maanantai 2. elokuuta 2021

1700-luvun vilja-aitan kunnostus jatkuu



Kirjoitimme kymmenen vuotta sitten täällä blogissa 1700-luvulta peräisin olevan vilja-aitan pelastusoperaatiosta. Rakennus oli vaarassa tuhoutua kokonaan, mutta 2010-luvun alussa sen runko onnistuttiin suoristamaan ja tukemaan. Samassa yhteydessä rakennukseen tehtiin pärekatto.
Aittaan kuuluu myös avokuisti, joka on todennäköisesti peräisin 1900-luvun alusta. Tämän kevään aikana olemme palanneet aitan kunnostuksen pariin ja restauroineet kuistin rakenteita. Uuden katon tekeminen tulee ajankohtaiseksi viimeistään ensi keväänä. Kirjoitin aiheesta myös tuoreimpaan Rakennusperinteen ystävien Tuuma-lehden numeroon, joka ilmestyi heinäkuussa.

Yllä näkyvässä kuvassa on lähes toivottomalta näyttänyt lähtötilanne kymmenen vuoden takaa.

Vilja-aitan kohdalla olemme tehneet asioita tarkassa tärkeysjärjestyksessä. Ensin korjattiin ja tuettiin rakennuksen runko ja tehtiin vettä pitävä kate. Aitan alaosa jäi tässä vaiheessa kuitenkin veistämättä. Kuisti peitettiin silloin väliaikaisesti pressulla, katoksen vaurioituneet pylväät otettiin talteen ja ne korvattiin väliaikaisten tukien avulla. Olemme tehneet tolppien kunnostusta vuosien varrella vähitellen. Toisesta koristeellisesti veistetystä tolpasta pystyttiin säästämään puolet, mutta toinen oli päässyt lahoamaan siten, että paikkaaminen ei ollut enää toimiva vaihtoehto. Veistin toisen tolpan alusta loppuun käsin vanhan mallin mukaan.

 


Rakensin talvikuukausina sisätiloissa kuistin lattiakehikon valmiiksi. Huhtikuussa suoristin katoksen tunkkien avulla, asensin lattiarungon sekä tolpat paikoilleen. Kuistin lattiassa käytin aikoinaan Tapani-myrskyssä kaatuneen lehtikuusen rungosta sahattuja leveitä lautoja, ja kiinnityksen tein takonauloilla. Syksyn aikana on tarkoitus jatkaa katoksen parissa niin, että korjaan katoksen aluslaudoituksen ja teen sille uuden vesikaton viimeistään keväällä. Tavoitteena olisi myös saada aitta kuisteineen maalattua ensi vuoden aikana. Seinät maalataan italianpunaisella keittomaalilla ja osa kuistista ja räystäslaudoista valkoisella pellavaöljymaalilla vanhan mallin mukaan. Aitan ovi ja yläluukku ovat olleet mustia, joten ne maalataan kimröökin sävyisellä maalilla kuten aikaisemminkin.


Jatkossa aitalle on tarkoitus veistää hirsistä salvottu jalusta, jolloin rakennus nousee pari hirsikertaa korkeammalle. Samassa yhteydessä voidaan kuisti korottaa lopulliselle tasolleen. Olen kiinnittänyt sen tässä vaiheessa kansiruuvien avulla kiinni seinähirsiin, jolloin sen saa nostovaiheessa helposti irrotettua rungosta ja taas kiinnitettyä takaisin paikoilleen lopulliseen korkoonsa.

Ville


sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Alkukesän maalaushommia


Pääsimme toukokuun lopulla väentuvan ulkomaalaustöiden kimppuun. Maalasimme rakennuksesta kaksi valmiiksi laudoitettua seinää sekä räystäiden alaosat samojen seinäpintojen yläpuolelta. Vuorilaudoille sivelimme Hangon värin italianpunaista keittomaalia ja räystään alaosaan kelon sävyistä Uulan Roslagin mahonkia.




