8 x uudistunut puutalo

Minulta pyydettiin jo viime keväänä kirja-arviota tästä hauskasta puutalokirjasta ja kirjoittaminen hautautui muiden kiireiden jalkoihin. Nyt lunastan lupaukseni ja kerron ajatuksiani. Seuraan melko tarkasti perinnerakentamisen uutta kirjallisuutta, lähinnä suomalaista ja ruotsalaista. Omaan hyllyyn on myös karttunut kymmeniä teoksia. Kirjat voi jakaa karkeasti muutamaan lajiin: faktaoppaat, jotka keskittyvät tiukasti työmenetelmiin ja materiaalehin, dokumentoivat teokset tiettyjen rakennusten kunnostamisesta ja/tai niiden historiasta sekä vanhojen puutalojen estetiikkaan ja sisustamiseen keskittyvät tunnelmointikirjat.

Suvi ja Sebastian Segercrantzin 8 x uudistunut puutalo asettuu mielestäni jälkimmäiseen lajiin: se on sisustuskirja, joka kertoo myös jonkin verran talojen kunnostustavoista. Nimensä mukaisesti kirjassa pääsee tutustumaan kahdeksaan erilaiseen taloon ja myös niiden asukkaisiin. Kirja kertoo raikkaasti asukkaiden arjesta, talon hankintapäätöksestä ja kunnostuksen eri vaiheista. Joissakin artikkeleissa syvennytään myös enemmän työmenetelmiin.

Virkistävää on, että kirjaan on otettu persoonallisiakin koteja eikä kaikkia ole stailattu liikaa kuvauksia varten. Sain kirjasta monia sisustusideoita juuri tästä syystä: kovin valkeiksi muuttuneet maalaishenkiset sisustuslehdet eivät oikein tarjoa enää mitään uutta. (Miksi muuten kaikki pitäisi maalata valkeaksi?)

Tarkan lukijan silmään pisti myös joitakin virheellisiä tietoja: museoviraston mainittiin suojelevan rakennuksia - näinhän ei ole, suojelumääräykset ovat kaavassa tai laissa. Joissakin työmenetelmissä olisi ollut myös tarkentamisen varaa tai valittuja tapoja olisi voinut hieman perustella.

Minusta yksi kirjan pääteemoista oli kuitenkin rohkaiseminen vanhan ja huonokuntoisen talon hankintaan. Artikkeleissa kerrottiin hankinnan taustalla olleista toiveista ja päätöksen syntymisestä. Usein korjattavaa oli enemmän kuin aluksi luultiin, mutta silti kaikesta selvitiin. Perheet tekivät paljon korjaustöitä myös itse ja asuivat myös taloissa samaan aikaan. Lapsetkin hoidettiin korjausten keskellä.

Joudun usein perustelemaan omaa taloprojektiamme ja selittämään, miksi ihmeessä teemme tällaista. Kirjaa lukiessa tulikin hyvä mieli siitä, että niin moni jaksaa ryhtyä tähän työhön. Olisiko niin, että vanhan talon korjaaminen onkin suurten vastakohtien hanke: välillä suurta riemua ja välillä suurta epätoivoa? Se on välillä hyvin raskasta, mutta valtavan palkitsevaa ja mielekästä.

Meidän suuri epätoivomme kohdistuu tällä hetkellä vanhan päärakennuksen päätyikkunoihin, jotka vieläkin päästävät vettä ja lunta sisään kovalla tuulella. Meillä on menossa nyt kolmas korjauskierros, kokeilemme kaikkien rakojen kittausta. Talvella nähdään, toimiiko tämäkään konsti. Ville kirjoittaa pian työstä lisää.

Suurta riemua olen viimeksi tuntenut poimiessani marjoja omalla pihalla: vadelmia, karviaisia, viinimarjoja ja mansikoita sekä ihaillessani kaunista ilta-aurinkoa takapihalla.

Ja vielä puutalokirjasta: pidin paljon sen graafisesta ilmeestä, joka oli raikas ja moderni, sopien kuitenkin hyvin aiheeseen. Taiton on tehnyt Suvi Segercrantz.

Lämpimiä elokuun iltoja hyvän kirjallisuuden parissa!

Tuovi

P.S. Voisinkin aloittaa tästä kirjoitussarjan, jossa esittelisin hyllyymme karttuneita perinnerakentamisen teoksia - rakennusjuttujen lomassa.