lauantai 17. syyskuuta 2022

Vilja-aitan betonitiilikattoa korjaamassa

Tien vierustalla sijaitsevista vilja-aitoista nuoremman vesikatteena on betonitiili. Samanlainen on asennettu jossain vaiheessa muutamiin muihinkin tilan rakennuksista, kuten päärakennukseen sekä erilaisiin apurakennuksiin peltojen varsille, jotka nykyään ovat naapurien omistuksessa.

 

Betonitiiliä on aikoinaan ollut helppo itse valmistaa ja materiaalia on löytynyt lähistöltä runsaasti. Meidän rakennuksissamme tiilikate on asennettu ruoteiden varaan, edellisten katemateriaalikerrosten päälle. Tähän mennessä jokaisessa tällaisessa rakennuksessa on ollut päre alimmaisena ja sen päällä yksi tai useampia kerroksia huopaa. Myös vilja-aitassa on alimmaisen pärekerroksen päälle asennettu paksua huopaa, joka on myöhemmin toiminut tiilikaton aluskatteena. En tiedä, onko huopakatto ollut jo tiilien asennusvaiheessa huonossa kunnossa, mutta jokaisessa vastaan tulleessa katossa se on pahasti halkeillut ja osittain lähtenyt kokonaan irti. Siksi tiilien murtuessa tai liikkuessa pois paikoiltaan, on näillä katoilla aina ollut tiilien hajoamisen jälkeen seurauksena veden pääseminen sisälle rakennukseen.

Nuoremman vilja-aitan katto on kaivannut jo pidempään kunnostusta. Kunnostuksella tarkoitan lähinnä sitä, että katteen rikkoutuneet tiilet ja niiden alla hapertuneet ruoteet korjattaisiin. Aitan katon perusteellisempi kunnostus on syytä tehdä sen jälkeen, kun runkorakenteet aikanaan korjataan. Siinä vaiheessa rakennusta joudutaan nostamaan reippaasti ja katemateriaalit saattaisivat samalla vaurioitua. Rakennuksesta joudutaan lisäksi uusimaan tai tukemaan kattotuolien päitä sekä korjaamaan aluslaudoitusta, joten kaikki nämä on syytä tehdä myöhemmin samalla kertaa. 

Rakensin aitan vierustalle sahatavarasta telineet, joiden päältä oli helppo työskennellä katon parissa. Vaihdoin yhteensä lähes 40 tiiltä kahdelta lappeelta, ja korjasin kymmenisen metriä lahonnutta ruodetta tiilien alta. Vahvistin myös vaurioituneiden kattotuolien päitä naulaamalla niiden kylkiin tukipuut. Toisen lappeen keskelle jäi vielä hankala pullistuma, jonka korjaamiseen tarvittaisiin katon avaamista laajemmalta alueelta. Tähän ei tämän kesän aikana ollut mahdollisuutta, joten tyydyin ainoastaan siirtelemään tiilet parempiin asentoihin tästä kohdasta ja palaamaan myöhemmin asiaan. 


 



Vaihdoin kummaltakin lappeelta lopuksi räystäslaudat, mutta päätyjen otsalaudat ja katteen suuntaiset myrskylaudat jäivät tällä kertaa uusimatta. Syynä oli lähinnä se, että rakennuksen luokse ei pääse turvallisesti nosturilla, ja riittävän korkeiden telineiden rakentaminen olisi vienyt sen verran kauan. Katto pitää joka tapauksessa korjata perusteellisesti muutaman vuoden sisällä, joten ajattelin nyt tehtyjen toimenpiteiden riittävän sinne saakka.

Ville

tiistai 30. elokuuta 2022

Pärettä vilja-aitan kuistin katteeksi

Tonttimme molempien vanhojen vilja-aittojen edessä on ollut suojana pienet kuistit, joissa on aluksi ollut pärekatto ja myöhemmin huopakate. Kuistit ovat tyylinsä ja rakennustapansa perusteella nuorempia kuin itse rakennukset. Ne ovat varsin todennäköisesti 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta. Vanhemman aitan kuisti oli vielä siinä kunnossa, että alkuperäisiä rakenteita saattoi jättää melko paljonkin paikoilleen. Uudemman aitan kuisti on sen sijaan tuhoutunut lähes kokonaan. Sen edessä on ainoastaan yksi seinään kiinnitetty kannatinpalkki jäljellä.

Olen korjannut vanhemman aitan kuistia vähitellen vuosien varrella. Tein mm. toiseen kannatinpylvääseen puupaikkauksen, ja toisen veistin uudestaan vanhan mallin mukaan. Tänä kesänä oli viimein edessä pärekaton tekeminen kuistin katteeksi. Tarvittavien päreiden määrä oli todella pieni, noin 5-6 neliötä, joten yritin etsiä työmaata, jota varten olisi joka tapauksessa tehty päreitä. Pienen kyselykierroksen jälkeen löytyi pieni erä kuusipäreitä, jotka olivat jääneet eräästä kattotyömaasta jäljelle. Ne löytyivät Restart-yrityksestä, joka restauroi vilja-aitan rungon ja kattorakenteet kymmenisen vuotta sitten. Valitettavasti arvioin tarvittavan päremäärän hieman alakanttiin. Onneksi omista varastoista löytyi sen verran vanhempia päreitä, jotka olivat vuorokauden vedessä liottamisen jälkeen sopivan taipuisia käytettäväksi. Niiden avulla sain tehtyä katteen valmiiksi.

Pärekaton tekeminen on vielä tuoreessa muistissa samaisen aitan vesikatteen uusimisen jäljiltä, samoin tuhansien päreiden naulaamisesta silloin ilmaantunut tenniskyynärpää. Nyt työ sujui ongelmitta, koska katteen koko oli sopivan pieni. 

Jossain vaiheessa olisi tavoitteena saada palautettua samanlainen kate myös uudemman aitan edustalle. Uudempi aitta vaatii tosin sitä ennen paljon työtä, koska sen perustukset ovat vajonneet suurelta osin maan sisälle ja alimman hirsikerran lisäksi erityisesti takaseinä vaatii korjaamista ja seinän tukemista. Lisäksi aitan katto pitää kunnostaa kauttaaltaan. Mutta näihin töihin palataan sitten tuonnempana uudestaan.

Ville

tiistai 16. elokuuta 2022

Halkokatos väentuvan takaseinustalle

Kevään ja kesän aikana ovat työt edenneet hienosti, joten bloggausaiheita on rästissä useampia julkaistavaksi loppukesän ja syksyn aikana. Aloitin toukokuussa pienen katoksen rakentamisen väentuvan takaseinustalle. Se kuuluu alkuperäisiin suunnitelmiin halkokatoksen nimellä, ja sen tarkoituksena on toimia tulevaisuudessa myös mm. ilmalämpöpumpun ulkoyksikön suojana. 

Rakensin katoksen rungon toukokuussa osittain uudella puulla ja osittain käyttämällä varastossa jäljellä olevaa lehtikuusta. Maalasimme sen sivuseinät juhannuksen aikoihin italianpunaisella keittomaalilla, samalla kertaa, kun käsittelimme rakennuksen kaksi viime kesänä laudoitettua julkisivua. Tuovin on tarkoitus maalata loput puuosat kastanjanruskean ja mustan sävyisellä Roslagin mahongilla. Tällä hetkellä katoksessa on katteena vasta alushuopa, jonka päälle tulee vielä erillinen päällyshuopakerros.

Asennan todennäköisesti katoksen etupuolelle vesikourun, josta sadevesi ohjataan alas kourujen päistä riiputettavia kettinkejä pitkin. Alun perin kaikkiin rakennuksen nurkkiin piti tulla samanlainen systeemi, mutta rakennusvaiheessa suunnitelmat muuttuivat siten, että kattovedet ohjataan kaivoihin perinteisesti syöksyrännejä pitkin.

Ville

perjantai 5. elokuuta 2022

Väentuvan uusi pariovi

Olemme painineet jo useamman vuoden ajan väentuvan ulko-ovien kanssa. Alun perin rakennukseen asennettiin uloimmaksi parioveksi vanhat kunnostetut kierrätysovet, ja sisäpuolelle teetettiin paksummat ovet lämmöneristyksen vuoksi. Ulompien ovien kanssa on ollut syksyisin ja keväisin ongelmana, että niitä on turpoamisen vuoksi ollut välillä lähes mahdotonta saada suljettua. Tyttäremme ei ole pystynyt käyttämään niitä itsenäisesti, vaan hänen on täytynyt jättää ovi vähän raolleen. Kesäisin ongelmana on ollut ovien kutistuminen niin, että niitä ei ole meinannut saada lukkoon lainkaan. 

