Uudet karmit, vanhat pokat

Vanhan pokan sovitusta uuteen karmiin. Kuva: Valtteri Lindblad

Hankimme aiemmin pari sarjaa vanhoja ikkunanpokia Metsäkylän Navetalta ja puuseppä Valtteri Lindblad nouti ne pajalleen helmikussa kunnostamista ja karmien tekoa varten. Työ on edennyt jo pitkälle. Ajattelinkin tässä vaiheessa kertoa muutaman sanan vanhojen pokien käyttämisestä uudisrakennuksessa, koska teemaa on tullut nyt mietittyä jonkin verran omassa projektissamme.

Ajattelimme aluksi, että hankimme kaikki ikkunat kierrätettyinä. Löysimmekin suurimman osan, mutta joitakin jäi puuttumaan. Ikkunoita metsästäessä huomasin, että on ensinnäkin hankalaa löytää monta samanlaista vanhaa pokaa eli samaa sarjaa olevia ikkunoita. Tähän varmaankin vaikuttaa se, että varaosapankit myyvät tavaraa kysynnän mukaan eivätkä välttämättä pyri säilyttämään sarjoja kokonaisina. Myöskin ostajilla on ehkä useimmin tarve vain parille varaosaikkunalle tai vaikka yhdelle sisustustarkoitukseen. Oma johtopäätökseni oli, että tarvitaan vähintään pari isoa pokasarjaa, joiden koot ovat lähellä toisiaan, jotta homma kannattaa.

Karmipuiden liimausta. Kuva: Valtteri Lindblad

Toiseksi, vanhojen ikkunoiden kunnostuksessa tulee aina yllätyksiä. Niitä oli tässäkin projektissa. Joko ikkuna näyttää hyvältä ja paljastuukin yllättävän huonokuntoiseksi tai näyttää huonolta ja paljastuu hyväkuntoiseksi. Mutta tämähän on perinnerakentamisen lainalaisuuksia muuallakin. Työläintä ikkunakorjauksessa on usein vanhojen maalien poisto. Se on hidasta, puuduttavaakin, mutta tärkeää työtä. Toisin sanottuna kustannuksia on hankala arvioida tarkasti etukäteen: ikkunat on hankittava pienellä riskillä, koska korjaustyön määrän näkee vasta verstaalla.

Kolmanneksi, vanhan ikkunan kunnostuttaminen saattaa olla yhtä kallista kuin uuden vastaavan teko. (Itse tekemällä tietysti säästää, mutta aina siihen ei ole aikaa.) Tässä vaikuttaa juuri tuo työmäärä vaikkapa maalinpoistossa tai yllättäen lahoksi paljastuvat alasarjat, jotka joutuu kokonaan vaihtamaan. Toki uuden tekemisessä malli on ratkaiseva: yksinkertainen malli, johon puusepältä löytyvät valmiit terät on melko nopea tehdä. Niinpä mekin taivuimme siihen, että puuttuvat pokat tehdään uusina, samalla mallilla kuin kierrätysikkunat.

Soppatauko töiden lomassa. Kuva: Valtteri Lindblad

Ja neljänneksi, käsityönä teetetyt ikkunat tuntuvat usein kalliilta, mutta kun katsoo uusien tehdasvalmisteisten ikkunoiden hintoja, eivätpä nekään ihan edullisia ole. Uskon myös, että elinkaari on käsityöikkunoilla pidempi, koska niitä voi huoltaa. Meillä vanhojen ikkunoiden käyttö oli myös periaate- ja tunnelmakysymys, tehdasvalmisteiset eivät olisi tulleet kysymykseen. Vanhan vaihtoehtona olivat uudet, käsityönä tehdyt ja niitäkin siis rakennukseen joitakin tulee.

Valmiita karmin osia. Kuva: Valtteri Lindblad

Ikkunoiden, kuten muunkin rakennustyön, teettäminen käsityönä on myös mahdollisuus työllistää alan ammattilaisia ja tukea ammattitaidon säilymistä: tämä on myös meille tärkeää. On hienoa löytää taitavia, paikallisia osaajia, joiden kanssa muodostuu vuosia kestävä yhteistyösuhde. Näenkin vanhan rakennuksen korjaamisessa toimittaja-tilaaja-suhteen enemmänkin kumppanuutena.

