tiistai 12. huhtikuuta 2022

Painovoimaista ilmanvaihtoa

Väentupamme ilmanvaihto toimii perinteisesti painovoiman avulla. Rakennuksen suunnitteluvaiheessa alkuvuodesta 2015 lvi-suunnittelijamme oli lähtökohtaisesti koneellisen ilmanvaihdon kannalla. Hän perusteli tätä sillä, että kesäaikana painovoimainen ilmanvaihto ei toimisi tehokkaasti ja talvella taas liiankin tehokkaasti, jolloin tulisi tarpeettomasti lämpöhukkaa. Kolmantena perusteena oli, että jatkossa olisi mahdollista muuttaa rakennus helpommin pysyvään asuinkäyttöön. Ilman koneita toimiva painovoimainen ilmanvaihto oli kuitenkin alun perin yksi suunnittelun lähtökohdista, siksi siitä haluttiin pitää ehdottomasti kiinni. Emmekä ole joutuneet tätä ratkaisua katumaan.

Painovoimaisella ilmanvaihdolla tarkoitetaan systeemiä, jonka toiminta perustuu suurimmaksi osaksi korkeus- ja lämpötilaerojen sekä tuulen aiheuttamiin paine-eroihin. Paine-erojen ansiosta sisäilma liikkuu ulos rakennuksesta, ja sisälle tulee ulkoilmaa juuri tähän tarkoitukseen suunniteltujen ottoaukkojen kautta. Sekä poisto- että tuloilma-aukkoja tulisi kuitenkin pystyä säätelemään ulkoilman lämpötilan ja esimerkiksi tuulen voimakkuuden ja suunnan mukaan. Ilman kiertoa pitäisi pystyä tehostamaan myös ruuanlaiton aikana, jotta paistokäryt saadaan johdettua talosta ulos. Väentupamme ilmanvaihto toimii juuri tällä tavalla.

Rakennuksen kahdessa suurimmassa huoneessa on kummassakin kaksi alasaranoitua kippiventtiiliä (kutsutaan myös läppäventtiileiksi), jotka sijaitsevat ikkuna-aukkojen vieressä, huonetilojen yläosassa. Venttiilien sisällä on kangassuodatin, joka ehkäisee hyvin etenkin tiepölyn kulkeutumista aukkojen kautta sisälle taloon. Suodattimet täytyy kuitenkin muistaa vaihtaa säännöllisesti. Rakennuksen ulkopuolella tuloilma-akkojen suojaksi on laitettu venttiiliritilät, jotka suojaavat läpivientejä sekä sateelta että hyönteisiltä. Hankimme rakennuksen venttiilit ja ritilät Domus Classicasta

Rakennuksen suurimman huoneen eli tuvan poistoilma-aukko sijaitsee puu- ja sähköhellojen yläpuolelle asennetun huuvan yläosassa. Huuvan poistoilma-aukkoa pystyy myös säätämään ulkoilman lämpötilan vaihteluiden mukaan ja toisaalta ruuanlaiton yhteydessä. Kun ruokaa laitettaesssa pitää tehostaa ilmanvaihtoa, avaamme tuvan tuloilmaventtiileitä hieman isommalle, samoin huuvan sisällä olevaa poistoilma-aukkoa. Ja jälkeen päin taas pienennämme niitä normaaliin asentoon. Kamarissa meillä ei ole erillistä poistoilma-aukkoa, vaan ilma kulkee oven alaosaan jätetyn raon kautta wc:hen ja saunaan, ja niistä hormien kautta ulos.

Painovoimainen ilmanvaihto toimii väentuvassa oikein hyvin. Tulo- ja poistoaukkoja pystyy riittävästi säätämään, ja olemme myös oppineet niitä käyttämään oikealla tavalla. Kuumimpina kesäpäivinä ikkunatuuletus on ehdoton lisä ilmanvaihdon tehostamiseksi ja toki myös viilennyksen vuoksi. Väentuvassamme olisi tosin ollut hyvä olla erilliset pienemmät tuuletusikkunat, koska isot ikkunat ja niiden myrskyhaat ovat todella kovalla koetuksella tuulisina päivinä, joita täällä riittää yllin kyllin. Isoja ikkunoita ei oikein pysty pitämään tuulisella säällä öisin avoinna niiden liikkeen aiheuttaman äänen vuoksi. Ikkunoiden rakenteeseen ja toimintaan onkin hyvä kiinnittää riittävästi huomiota osana painovoimaista ilmanvaihtoa. 1800-luvulta peräisin olevassa päärakennuksessa asia on hoidettu näppärästi pienten tuuletusikkunoiden, fortuskojen, avulla.