Olemme keskustelleet tästä ongelmasta eri tahojen kanssa. Suurimpana syynä on ulko-ovien sijoittuminen kovimman säärasituksen puolelle ja toisaalta myös se, ettei niille ole tarjolla riittävästi suojaa auringonvalolta, tuulelta ja sateelta. Rakennuksen eteen istutetut puut varmaan jossain vaiheessa antavat enemmän suojaa, mutta siihen asti ja tulevaisuudessa myös lehdettömänä aikana sama ongelma säilyy edelleen.

Pitkän pohdinnan ja eri vaihtoehtojen läpikäymisen tuloksena päädyimme tilaamaan uudet, rakenteeltaan jäykistetyt, pariovet karmeineen edellisten tilalle. Tämä oli toki harmillista, koska kierrätysovet olivat sinänsä todella kauniita ja niissä oli käytetty vanhaa puhallettua lasia. Tarkoituksena olisi kuitenkin ottaa vanhat ovet uusiokäyttöön päärakennuksessa. Väentuvan uusissa ovissa on käytetty nykyaikaista lasia lähinnä teknisen toimivuuden vuoksi. Oven mittasuhteet ja peilien sijainti säilyivät samana, mutta nyt ei ole enää erillisiä sisäovia lainkaan. Ovet maalattiin neljään kertaan Gysingen pellavaöljymaalilla, jonka hankimme Rakennusperinteen ystävät ry:n kaupasta. Mielenkiintoista nähdä myös pinnan kestävyys suhteessa edelliseen, Uulan pellavaöljymaaliin.

Tilasimme pariovet tuttavien suosituksen perusteella Lindystä, joka sijaitsee Kristiinankaupungin Skaftungissa. Firman omistaja Thomas kävi ennen työn aloitusta ottamassa mitat ja myöhemmin asentamassa uuden karmin ja ovet paikoilleen. Hienoa puusepäntyötä, ja asennuskin sujui vaivattomasti puolen työpäivän aikana. Tähän mennessä ovet ovat toimineet erinomaisesti, mutta seuraavaksi on edessä todellinen testi, kun syyssateet ja sen myötä puun turpoaminen alkaa.

Ville

lauantai 28. toukokuuta 2022

Huvimaja-ajatuksia


Olemme jo pitkään miettineet kesäkeittiön rakentamista pihaamme. Pohdintaan yhdistyy myös huvimajasta haaveilu. Tähän mennessä kesäkeittiön virkaa ovat toimittaneet puutarhakalusteryhmä ja grilli sen vierellä. Kesäkeittiö ei kovin luontevasti kuulu vanhaan pihaan, ja onkin ollut vaikeaa hahmottaa, millainen siitä kannattaisi tehdä.

Maisema-arkkitehti Saila Routio vieraili meillä viime kesänä tehden tarkempaa pihasuunnitelmaa kasvivalintoineen. Otimme tietysti kesäkeittiön ja huvimajan puheeksi, ja Saila hamottelikin meille ajatuksia siihen liittyen. Hän suositteli avointa huvimajaa vanhojen puiden katveeseen pihan keskialueelle. Huvimajan sisällä voisi touhuta tiskien ja ruuan valmistuksen kanssa, kun taas grilli sijoittuisi ulkopuolelle. Majan ympärillä voisi kasvattaa ruusuja. Pihamme eri puolilla kasvaa erilaisia ruusuja hieman irtonaisesti vanhan puutarhan jäljiltä - ruusut voisi näin keskittää yhteen paikkaan eli huvimajan ympärille ihaltavaksi.

Sailan kuvassa näkyvät myös väentupamme länsipäätyyn suunnitellut pensaat, neilikkaruusu ja jasmike. Alue on tällä hetkellä pelkällä nurmikolla. Länsipäädyssä on kaunis ilta-aurinko, jota voisi katsella puutarhapenkiltä käsin, pensaiden katveesta.

Näkymät ovat tärkeä osa pihasuunnittelua ja keskeisessä roolissa myös kesäkeittiön, huvimajan ja länsipäädyn pensaiden osalta. Lisärakennuksilla ei saisi tukkia mukavaa näkymää väentuvan ja vanhan päärakennuksen välillä. Pensaat taas eivät saisi estää ilta-auringon valoa väentuvassa.

Toteutamme pihan muutostöitä vähitellen. Tänään laitoimme kaksi uutta kasvimaalaatikkoa paikoilleen Sailan suunnitelman mukaisesti. Ajattelin reunustaa myös raparperipenkin tänä kesänä. Elokuulla korjaamme sadevesikaivoja väentuvan ympärillä, istutamme länsipäädyn pensaat ja laitamme myös rapun viereiset paahteiset perennapenkit valmiiksi.

Kauniita kesäpäiviä pihapuuhailun parissa!

Tuovi

tiistai 12. huhtikuuta 2022

Painovoimaista ilmanvaihtoa

Väentupamme ilmanvaihto toimii perinteisesti painovoiman avulla. Rakennuksen suunnitteluvaiheessa alkuvuodesta 2015 lvi-suunnittelijamme oli lähtökohtaisesti koneellisen ilmanvaihdon kannalla. Hän perusteli tätä sillä, että kesäaikana painovoimainen ilmanvaihto ei toimisi tehokkaasti ja talvella taas liiankin tehokkaasti, jolloin tulisi tarpeettomasti lämpöhukkaa. Kolmantena perusteena oli, että jatkossa olisi mahdollista muuttaa rakennus helpommin pysyvään asuinkäyttöön. Ilman koneita toimiva painovoimainen ilmanvaihto oli kuitenkin alun perin yksi suunnittelun lähtökohdista, siksi siitä haluttiin pitää ehdottomasti kiinni. Emmekä ole joutuneet tätä ratkaisua katumaan.

Painovoimaisella ilmanvaihdolla tarkoitetaan systeemiä, jonka toiminta perustuu suurimmaksi osaksi korkeus- ja lämpötilaerojen sekä tuulen aiheuttamiin paine-eroihin. Paine-erojen ansiosta sisäilma liikkuu ulos rakennuksesta, ja sisälle tulee ulkoilmaa juuri tähän tarkoitukseen suunniteltujen ottoaukkojen kautta. Sekä poisto- että tuloilma-aukkoja tulisi kuitenkin pystyä säätelemään ulkoilman lämpötilan ja esimerkiksi tuulen voimakkuuden ja suunnan mukaan. Ilman kiertoa pitäisi pystyä tehostamaan myös ruuanlaiton aikana, jotta paistokäryt saadaan johdettua talosta ulos. Väentupamme ilmanvaihto toimii juuri tällä tavalla.

Rakennuksen kahdessa suurimmassa huoneessa on kummassakin kaksi alasaranoitua kippiventtiiliä (kutsutaan myös läppäventtiileiksi), jotka sijaitsevat ikkuna-aukkojen vieressä, huonetilojen yläosassa. Venttiilien sisällä on kangassuodatin, joka ehkäisee hyvin etenkin tiepölyn kulkeutumista aukkojen kautta sisälle taloon. Suodattimet täytyy kuitenkin muistaa vaihtaa säännöllisesti. Rakennuksen ulkopuolella tuloilma-akkojen suojaksi on laitettu venttiiliritilät, jotka suojaavat läpivientejä sekä sateelta että hyönteisiltä. Hankimme rakennuksen venttiilit ja ritilät Domus Classicasta

Rakennuksen suurimman huoneen eli tuvan poistoilma-aukko sijaitsee puu- ja sähköhellojen yläpuolelle asennetun huuvan yläosassa. Huuvan poistoilma-aukkoa pystyy myös säätämään ulkoilman lämpötilan vaihteluiden mukaan ja toisaalta ruuanlaiton yhteydessä. Kun ruokaa laitettaesssa pitää tehostaa ilmanvaihtoa, avaamme tuvan tuloilmaventtiileitä hieman isommalle, samoin huuvan sisällä olevaa poistoilma-aukkoa. Ja jälkeen päin taas pienennämme niitä normaaliin asentoon. Kamarissa meillä ei ole erillistä poistoilma-aukkoa, vaan ilma kulkee oven alaosaan jätetyn raon kautta wc:hen ja saunaan, ja niistä hormien kautta ulos.

Painovoimainen ilmanvaihto toimii väentuvassa oikein hyvin. Tulo- ja poistoaukkoja pystyy riittävästi säätämään, ja olemme myös oppineet niitä käyttämään oikealla tavalla. Kuumimpina kesäpäivinä ikkunatuuletus on ehdoton lisä ilmanvaihdon tehostamiseksi ja toki myös viilennyksen vuoksi. Väentuvassamme olisi tosin ollut hyvä olla erilliset pienemmät tuuletusikkunat, koska isot ikkunat ja niiden myrskyhaat ovat todella kovalla koetuksella tuulisina päivinä, joita täällä riittää yllin kyllin. Isoja ikkunoita ei oikein pysty pitämään tuulisella säällä öisin avoinna niiden liikkeen aiheuttaman äänen vuoksi. Ikkunoiden rakenteeseen ja toimintaan onkin hyvä kiinnittää riittävästi huomiota osana painovoimaista ilmanvaihtoa. 1800-luvulta peräisin olevassa päärakennuksessa asia on hoidettu näppärästi pienten tuuletusikkunoiden, fortuskojen, avulla.

Ehkä paras asia painovoimaisessa ilmanvaihdossa on, ettei se ole riippuvainen sähköä kuluttavista koneista eikä näin ollen mene epäkuntoon, vaikka huolto unohtuisi joksikin aikaa. Vähintään yhtä tärkeä asia on, että se toimii myös käytännössä.

Kevään työmaita odotellessa,

Ville

keskiviikko 23. helmikuuta 2022

Yrttiympyrä ja mustikkakaari

Pihasuunnitelmien purku jatkuu! Otan tässä kirjoituksessani käsittelyyn kasvimaata koskevan suunnitelman, jonka maisema-arkkitehti Saila Routio teki meille viime kesänä. Voit lukea aiemmat kirjoitukseni Sailan työstä pihan konseptia sekä väentuvan ja tallin alueita koskevista bloggauksistani.

Tähän saakka kasvimaa on tarkoittanut muutamaa viljelylaatikollista salaattia ja yrttejä, joita olen kasvatellut vanhan talon päädyssä. Perustin myös raparperipenkin lavojen viereen. Sailan suunnitelmassa kunnianhimon tasoa on nostettu kuitenkin korkeammalle - hyvä niin.

Ensinnäkin marjapensaiden määrää lisätään noin kymmeneen, mikä olikin joka tapauksessa tarkoitus. Nyt meillä on niitä muutama jäljellä vanhan talon takapihalla, jossa on sata vuotta sitten ollut ilmeisen mallikas puutarha. Kun pensaiden määrä kasvaa, niistä muodostuu neliömäinen kokonaisuus omenapuiden läheisyyteen.

Vanhin omenapuu on keskellä takapihaa, ja sen juurelle suunniteltiin yrttiympyrä eli puun ympärille tuleva pyöreä alue, jossa voisi lohkoittain kasvattaa esimerkiksi timjamia, ruohosipulia, salviaa, mäkimeiramia, iisoppia, laventelia ja minttuja. Kukin yrtti omassa lohkossaan.

Yksi omenapuista sijaitsee muista erillään vähitellen esiin nousevan, istutetun kuusiaidan vieressä. Tämän omenapuun juurelle on suunniteltu puoliympyrän muotoista aluetta (rajautuen kuusiaitaan), jonka reunukset olisivat pensasmustikkaa, ja sisäpuolella voisi kasvattaa erilaisia vihanneksia. Vaihtoehtoisesti vihannekset voisivat jäädä poiskin, ja aluetta voisi hyödyntää oleskeluun.

Ja vielä yksi vaihtoehto puoliympyrälle: pyöreä oleskelualue marjapensaiden lomaan, josta nurmikon voi leikata ympäröivää aluetta lyhemmäksi. Tämä on vähiten työläs, ja voikin olla, että tätä kokeilemme ensin.



Sitten eteenpäin kohti viljelylaatikkojen aluetta. Saila totesi osuvasti, että laatikot kannattaa tehdä reilun kokoisiksi. Isolla pihalla pienet laatikot näyttävät orvoilta. Niinpä suurennamme niitä, mutta ne saavat jäädä samaan paikkaan raparperien kaveriksi. Leveys metrin verran, jotta keskellekin ulottuu, mutta pituutta reilusti enemmän. Samoille paikoille sijoittuvat myös verkkokompostit kuiville lehdille.

Seuraavalla kerralla kerron huvimaja- ja grillipaikkasuunnitelmasta, joka osoittautui yllättävän vaikeaksi pähkinäksi vanhalla pihalla.

Aurinkoisia talvipäiviä!

Tuovi