Ajatuksia uuteen vuoteen

"Kesällä tehdään ja talvella tuumataan", sanoi tuttavani joskus kun juttelimme vanhojen talojen kunnostamisesta. Kesäkeleillä moni tekeminen onkin helpompaa, ja talvella taas on rauhaa ajatella asioita. Kesäkausi tosin venyy nykyään jo aika pitkäksi, kun maaliskuulta marraskuulle voi touhuta kaikenlaista sisällä ja ulkonakin pakkasajan kutistuessa pienemmäksi.

Joka tapauksessa juuri nyt on hyvä aika miettiä ensi vuoden kuvioita, ja ne alkavatkin olla jo selvillä. Pihan osalta on tavoitteena päästä käsiksi päärakennuksen takapihan puutarhaan ja istuttamaan sinne uusia puita: omenaa, luumua ja kirsikkaa. Kuusiaidasta on jokunen taimi kuollut, jotka pitäisi uudistaa. Myös siellä täällä sijaitsevat marjapensaat on tarkoitus siirrellä omaan lohkoonsa ja lisätä uusiakin tulokkaita joukkoon. Väentuvan edessä on puolestaan tilaa parille kukkapensaalle - ehkä ruusua tai jotakin muuta, tämä pohdinta on vielä kesken. Samalla kun istutuksia tehdään, saatamme myös palauttaa etupihan hiekkatieverkoston, joka on kulkenut aikoinaan myös päärakennuksen edestä.

Aloitimme syksyllä kukkaniityn teon väentuvan ja tallin välimaastoon. Työtä voisi jatkaa keväällä kylvämällä perhosille sopivia lajikkeita.

Päärakennuksessa tehdään lounaan puoleisten ikkunoiden pellitykset. Taistelu karmien välistä myrskysäillä sisään tulevaa vettä vastaan jatkuu tällä uudella täsmäiskulla. Vesiongelma olisi pakko ensin ratkaista ennen kuin sisätiloissa kannattaa edistää pinkopahvituksia ja maalauksia. Tavoitteena on myös jatkaa ikkunanpokien kunnostamista rakennuksen uudemmassa päädyssä.

Väentuvan kaksi julkisivua punamullataan ja kaksi julkisivua paneloidaan. Näin uudisrakennuksen ulkoasukin alkaa viimein valmistua.

Myös talousrakennusten korjaustyöt ovat mielessä, mutta täytyy katsoa, mihin kaikkeen rahkeet riittävät. Suunnitelmat ovat aina suunnitelmia ja niitä on mukava tehdä.

Työniloa uuteen vuoteen!

Tuovi

Ovi turvoksissa joulun viettoon

Väentupamme kokopuiset ulko-ovet ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia ja hampaiden kiristelyä lähes alusta alkaen. Pariovista sisimmät ovat uustuotantoa ja paremmin lämpöä eristäviä. Ulommat pariovet ovat sen sijaan yli sata vuotta vanhat ja kunnostettu uudisrakennustamme varten. Erityisesti muutaman viime vuoden ajan syksystä alkukevääseen ulommat ovet ovat ilman kosteuden vuosi turvonneet leveyssuunnassa 5-8 milliä niin, että niitä on välillä lähes mahdotonta saada ilman väkivaltaa kunnolla kiinni. Kesällä kuivimpaan ja aurinkoisimpaan aikaan ne taas kutistuvat liikaa.

Ilman korkean kosteuspitoisuuden lisäksi ongelmana on avonainen kuisti, joka päästää sateen tuulen mukana lähes aina suoraan oven pintaan ja melkein koko oven korkeudelta. Vaikka katos on kohtalaisen suuri, niin se ei tässä tapauksessa auta. Enää emme ihmettele, miksi tällä seudulla ei avokuisteja ole juurikaan suosittu. Vaikka ajatuksena avokuisti on periaatteessa hyvä: siinä voi istuskella lämpimällä ja aurinkoisella säällä sopivasti varjossa ja saunan jälkeen vilvoittelemassa, mutta tonttimme tuuliolosuhteiden osalta umpikuisti olisi ollut toimivampi ratkaisu. Umpikuisti olisi säästänyt varsinaista ulko-ovea säärasitukselta paremmin ja lapsiperheen kenkä- ja kuravaateshow olisi myös ollut aavistuksen helpompaa kuin avokuistilla, jonka lattia on aina sateella märkä. Toki uloimmat ovet olisivat umpikuistissakin kovalla koetuksella, mutta ne taas voisi tehdä sen verran väljemmäksi, koska vasta sisemmät ovet olivat paremmin lämpöä eristävät ja kunnolla lukittavissa.

Olemme miettineet erilaisia vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi ja lukeneet muiden kokemuksia vastaavista tilanteista. Umpipuuovi on kyllä ongelmallinen rakenne tämän tyyppisten syksyjen ja talvien aikana. Toisaalta esimerkiksi alumiiniovet tuntuisivat vähän karulta ratkaisulta vanhaan pihapiiriin. Jonkinlaiset säädettävät saranat voisivat toimiakin, mutta niitä ei taida saada ulkonäöltään vanhanmallisina. Ainakaan omalle kohdalleni ei sellaisia ole vielä sattunut. Kolmantena vaihtoehtona olemme pohtineet ikkunaluukkutyyppistä ratkaisua, jossa ulommaisien ovien eteen voisi laittaa väliaikaiset ovilehdet tai levyt, jotka suojaisivat varsinaisia lukittavia ulko-ovia sateelta ja kovalta paisteelta. Talolta lähdettäessä ne voisi laittaa kiinni ja paikalla ollessa ne voisi lukita hakasilla tai vastaavilla auki ulkoseiniä vasten tai nostaa vaikka varastoon. Toki näidenkin ulkonäköä pitäisi miettiä tarkkaan. Onkohan teillä lukijoilla ehdottaa jotain jo hyväksi koettua ratkaisua tähän pulmaan, koska jotain meidän täytyy asialle tehdä?

Hyvää joulunalusaikaa kaikille!

T: Ville