Ehkä paras asia painovoimaisessa ilmanvaihdossa on, ettei se ole riippuvainen sähköä kuluttavista koneista eikä näin ollen mene epäkuntoon, vaikka huolto unohtuisi joksikin aikaa. Vähintään yhtä tärkeä asia on, että se toimii myös käytännössä.

Kevään työmaita odotellessa,

Ville

keskiviikko 23. helmikuuta 2022

Yrttiympyrä ja mustikkakaari

Pihasuunnitelmien purku jatkuu! Otan tässä kirjoituksessani käsittelyyn kasvimaata koskevan suunnitelman, jonka maisema-arkkitehti Saila Routio teki meille viime kesänä. Voit lukea aiemmat kirjoitukseni Sailan työstä pihan konseptia sekä väentuvan ja tallin alueita koskevista bloggauksistani.

Tähän saakka kasvimaa on tarkoittanut muutamaa viljelylaatikollista salaattia ja yrttejä, joita olen kasvatellut vanhan talon päädyssä. Perustin myös raparperipenkin lavojen viereen. Sailan suunnitelmassa kunnianhimon tasoa on nostettu kuitenkin korkeammalle - hyvä niin.

Ensinnäkin marjapensaiden määrää lisätään noin kymmeneen, mikä olikin joka tapauksessa tarkoitus. Nyt meillä on niitä muutama jäljellä vanhan talon takapihalla, jossa on sata vuotta sitten ollut ilmeisen mallikas puutarha. Kun pensaiden määrä kasvaa, niistä muodostuu neliömäinen kokonaisuus omenapuiden läheisyyteen.

Vanhin omenapuu on keskellä takapihaa, ja sen juurelle suunniteltiin yrttiympyrä eli puun ympärille tuleva pyöreä alue, jossa voisi lohkoittain kasvattaa esimerkiksi timjamia, ruohosipulia, salviaa, mäkimeiramia, iisoppia, laventelia ja minttuja. Kukin yrtti omassa lohkossaan.

Yksi omenapuista sijaitsee muista erillään vähitellen esiin nousevan, istutetun kuusiaidan vieressä. Tämän omenapuun juurelle on suunniteltu puoliympyrän muotoista aluetta (rajautuen kuusiaitaan), jonka reunukset olisivat pensasmustikkaa, ja sisäpuolella voisi kasvattaa erilaisia vihanneksia. Vaihtoehtoisesti vihannekset voisivat jäädä poiskin, ja aluetta voisi hyödyntää oleskeluun.

Ja vielä yksi vaihtoehto puoliympyrälle: pyöreä oleskelualue marjapensaiden lomaan, josta nurmikon voi leikata ympäröivää aluetta lyhemmäksi. Tämä on vähiten työläs, ja voikin olla, että tätä kokeilemme ensin.



Sitten eteenpäin kohti viljelylaatikkojen aluetta. Saila totesi osuvasti, että laatikot kannattaa tehdä reilun kokoisiksi. Isolla pihalla pienet laatikot näyttävät orvoilta. Niinpä suurennamme niitä, mutta ne saavat jäädä samaan paikkaan raparperien kaveriksi. Leveys metrin verran, jotta keskellekin ulottuu, mutta pituutta reilusti enemmän. Samoille paikoille sijoittuvat myös verkkokompostit kuiville lehdille.

Seuraavalla kerralla kerron huvimaja- ja grillipaikkasuunnitelmasta, joka osoittautui yllättävän vaikeaksi pähkinäksi vanhalla pihalla.

Aurinkoisia talvipäiviä!

Tuovi