sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Rossipohjan tuuletusluukkujen muurausta

Uudessa väentuvassa on ollut tähän mennessä jo kahdenlaisia väliaikaisia rossipohjan tuuletusluukkuja. Ensimmäiset olivat nopea hätäratkaisu ja seuraavat tarkoitettu odottelemaan pysyvien luukkujen valmistumista. Askartelin luukkuja vähitellen muiden töiden sivussa, ja nyt ne ovat odottaneetkin jo puolitoista vuotta varastossa asentamista paikoilleen. Syyskuussa oli viimein sopiva hetki muiden töiden ja sään osalta: oli sopivan lämmin, mutta ei liian kuuma. Näin muurauslaasti pääsee kuivumaan, mutta ei liian nopeasti.

Luukkujen kehykset, eräänlaiset karmit siis, on tehty tiheäsyisestä kuusesta. Alun perin oli tarkoitus käyttää mäntyä, mutta tekovaiheessa varastosta löytyi sopivan vahvuisena ainoastaan kuusta. Luukkujen kansissa on sen sijaan käytetty paljon sydänpuuta sisältävää mäntyä, jota jäi aikoinaan väentuvan lattialankkujen asentamisen yhteydessä sopivasti yli. Olen käyttänyt lattialankkujen jäännöspaloja luukkujen lisäksi myös päärakennuksen ikkunoiden koristelistojen uusimisessa. 

Luukkujen aukkojen peitoksi ruuvasin sopivan kokoiset palaset apilapeltiä, jonka taakse niittasin vielä pienemmästä verkosta varmistukset, etteivät pienetkään hiiret pääsisi siitä läpi alapohjaan. Suojapelti käsiteltiin ruosteensuojalla ennen kiinnitystä paikoilleen. Kiinnitin kehysten ulkosivuille vielä kaistaleet kattohuopaa, ettei kosteus pääse imeytymään laastista puuhun ja lahottamaan sitä. Lopullinen kiinnittäminen paikoilleen tapahtui kiilakivien ja laastin avulla.

Luukut tullaan vielä maalamaan samalla kuin kuistin portaatkin eli keitettyä pellavaöljyä ja tervaa sisältävän Roslagin mahongin kastanjan sävyllä. Maalaus menee ensi kevääseen.  
Saa nähdä tuleeko talvella sellaisia pakkasia, että suojaluukut kannattaa kiinnittää paikoilleen. Viime talvena sitä tarvetta ei tullut lainkaan, koska oli sen verran lauhaa ja kosteaa. 

Ville

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti