|
Katto on valmis! |
Viimeinkin se on valmis, nimittäin aitan pärekatto! Kirjoittelin aiemmin vilja-aitan ryhdistysprojektista, joka toteutettiin keväällä. Kesäkuun ajan aitta oli pressun alla käytännössä osittain ilman kattoa, koska vanha pärekatto oli aivan finaalissa ja rapsuttelimme toukokuussa loputkin vanhat päreet katolta alas. Osa ruodelaudoista oli kunnossa, osa vaihdettiin uusiin.
Pärekaton teko oli aika työläs operaatio: teimme osin itse päreet
Puufoorumi ry:n avustuksella. Päreisiin käytettiin kuusta, jota saimme lähimetsästä. Kuuset pätkittiin lyhyiksi pölleiksi, jotka kuorittiin käsin. Tämän jälkeen pöllit höylättiin päreiksi pärehöylällä. Päreet merkattiin yläpäästään (puun "suomujen" mukaan) spraymaalilla ja sidottiin nipuiksi.
|
Punainen maali merkkaa päreen asentoa katolla: punainen väri ylös. |
Ja sitten olikin vuorossa vain loputonta naulaamista katolle. Pärekattonauloja ei löydetty muualta kuin
Domus Classicasta. Nauloja kului enemmän kuin ohjeissa ja samoin päreitä. En tiedä olimmeko liian tarkkoja päreiden valinnassa: välttelimme oksaisia päreitä ja rosopintaisia yksilöitä.
|
Päreiden naulaus on tarkkaa puuhaa: päre on oltava oikein päin ja mentävä sopivan verran edellisen päälle sekä pysty- että vaakasuunnassa. |
|
Täydellisiä päreitä? |
|
Taistelu räystäiden kanssa |
Kattotyön loppuhuipennus oli räystäs- ja harjalautojen asentaminen. Sekään ei ollut ihan helppoa, koska rakennuksessa ei ollut yhtään ainoata suoraa linjaa.
Nyt on katto kuitenkin paikoillaan. Kuistin katon jätimme suosiolla ensi kesään - kuistin osalta on enemmänkin nikkarointia luvassa, koska pylväisiin joudutaan tekemään puupaikkaa ja katto on käytännössä tehtävä kokonaan uusiksi.
On jännittävää seurata, kuinka kauan pärekatto yleensä kestää. Julkaisen myöhemmin pitemmän artikkelin tästä aittaprojektista kokonaisuudessaan, kunhan se ensin näkee päivänvalon syksyn
Tuuma-lehdessä.