Suojasimme ennen maalaustyön aloitusta ikkunat, ulko-oven, kuistin lattian ja kivijalan. Keittomaali, samoin kuin Roslagin mahonkikin, on sen verran juoksevaa ainetta, että sitä helposti valuu ja tippuu maalauksen aikana pensselistä. 

Vuokrasimme maalaustyön ajaksi läheisestä nostinvuokraamosta verkkovirralla ja tarvittaessa omalla moottorilla toimivan Dino 130T -nostimen, joka oli todella kätevä tähän työhön. Toinen kätevä apuväline oli maalipensselin teleskooppivarsi, jonka kanssa maalausapunamme ollut tuttava ylettyi seinän puoleen väliin asti. Koska ponttilaudat on asetettu seinässä pystysuoraan, täytyi maalaustyössäkin edetä aina muutamia lautoja ylhäältä alas saakka. Muuten väripintaan olisi voinut jäädä saumakohtia näkyviin. Homma sujui kätevästi niin, että nosturin kanssa yksi veteli yläosan, jonka toinen pystyi teleskooppivarrella maalaamaan loppuun maasta käsin. Tällä välin nosturin kanssa saattoi maalata eteenpäin jo seuraavan pätkän.


Ilman nosturia ei olisi voinut maalata myöskään räystäiden alaosia. Nosturistakin työasento oli välillä hankala puhumattakaan siitä, että olisi koettanut tehdä sitä tikkailta käsin. En ihan turvallisuussyistäkään lähtisi isompia pintoja maalaamaan ilman nosturia, enkä suosittele sitä muillekaan. Roslagin mahongin kanssa täytyi myös olla koko ajan tarkkana, ettei se päässyt valumaan kasvoille tai nosturin kylkiin. Valumista pystyi ehkäisemään jonkin verran sitomalla kankaanpalasen pensselin varteen

Seinän käsittely keittomaalilla oli todella helppoa ja nopeaa. Maalia sai levittää reippaalla kädellä ja leveällä pensselillä seinän pintaan. Keittomaalin maalaamiseen ei tarvita kalliita välineitä; kaupan halvimmat isot pensselit sopivat mainiosti tähän hommaan. Meillä sattui olemaan myös täydellinen maalaussää: noin 20 astetta, puolipilvistä, sateetonta ja melko tyyntä.


Saimme kahden kiireettömän työpäivän aikana maalattua kaksi seinää valmiiksi. Kunhan saamme tämän kesän aikana loputkin laudoitukset tehtyä, voidaan talo maalata valmiiksi viimeistään ensi keväänä.

Kesälomaa odotellessa,

Ville


perjantai 18. kesäkuuta 2021

Valaisinjahti



Olen käyttänyt melkoisen määrän aikaa ja energiaa väentupamme sopivien valaisimien etsimiseen. Kamarissa on edelleen väliaikaiset valaisimet, mutta muissa tiloissa valaisimet ovat "lopulliset". Ensin ajattelin, että valaisinten pitäisi olla vanhoja, ja niitä onkin hyvin tarjolla antiikkiliikkeissä ja muissa vanhan tavaran kaupoissa. Käytännössä kuitenkin vanhojen löytäminen kävi lopulta liian vaikeaksi, mikä oli minulle karvas pettymys ja siksi valaisinjahtiin kuluikin aivan liian pitkä aika, kun en antanut ajoissa periksi.

Aloitetaan tuvasta. Alusta asti pallovalaisimet tuntuivat parhaalta valinnalta. Mietin jossain kohtaa myös ns. kouluvalaisimia, mutta palloihin siis päädyttiin. Vanhoja pallovalaisimia on runsaasti tarjolla, mutta meidän tarpeemme oli neljä samanlaista ja vielä melko korkeaan tilaan. Luovuttuani vanhojen metsästyksetä tilasin jo yhden kirkkaan, puhalletun Hope-pallovalaisimen, joka on hyvin kaunis, mutta epäkäytännöllinen, koska siinä valo ohjautuu joka suuntaan. Kirkas pallovalaisin onkin enemmän koriste kuin arjen valaisin. Se löysi toistaiseksi uuden paikan kaupunkiasuntomme vierashuoneesta.

