sunnuntai 16. elokuuta 2015

8 x uudistunut puutalo



Minulta pyydettiin jo viime keväänä kirja-arviota tästä hauskasta puutalokirjasta ja kirjoittaminen hautautui muiden kiireiden jalkoihin. Nyt lunastan lupaukseni ja kerron ajatuksiani. Seuraan melko tarkasti perinnerakentamisen uutta kirjallisuutta, lähinnä suomalaista ja ruotsalaista. Omaan hyllyyn on myös karttunut kymmeniä teoksia. Kirjat voi jakaa karkeasti muutamaan lajiin: faktaoppaat, jotka keskittyvät tiukasti työmenetelmiin ja materiaalehin, dokumentoivat teokset tiettyjen rakennusten kunnostamisesta ja/tai niiden historiasta sekä vanhojen puutalojen estetiikkaan ja sisustamiseen keskittyvät tunnelmointikirjat.

Suvi ja Sebastian Segercrantzin 8 x uudistunut puutalo asettuu mielestäni jälkimmäiseen lajiin: se on sisustuskirja, joka kertoo myös jonkin verran talojen kunnostustavoista. Nimensä mukaisesti kirjassa pääsee tutustumaan kahdeksaan erilaiseen taloon ja myös niiden asukkaisiin. Kirja kertoo raikkaasti asukkaiden arjesta, talon hankintapäätöksestä ja kunnostuksen eri vaiheista. Joissakin artikkeleissa syvennytään myös enemmän työmenetelmiin.

Virkistävää on, että kirjaan on otettu persoonallisiakin koteja eikä kaikkia ole stailattu liikaa kuvauksia varten. Sain kirjasta monia sisustusideoita juuri tästä syystä: kovin valkeiksi muuttuneet maalaishenkiset sisustuslehdet eivät oikein tarjoa enää mitään uutta. (Miksi muuten kaikki pitäisi maalata valkeaksi?)

Tarkan lukijan silmään pisti myös joitakin virheellisiä tietoja: museoviraston mainittiin suojelevan rakennuksia - näinhän ei ole, suojelumääräykset ovat kaavassa tai laissa. Joissakin työmenetelmissä olisi ollut myös tarkentamisen varaa tai valittuja tapoja olisi voinut hieman perustella.

Minusta yksi kirjan pääteemoista oli kuitenkin rohkaiseminen vanhan ja huonokuntoisen talon hankintaan. Artikkeleissa kerrottiin hankinnan taustalla olleista toiveista ja päätöksen syntymisestä. Usein korjattavaa oli enemmän kuin aluksi luultiin, mutta silti kaikesta selvitiin. Perheet tekivät paljon korjaustöitä myös itse ja asuivat myös taloissa samaan aikaan. Lapsetkin hoidettiin korjausten keskellä.

Joudun usein perustelemaan omaa taloprojektiamme ja selittämään, miksi ihmeessä teemme tällaista. Kirjaa lukiessa tulikin hyvä mieli siitä, että niin moni jaksaa ryhtyä tähän työhön. Olisiko niin, että vanhan talon korjaaminen onkin suurten vastakohtien hanke: välillä suurta riemua ja välillä suurta epätoivoa? Se on välillä hyvin raskasta, mutta valtavan palkitsevaa ja mielekästä.

Meidän suuri epätoivomme kohdistuu tällä hetkellä vanhan päärakennuksen päätyikkunoihin, jotka vieläkin päästävät vettä ja lunta sisään kovalla tuulella. Meillä on menossa nyt kolmas korjauskierros, kokeilemme kaikkien rakojen kittausta. Talvella nähdään, toimiiko tämäkään konsti. Ville kirjoittaa pian työstä lisää.

Suurta riemua olen viimeksi tuntenut poimiessani marjoja omalla pihalla: vadelmia, karviaisia, viinimarjoja ja mansikoita sekä ihaillessani kaunista ilta-aurinkoa takapihalla.

Ja vielä puutalokirjasta: pidin paljon sen graafisesta ilmeestä, joka oli raikas ja moderni, sopien kuitenkin hyvin aiheeseen. Taiton on tehnyt Suvi Segercrantz.

Lämpimiä elokuun iltoja hyvän kirjallisuuden parissa!

Tuovi

P.S. Voisinkin aloittaa tästä kirjoitussarjan, jossa esittelisin hyllyymme karttuneita perinnerakentamisen teoksia - rakennusjuttujen lomassa.

4 kommenttia:

  1. En ole vielä tätä kirjaa ehtinyt nähdä livenä, vaikka ehdottomasti haluan sen vähintään selata, ehkä jopa omistaa. Ihanaa, että puutuit asiavirheisiin. Minusta on yhä pelottavaa se minkä verran vanhojen talojen korjaamisesta levitetään väärää tietoa. Odotan innolla perinnerakentamiskirja-analyysejä. Minäkin voisin penkaista omaa hyllyäni välillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Haasteena perinnerakentamisen ohjeita laativalle on, että toimintatapoja on niin monia ja harvasta tavasta voi sanoa, että se olisi jotenkin väärin. Minusta hyvä ohjenuora on, että kannattaa säästää niin paljon vanhaa kuin mahdollista. Muutenhan talo ei kohta enää ole vanha, jos kaiken korvaa uudella ;-)

      Tuovi

      Poista
  2. Hienoa että tulee kirjoja, ja käytännön ohjeilla joissa ei rakenneta ulkomuseota vaan luontaisesti käytännöllistä mutta oikeaa rakennustapaa nykyihmiselle vanhoihin taloihin liittyen.

    Juu meillä ompi kanssa ikkunoiden kanss taisteltu 1999 vuodesta. Pelastin viereisestä palokunnan polttamasta talosta vanhoja hyväkuntoisia pokia. Toisaalta emme tee asuintaloa museoksi. Parhaiten asutulla puolella on viereisesssä talossa oleva puuseppä tehnyt sievät kolmannet lasit jotka tekevät hyvin tiiviksi. Kolannet lasit on tehtysievän kapeeksi ja ja ei niitä huomaa kun pääikkkunat on vanhaa kuperaa lasia - joskus olebn ottanut kesäksi pois mutten tänä kesänä kun oli kylmää. Liimapaperia tiivistykseksi.. Nyt olisi mielessä tehdä talon 1800 luvun puolenvälin päät ikkuna kunhan löytyisi tekija jolle uskaltaa viedä ulkopokat korjaukseen,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olette käyttäneet vanhoja ikkunoita uudelleen! Toivottavasti löytyy hyvä korjaaja niille pokille, ikkunakorjaus on työlästä, mutta niitä on sitten mukava ihailla kun ovat kunnossa. 1800-luvun ikkunoissa saattaa olla puhallettua lasia, mikä tekee niistä erityisen arvokkaat.

      Tuovi

      Poista