Tuovi

Husdrömmar

Sain Pirjolta jälleen mielenkiintoisen vinkin SVT:ssä pyörivästä Husdrömmar-sarjasta, jossa erityisesti yksi jakso käsittelee vanhan talon korjausta. Omistajat Therese ja Jens ovat kunnostaneet taloaan seitsemän vuotta. Pitikin heti laskea, että oma projektimme on nyt vienyt miltei saman verran. Tosin ensimmäinen vuosi meni enimmäkseen ihmettelyssä ja vähän taisimme kattoa paikkailla.

Jakso on katsottavissa 22.4. saakka osoitteessa
http://www.svtplay.se/video/2705212/husdrommar/husdrommar-sasong-2-avsnitt-5

Tuovi

Kadonnutta pihapiiriä etsimässä

Tila kuvattuna lounaasta vuonna 1904.

Olemme tilan hankkimisesta lähtien yrittäneet selvittää, minkälaisia rakennuksia pihapiiriin on aikoinaan kuulunut. Sen olemme tienneet, että rakennuksia on ollut useampia ja ne ovat muodostaneet eräänlaisen umpipihan. Entiseltä omistajalta ja hänen sukulaisiltaan olemmekin saaneet mielenkiintoisia vanhoja kuvia, mutta esimerkiksi tien vieressä 1900-luvun alkupuolella kohonneen, todennäköisesti väentupana toimineen rakennuksen ulkomuodosta ei tähän mennessä ole ollut tietoa.

Vähän aikaa sitten entiseen omistajasukuun kuuluva lähetti meille todella mielenkiintoisen kuvan, jossa on näkyvissä monta pihapiiristä myöhemmin hävinnyttä rakennusta. Kuva on vuodelta 1904 ja otettu naapurin puolelta, joen pientareelta. Siinä on vasemmalla näkyvissä tien vieressä seisovat aitat, päärakennuksen pääty niiden takana, tien vieressä sijainnut väentupa ja vanha sauna, joka purettiin käsittääksemme 1960-luvulla. Saunan kivijalka on edelleen näkyvissä samalla paikalla, tosin puolittain maan alle uponneena.

Kuvan etualalla näkyvissä vanha maakellari. Tien toisella puolella vanha väentupa ja sen vieressä talousrakennus.

Ylhäällä oikealla näkyy myös nykyisen tallin paikalla sijainnut talousrakennus, jonka siipeen johti kuvan mukaan myös ajosilta. Rakennus on todennäköisesti toiminut joko tallina tai navettana tai sitten näiden yhdistelmänä.

Keskipäivän lepotaukoa viettämässä.

Kuvassa on myös arkipäiväisen hauska yksityiskohta. Vasemmassa alakulmassa näkyy paanukattoinen maakellari, jota vasten mieshenkilö köllöttää ja pitää todennäköisesti hyvin ansaittua keskipäivän taukohetkeä.

Edessä vanha sauna ja sen takana naapurin jo tässä vaiheessa rapistunut asuinrakennus. Saunan edustalla näkyvät myös hevonen ja naishenkilö hameesta päätellen.

Nykyisen tonttimme kohdalla on sijainnut aikoinaan vanha kyläkeskus, joka hajosi käytännössä 1800-luvun aikana. Kuvassa näkyy vielä entisen naapurin jo huonoon kuntoon päässyt, todennäköisesti lautakattoinen, rakennus saunan takana. Myöhemmin sekin alue liitettiin meidän tilaamme ja paikalle kohosi parin kymmenen vuoden kuluttua betonitiilinen navetta.

Vanha kuva kertoo itse asiassa todella paljon sekä vanhoista rakennuksista että vanhasta asumistyylistä. Tässäkin vanhassa kyläkeskuksessa on ollut 1700-luvun lopulla neljä tilaa. Ihmisiä on siis asunut runsaasti pienellä alueella. Sosiaalinen elämä on varmaankin ollut tiiviissä yhteisössä vilkasta ja rakennuksia (ja myös koneita) on ollut viisaasti yhteiskäytössä. On mielenkiintoista miettiä, kuinka paljon kylien hajoaminen on vaikuttanut työntekemisen käytäntöihin ja ihmisten sosiaalisuuteen.

Ville