Super 10-vuotisjuhlapäivitys. Osa I

Uskomatonta mutta totta! Nyt on kulunut tasan kymmenen vuotta siitä, kun hankimme tilan Varsinais-Suomesta. Saman verran aikaa on blogin perustamisesta. Tänä vuonna on siis syytä juhlaan. Suurkiitokset kaikille sukulaisille, ystäville ja yrittäjille, jotka ovat olleet vuosien varrella korvaamattomana apuna urakan eri vaiheissa!

Päätimme tehdä kaksi juhlapäivitystä näin heti vuoden alkuun. Ensimmäisessä käymme läpi lähinnä kuvien kautta, mitä tuli tehdyksi 2009-2013. Näin jälkeenpäin katsottuna on suorastaan hengästyttävää, mitä kaikkea on saatu aikaiseksi, vaikka vieläkin tuntuu, että oikein mikään ei ole edennyt valmiiksi saakka. Paljon on toki tehty, mutta paljon on jäljelläkin. Sinänsä toki hyvä, että tekemistä riittää seuraavaksikin kymmeneksi vuodeksi.

2009

Ensimmäinen vierailu ja kuntotarkastuskeikka loppuvuodesta 2008 tarjosivat samalla kertaa kauhistelun aiheita, mutta myös mahdollisuuksien löytämistä lievästi ilmaistuna rosoisen pinnan alta. Kaupanteon jälkeen 2009 hommat aloitettiin pidemmän tähtäimen suunnittelulla, tutustumalla talon historiaan ja tärkeysjärjestyksessä kiireellisimmistä töistä. Korjasimme päärakennuksen vuotavaa kattoa, korjautimme sisäkattovaurioita, teimme kompostoivan ulkovessan tallin päätyyn ja siivosimme pihaa puukasoista ja jätteestä. Syksymmällä kaadoimme liian lähellä rakennusta olevia puita ja kaivautimme pihan kallistukset kohdilleen talon ympäriltä.

 

2010

Vuonna 2010 majailtiin kesällä pienenpienessä asuntovaunussa talon pihalla, purettiin lastulevytyksiä ja 70-luvun märkätiloja sekä korjautettiin iso osa päärakennuksen vanhemman osan ikkunoista. Suurin yksittäinen urakka oli jo ennen meidän aikaamme osittain puretun ja luhistumassa olevan vieraskuistin uudelleen rakentaminen. Vanhasta kuistista säästettiin kaikki mahdollinen alkuperäinen materiaali, joka sitten käytettiin uudelleen vanhan mallin mukaan rakennetussa uudisversiossa.

2011

2011 käytiin viimein käsiksi pihapiirin vanhimman rakennuksen, 1700-luvulta peräisin olevan vilja-aitan pelastusoperaatioon. Ulkopuolinen firma suoristi rakennuksen ja teki hirsikorjaukset. Jatkoimme itse vesikaton osalta tekemällä rakennukseen uuden pärekaton. Päärakennuksen sisällä ja tallissa jatkettiin sisätilojen kunnostamista.

2012

Seuraavana vuonna 2012 korjattiin muun muassa päärakennuksen tapettipintoja, aloitettiin huoneiden pinkopahvitus, korjattiin ja maalattiin lattioita, jatkettiin kuistin kunnostamista, korjattiin seinien lahovaurioita ja asennettiin uutta vuorilautaa.

2013

Vuoden 2013 aikana tehtiin muutama isompi urakka. Purimme vanhojen märkätilojen alta lahonneen alapohjan. Seinien ja muiden rakenteiden lahovaurioiden korjaus päästiin aloittamaan sen jälkeen. Vieraskuistin viimeistelyä jatkettiin ja tallin ikkunoita korjattiin. Kesä kului nopeasti tallin lahonneen kulman hirsikorjauksissa. Pihalta katosi syksyn aikana vanha ja huonokuntoinen autotalli sekä betoniportaat toisen kuistin edestä.

Tässä tiivistetysti se, mitä saatiin aikaan ensimmäisen viiden vuoden kuluessa. Joka vuosi oma aikansa on toki mennyt nurmikon leikkaukseen, lehtien haravointiin ja risusavottaan, joiden avulla on saatu pidettyä viihtyisyyttä yllä eri työmaiden keskellä.

Ensi kerralla käymme läpi seuraavien viiden vuoden vaiheita ja kerromme vuosista 2014-2018.

Tuovi ja Ville

Ajatuksia vajoamisesta

Näin talvisaikaan on hyvä suunnitella tulevia töitä, joita meidänkin tilallamme riittää yllin kyllin. Yksi listalla oleva tehtävä on päärakennuksen takapihan puolella näkyvä kivijalan ja rungon vajoaman suoristaminen. 

Rakennuksen vanhemman ja uudemman osan liitoskohdasta ovat perustuskivet ja niiden mukana vanhemman osan nurkka vajonneet parikymmentä senttiä alaspäin. Tätä kohtaa on aikoinaan ”korjattu” esteettisesti niin, että paikan yläpuolista ikkuna-aukkoa koristeineen on siirretty vajoaman verran ylöspäin, jolloin ikkunalinja on saatu suoraan. Seinässä näkyy edelleen koristelistojen vanhat paikat, koska rakennusta ei operaation jälkeen ole enää maalattu.