Koska kirkas pallovalaisin oli ulkonäöltään toimiva, tilasimme samanlaisia, mutta valkeita Hope-pallovalaisimia tuvan kattoon Nordic Nest -verkkokaupasta (linkki vie toiseen verkkokauppaan, koska Nordic Nestin valaisimet on myyty loppuun). Niissä on kangaspäällysteiset johdot, mutta hieman yllättäen tavallinen muovinen kattokuppi, joka on vähän eri maailmaa muun valaisimen kanssa. Löysimme kuitenkin posliinisen mustan kattokupin Domus Classicasta. Sellaiset voisi vaihtaa kaikkiin neljään pallovalaisimeen kun ehtii ja jaksaa.

Tupaan yhdistyy meillä myös keittiö ja keittiön työskentelyalueella valohaaste ratkaistiin lednauhalla, joka on asennettu piiloon kaapin alatasoon pienen listan taakse sekä huuvan sisäpuolelle. Huuvan sisälle tarvittiin erityinen korkeaakin lämpöä kestävä led, joka tuli markkinoille vasta äskettäin.

Eteisen valaisimet olivat vaikeimmat löytää, koska niiden tila on hyvin matala ylikorkeiden eteisen pariovien vuoksi. Tuplapariovista sisimmäiset kääntyvät eteisen puolelle ja niiden yläreunat ovat miltei katossa kiinni. Korkeusasia on virhe, jota en osannut ajatella ovia hankkiessa. Niissä olivat meillä lähtökohtana vanhat peiliovet, jotka ovat ulkopuolella. Niiden mukaan teetettiin kopiot lämpöoviksi sisäpuolelle.

Arkkitehti ajatteli tilaan kattoon upotettuja spottivalaisimia, mutta halusin jotain perinteisempää ja niinpä etsin sinnikkäästi riittävän matalaa valaisinmallia. Katselin plafondeja ja vaikka mitä - lopulta päädyin Domus Classican pelkistettyyn posliinivalaisimeen, jossa on vain musta kanta ja polttimo. Sen korkeuskin oli sopiva matalaan tilaan. Sen verran säätöä tarvittiin, että sähköasentajan kattoon laittamat muoviset nykyrasiat oli vaihdettava vanhoihin metallisiin suojalevyihin, jotka menevät katon pintaa pitkin eivätkä vie yhtään korkeutta valaisimelta. Vanhaa sähkötavaraa löytyy parhaiten Porvoon Wanhasta Rautakaupasta, josta levyt haettiin.



























Kylpyhuoneen ja saunan valaisimet olivat helppoja löytää. Nekin hankin hakki Domus Classicasta. Kylpyhuoneen sävyt ovat meillä mustavalkeat ja tyyli 1900-luvun alkua. Kattoon tuli Romano-riippuvalaisin ja peilin päälle seinään saman sarjan seinävalaisin. Saunaan asensimme oven päälle perinteisen seinävalaisimen, joka sopisi myös ulkokäyttöön.

Väentuvan ulko-oven päälle kuistia valaisemaan tuli posliininen seinäpallovalaisin.

Valaisinjahti jatkuu vielä kamarin kattovalaisimilla, joita tarvittaisiin kaksi. Tupaan ja kamariin voisivat sopia lisävaloksi myös lattiavalaisimet kangasvarjostimilla.

Tuovi

sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Vanhan kulmakaapin maalikerrokset




Ville sai äitinsä jäämistöstä vanhan talonpoikaiskulmakaapin Peräpohjolasta. Kaappi on todennäköisesti peräisin 1900-luvun alkupuolelta ja sen takana oleva teksti kertoo, että puolisoni äidinisä on sen aikoinaan ostanut tai teettänyt.

Kaapin tulo sattui hyvin, koska meillä onkin juuri tarve toiselle kulmakaapille väentuvassamme. Kaappiin on tarkoitus laittaa minikirjasto, elokuvakokoelma ja myös piilottaa pieni televisio kaapinovien taakse. Tuvassa on paljon ikkunoita ja vähän yhtenäistä seinätilaa, joten kulmakaapeilla saa ratkaistua säilytystilahaasteen.

