Pärettä vilja-aitan kuistin katteeksi

Tonttimme molempien vanhojen vilja-aittojen edessä on ollut suojana pienet kuistit, joissa on aluksi ollut pärekatto ja myöhemmin huopakate. Kuistit ovat tyylinsä ja rakennustapansa perusteella nuorempia kuin itse rakennukset. Ne ovat varsin todennäköisesti 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta. Vanhemman aitan kuisti oli vielä siinä kunnossa, että alkuperäisiä rakenteita saattoi jättää melko paljonkin paikoilleen. Uudemman aitan kuisti on sen sijaan tuhoutunut lähes kokonaan. Sen edessä on ainoastaan yksi seinään kiinnitetty kannatinpalkki jäljellä.

Olen korjannut vanhemman aitan kuistia vähitellen vuosien varrella. Tein mm. toiseen kannatinpylvääseen puupaikkauksen, ja toisen veistin uudestaan vanhan mallin mukaan. Tänä kesänä oli viimein edessä pärekaton tekeminen kuistin katteeksi. Tarvittavien päreiden määrä oli todella pieni, noin 5-6 neliötä, joten yritin etsiä työmaata, jota varten olisi joka tapauksessa tehty päreitä. Pienen kyselykierroksen jälkeen löytyi pieni erä kuusipäreitä, jotka olivat jääneet eräästä kattotyömaasta jäljelle. Ne löytyivät Restart-yrityksestä, joka restauroi vilja-aitan rungon ja kattorakenteet kymmenisen vuotta sitten. Valitettavasti arvioin tarvittavan päremäärän hieman alakanttiin. Onneksi omista varastoista löytyi sen verran vanhempia päreitä, jotka olivat vuorokauden vedessä liottamisen jälkeen sopivan taipuisia käytettäväksi. Niiden avulla sain tehtyä katteen valmiiksi.

Pärekaton tekeminen on vielä tuoreessa muistissa samaisen aitan vesikatteen uusimisen jäljiltä, samoin tuhansien päreiden naulaamisesta silloin ilmaantunut tenniskyynärpää. Nyt työ sujui ongelmitta, koska katteen koko oli sopivan pieni. 

Jossain vaiheessa olisi tavoitteena saada palautettua samanlainen kate myös uudemman aitan edustalle. Uudempi aitta vaatii tosin sitä ennen paljon työtä, koska sen perustukset ovat vajonneet suurelta osin maan sisälle ja alimman hirsikerran lisäksi erityisesti takaseinä vaatii korjaamista ja seinän tukemista. Lisäksi aitan katto pitää kunnostaa kauttaaltaan. Mutta näihin töihin palataan sitten tuonnempana uudestaan.

Ville

Halkokatos väentuvan takaseinustalle

Kevään ja kesän aikana ovat työt edenneet hienosti, joten bloggausaiheita on rästissä useampia julkaistavaksi loppukesän ja syksyn aikana. Aloitin toukokuussa pienen katoksen rakentamisen väentuvan takaseinustalle. Se kuuluu alkuperäisiin suunnitelmiin halkokatoksen nimellä, ja sen tarkoituksena on toimia tulevaisuudessa myös mm. ilmalämpöpumpun ulkoyksikön suojana. 

Rakensin katoksen rungon toukokuussa osittain uudella puulla ja osittain käyttämällä varastossa jäljellä olevaa lehtikuusta. Maalasimme sen sivuseinät juhannuksen aikoihin italianpunaisella keittomaalilla, samalla kertaa, kun käsittelimme rakennuksen kaksi viime kesänä laudoitettua julkisivua. Tuovin on tarkoitus maalata loput puuosat kastanjanruskean ja mustan sävyisellä Roslagin mahongilla. Tällä hetkellä katoksessa on katteena vasta alushuopa, jonka päälle tulee vielä erillinen päällyshuopakerros.

Asennan todennäköisesti katoksen etupuolelle vesikourun, josta sadevesi ohjataan alas kourujen päistä riiputettavia kettinkejä pitkin. Alun perin kaikkiin rakennuksen nurkkiin piti tulla samanlainen systeemi, mutta rakennusvaiheessa suunnitelmat muuttuivat siten, että kattovedet ohjataan kaivoihin perinteisesti syöksyrännejä pitkin.

Ville

Väentuvan uusi pariovi

Olemme painineet jo useamman vuoden ajan väentuvan ulko-ovien kanssa. Alun perin rakennukseen asennettiin uloimmaksi parioveksi vanhat kunnostetut kierrätysovet, ja sisäpuolelle teetettiin paksummat ovet lämmöneristyksen vuoksi. Ulompien ovien kanssa on ollut syksyisin ja keväisin ongelmana, että niitä on turpoamisen vuoksi ollut välillä lähes mahdotonta saada suljettua. Tyttäremme ei ole pystynyt käyttämään niitä itsenäisesti, vaan hänen on täytynyt jättää ovi vähän raolleen. Kesäisin ongelmana on ollut ovien kutistuminen niin, että niitä ei ole meinannut saada lukkoon lainkaan. 

Olemme keskustelleet tästä ongelmasta eri tahojen kanssa. Suurimpana syynä on ulko-ovien sijoittuminen kovimman säärasituksen puolelle ja toisaalta myös se, ettei niille ole tarjolla riittävästi suojaa auringonvalolta, tuulelta ja sateelta. Rakennuksen eteen istutetut puut varmaan jossain vaiheessa antavat enemmän suojaa, mutta siihen asti ja tulevaisuudessa myös lehdettömänä aikana sama ongelma säilyy edelleen.

Pitkän pohdinnan ja eri vaihtoehtojen läpikäymisen tuloksena päädyimme tilaamaan uudet, rakenteeltaan jäykistetyt, pariovet karmeineen edellisten tilalle. Tämä oli toki harmillista, koska kierrätysovet olivat sinänsä todella kauniita ja niissä oli käytetty vanhaa puhallettua lasia. Tarkoituksena olisi kuitenkin ottaa vanhat ovet uusiokäyttöön päärakennuksessa. Väentuvan uusissa ovissa on käytetty nykyaikaista lasia lähinnä teknisen toimivuuden vuoksi. Oven mittasuhteet ja peilien sijainti säilyivät samana, mutta nyt ei ole enää erillisiä sisäovia lainkaan. Ovet maalattiin neljään kertaan Gysingen pellavaöljymaalilla, jonka hankimme Rakennusperinteen ystävät ry:n kaupasta. Mielenkiintoista nähdä myös pinnan kestävyys suhteessa edelliseen, Uulan pellavaöljymaaliin.

Tilasimme pariovet tuttavien suosituksen perusteella Lindystä, joka sijaitsee Kristiinankaupungin Skaftungissa. Firman omistaja Thomas kävi ennen työn aloitusta ottamassa mitat ja myöhemmin asentamassa uuden karmin ja ovet paikoilleen. Hienoa puusepäntyötä, ja asennuskin sujui vaivattomasti puolen työpäivän aikana. Tähän mennessä ovet ovat toimineet erinomaisesti, mutta seuraavaksi on edessä todellinen testi, kun syyssateet ja sen myötä puun turpoaminen alkaa.

Ville