On hyvin mahdollista, että ongelma on saanut alkunsa jo 1907, jolloin päärakennuksen L-kirjaimen muotoinen laajennusosa on pystytetty paikoilleen. Samassa yhteydessä ovat maaperän olosuhteet, esimerkiksi kosteuden osalta, ilmeisesti muuttuneet niin, että kyseinen kohta on alkanut vajota. Tässä kohdassa pohjavesi on myös hyvin lähellä maan pintaa, mikä saattaa vaikuttaa oleellisesti asiaan. Rakennuksen vanhasta keittiöstä onkin kulkenut putki alas maahan, jonka avulla on pystytty kätevästi pumppaamaan käyttövettä suoraa sisälle.

Olen itse seurannut vauriokohtaa siitä lähtien, kun hankimme tilan kymmenen vuotta sitten. Vajoamista ei siinä ajassa ole juurikaan enää tapahtunut. 1950-luvulla betonitiilikaton asennusvaiheessa tätä painumaa on nähtävästi jonkin verran korjattu paikallisilla korotuksilla, koska kattolinjassa tätä vajoamista ei niin selkeästi huomannut.

Liitoskohdan korjaamiseksi on pari vaihtoehtoa, joista olemme päätymässä kevyempään ratkaisuun nimenomaan sen vuoksi, että maaperän vajoaminen näyttäisi pysähtyneen. Suunnitelma on seuraava: Vuorilaudat ja tippalista irrotetaan kyseiseltä alueelta ja korjataan mahdolliset lahovauriot ja/tai paikataan vajoamisen seurauksena syntyneet raot hirsirungossa. Sitten merkitään pitkän laudan avulla vaakasuora linja vanhan osan kivijalan painauman alkukohdasta uudemman osan painumattomaan tasoon. Tämän jälkeen vanhan osan nurkan alimmasta hirrestä sahataan alareuna linjalaudan mukaisesti suoraan. Tämä on mahdollista, koska kivijalan yläpinnasta alapojan alapintaan on jätetty sen verran tilaa. Sitten täytetään syntynyt aukkokohta kiilakivillä, jolloin kivijalan yläpinnasta kulkee jälleen samassa linjassa. Lopuksi kiinnitetään vuorilaudat takaisin paikoilleen. Korjauksen jälkeen pitää tarkkailla kyseistä kohtaa aktiivisesti, ettei kivijalka ala uudelleen painua samasta kohtaa. Jos näin käy, on edessä suurempi ja kalliimpi toimenpide. Vaikka vajoaminen jatkuisikin, ei yllä mainittu operaatio ole turha, koska esteettinen suoristaminen pitäisi tehdä joka tapauksessa perustusten tukemisen lisäksi.

Jää nähtäväksi, minkä vuoden ohjelmaan tämän operaation saa mahtumaan.

Ville

Ikuisuusprojekti: hirsiseinien tilkitseminen

Pakkasella ja kovalla tuulella huomaa hirsitalossa seinien tilkitsemisen tärkeyden. Olenkin tilkitsemistä tehnyt jo useamman vuoden ajan aina silloin tällöin kun muuta kiireisempää tehtävää ei ole ollut. Tilkitseminen on myös mukavaa työtä huonolla säällä ja helppoakin se on, joskin välillä hieman puuduttavaa. Kuuntelen usein tilkitessäni Yle Areenan radiotallenteita ja podcasteja niin työ sujuu joutuisammin.

Tilkitsemiseen olen käyttänyt pellavariveestä kudottuja valmiita nauhoja. Tuoteselosteesta kannattaa tarkistaa, että tuote on 100 prosenttisesti pellavaa ilman muovia. Pellavarivettä löytyy hyvin erilaisissa muodoissa. Meillä taitaa olla varastossa nyt kolmea eri laatua. Useimmiten hirren raot ovat kuitenkin aika kapeita, jolloin tuo 5 cm:n nauha on ollut monikäyttöisin. Monesti puolitan vielä nauhan paksuuden, joka onnistuu vetämällä varovasti nauhan päästä kaksi kerrosta erilleen. Nauhan voi pyöritellä sormilla pötköksi, jonka sullominen hirren rakoon on helpompaa ja näin nauha myös tiivistää paremmin.

Olen samalla tehnyt esteettistä näpertelyä hirsissä olevien naulanreikien osalta (väentupamme on tehty kierrätyshirsistä) eli työntänyt pieniin reikiin pellavaa, jolloin reiät katoavat kauempaa katsottuna. Kierrätyshirsissä on myös jonkin verran jäljellä vanhoja eristeitä hirsien halkeamissa kuten matonkuteita muistuttavia kangassuikaleita ja sammalta. Olen antanut niiden jäädä ja työntänyt vain niiden päälle lisää pellavaa.

Työkaluina tilkitsemisessä olen käyttänyt kahta erikokoista talttapäämeisseliä, pientä ja hyvin pientä. Tilkitsemisrautojakin on ja välillä olen rautakaupoissa niitä tutkaillut, mutta ne ovat tuntuneet liian isoilta omaan projektiini.

Hyvää alkanutta vuotta!

Tuovi


Pellavaeristeitä (100 % pellavaa) löydät muun muassa Domus Classicasta ja Rakennusapteekista.