Kaapissa on nyt tumman vihreä maali, joka on hieman liian reipas omaan makuumme. Meillä on tuvassa jo ennestään toinen kulmakaappi, joka on vähän vanhempi, 1800-luvulta. Siinä on vaalean harmaa maali. Ajattelimme, että tämä Perä-Pohjolan kaappikin voisi olla harmaan sävyinen.



Aloitin maalinpoiston keväällä ja ehdinkin siinä jo aika pitkälle. Käytin kuumailmapuhallinta ja kaavinta. Kuuman ilman puhallus kannattaa tehdä ulkona, jotta välttyy tulipaloriskiltä. Muutenkin puhaltimen kanssa saa olla tarkkana, ettei polta puuta. Vanha maali alkaa kuumassa vähitellen kuplimaan, jolloin sen saa työnnettyä irti kaapimella. Kaikki maalit eivät kuitenkaan tähän taivu: jotkut täytyy irrottaa mekaanisesti raaputtamalla, joihinkin pystyy vain maalinpoistoaine.



Maalinpoistoaineen kanssa pelaaminen on työlästä ja sotkuista enkä käytä sitä kuin pakon edessä. Maalinpoistoaine ottaa kerroksen kerrallaan, jolloin sen avulla voi toisaalta jättää johonkin kohtaan näkyviin kaikki vanhat kerrokset. Puhdistin kerran vanhan kustavilaistuolin maaleista ja siinä olikin kymmenkunta vanhaa kerrosta, joista sai jätettyä hauskan väripaletin näkyviin tuolin jalan taakse.



Tämän kaapin maali irtosi helposti ja sitä oli vain kolmen kerroksen verran: ennen turkoosia maalia kaapissa oli ollut harmaa sävy ja sitä ennen vaalean keltainen sävy. Lisäksi kaapin ovien koristepeileistä paljastuivat punaiset koristemaalaukset. Ajattelin uudistaa ne samalla sävyllä - punainen sopii hyvin harmaaseen.

Tuovi

lauantai 8. toukokuuta 2021

Keväistä kantojen jyrsintää



Vappuviikonloppuna käytimme yhden aurinkoisen päivän pihan kantojen jyrsintään. Vuokrasimme Avantin jyrsintäterällä varustettuna ja työ onnistui sillä yllättävän kätevästi. Vuosien varrella kannot ja maan pinnalle nousevat juuret ovat tulleet tutuiksi nurmikkoa leikatessa ja muita pihatöitä tehdessä. Kävimme ne läpi yksi kerrallaan - päivässä ehtii paljon.

Kun hankimme tämän talon pihapiireineen, kasvoi takapihalla melkoinen viidakko: lähinnä marja-aroniaa ja tuomia. Marja-aronia on todella vahvakasvuinen ja nopea leviämään. Sen vallatessa alaa muut kasvit antavat periksi ja lopulta jäljellä on vain riukuuntunut marja-aroniametsikkkö. Nyt kymmenen vuoden taistelun jälkeen olemme viimein finaalissa tässä raivaustyössä. Vuosien varrella pihamaalle on noussut vähitellen takaisin vanhoja kasveja kuten ruusupensaan alkuja ja muita vanhoja kukkia.



Pienten kantojen jyrsiminen on nopeaa: pari kertaa terällä edestakaisin ja se on siinä. Isompia joutuu jyrsimään kauemmin. Tasoittelin hakkeen osin samaan paikkaan kuopan täytteeksi ja keräsin isommat puupalat pois. Kärräsin haketta myös raparperipenkin laidoille ja kuusiaidan taimien juurille katteeksi.

Nyt kun on kokeiltu kantojen sahaamista raivaussahalla ja moottorisahalla sekä hakkaamista kirveellä, voi todeta kirkkain mielin, että koneapu on tässä asiassa ehdottoman järkevää. Säästyneen ajan voi käyttää johonkin muuhun mukavaan :-)



Työniloa kevätpäiviin!

Tuovi