sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Rossipohjan tuuletusluukkujen muurausta

Uudessa väentuvassa on ollut tähän mennessä jo kahdenlaisia väliaikaisia rossipohjan tuuletusluukkuja. Ensimmäiset olivat nopea hätäratkaisu ja seuraavat tarkoitettu odottelemaan pysyvien luukkujen valmistumista. Askartelin luukkuja vähitellen muiden töiden sivussa, ja nyt ne ovat odottaneetkin jo puolitoista vuotta varastossa asentamista paikoilleen. Syyskuussa oli viimein sopiva hetki muiden töiden ja sään osalta: oli sopivan lämmin, mutta ei liian kuuma. Näin muurauslaasti pääsee kuivumaan, mutta ei liian nopeasti.

Luukkujen kehykset, eräänlaiset karmit siis, on tehty tiheäsyisestä kuusesta. Alun perin oli tarkoitus käyttää mäntyä, mutta tekovaiheessa varastosta löytyi sopivan vahvuisena ainoastaan kuusta. Luukkujen kansissa on sen sijaan käytetty paljon sydänpuuta sisältävää mäntyä, jota jäi aikoinaan väentuvan lattialankkujen asentamisen yhteydessä sopivasti yli. Olen käyttänyt lattialankkujen jäännöspaloja luukkujen lisäksi myös päärakennuksen ikkunoiden koristelistojen uusimisessa. 

Luukkujen aukkojen peitoksi ruuvasin sopivan kokoiset palaset apilapeltiä, jonka taakse niittasin vielä pienemmästä verkosta varmistukset, etteivät pienetkään hiiret pääsisi siitä läpi alapohjaan. Suojapelti käsiteltiin ruosteensuojalla ennen kiinnitystä paikoilleen. Kiinnitin kehysten ulkosivuille vielä kaistaleet kattohuopaa, ettei kosteus pääse imeytymään laastista puuhun ja lahottamaan sitä. Lopullinen kiinnittäminen paikoilleen tapahtui kiilakivien ja laastin avulla.

Luukut tullaan vielä maalamaan samalla kuin kuistin portaatkin eli keitettyä pellavaöljyä ja tervaa sisältävän Roslagin mahongin kastanjan sävyllä. Maalaus menee ensi kevääseen.  
Saa nähdä tuleeko talvella sellaisia pakkasia, että suojaluukut kannattaa kiinnittää paikoilleen. Viime talvena sitä tarvetta ei tullut lainkaan, koska oli sen verran lauhaa ja kosteaa. 

Ville

lauantai 10. lokakuuta 2020

Kesämuistoja perennapenkistä


 
Menneenä kesänä tapahtui yllättävän paljon pihapiirissä: istutimme tammia ja vähän muitakin puita sekä syreenipensaita. Vanha, salaman iskun lahottama koivu lähti viimeiselle matkalleen klapivarastoon, ja kasvimaa laajeni yhdellä lavallisella. Päärakennuksen takana kasvava marja-aroniaviidakko on jälleen pienentynyt, ja perustimme niin sanotun näyttökukkapenkin päärakennuksen edustalle, paraatipaikalle.

Piha-alue on melko laaja, ja teetimme aiemmin puutarhasuunnitelman, josta on ollut iso apu näissä viherpäätöksissä. Suunnitelma on yleisellä tasolla: esimerkiksi kukkapenkkien paikat on mietitty, mutta kasvien valinnan saa tehdä itse. Tunnustan, että olemme ottaneet joitakin irtiottoja suunnitelmasta. Esimerkiksi tammia ei siinä ollut, mutta ottaen huomioon nykymaailman kovat tuulet ja puiden kaatumisriskin, tammet tuntuivat parhaalta valinnalta juteltuani paikallisen puutarhurin kanssa.

Mutta sitten asiaan eli kukkapenkkiin. Penkin paikka on päärakennuksen päädyssä, joka näkyy hyvin ohi kulkevalle tielle. Puutarhasuunnittelijamme oli piirtänyt siihen näyttökukkapenkin, jossa ajatuksena on luoda vaikutus katsojaan kukkaloistolla. Paikalla oli ennestään nurmikkoa, joten käänsimme lapiolla siitä pinnan pois noin yhdeksän neliön kokoiselta, soikealta alueelta. Kärräsin penkkiin paljon multaa ja levitimme sekaan myös hiekkaa. Reunat reunustimme luonnonkivillä.
 

 
Rima oli siis korkealla, kun lähdin tyttäreni kanssa ajelemaan lähistöllä sijaitsevaan Seijan Perennatarhaan. Seijan tarha osoittautui onneksi aivan loistavaksi paikaksi: valtavasti erilaisia perennoja ja tietoa ja neuvoja - juuri sitä, mitä tarvittiin.
 

 
Kiersimme tunnin verran Seijan tarhaa läpi aikamoisessa helteessä (nuorempi polvi söi tällä välin tomaatteja ja rypäleitä kasvihuoneessa), ja valitsimme perinteisiä, tuulta ja aurinkoa kestäviä perennoja. Valinnat tehtiin myös niin, että penkissä olisi kukkivia kasveja koko kesän aina syksyyn saakka. Yritimme väistellä lajeja, jotka ovat erityisesti rusakoiden suosiossa.

Lopputulos on minusta hyvä: takariviin tuli tarhaukonhattua, ruusumalvaa ja rantatädykettä. Keskiriviin istutimme syyskaunosilmää, prinsessankakkaraa, palavaarakkautta ja punapietaryrttiä. Eturivissä tuoksuu ihanasti loistosalvia, ja sen vierellä ovat verikurjenpolvi ja kultatyräkki. 

Kukkapenkki on toistaiseksi menestynyt hyvin. Ruusumalva kukkii vieläkin ja tekee uusia nuppuja. Monet kasveista ovat jo alkaneet kasvattaa vauhdilla uusia alkuja mullan alta. Rusakko kävi maistelemassa prinsessankakkaroita, mutta jätti muut rauhaan. Voikukkien kitkemistä on ollut jonkin verran, mutta se vähenee varmaankin sitä mukaa, kun kukat ottavat vapaan multatilan haltuunsa.

Ajattelin katsoa, miten tämä kukkapenkki lähtee käyntiin talven jälkeen, ja jatkaa sitten vähitellen muiden penkkien perustamiseen. Takapihan vanhaan, villiintyneeseen puutarhaan nousee kukkia myös omin voimin: siperiankurjenmiekka on voimaantunut muodostamaan täysin geometrisen kukkaloiston, ja kaksi uutta ruusupensaan alkuakin on noussut esiin.

Aurinkoisia syyspäiviä!

Tuovi