Vanhat ilmakuvat kertovat

Maanmittauslaitoksen vanhoja ilmakuvia voi selailla karttapohjalta Paikkatietoikkuna-palvelussa. Vanhimmat ilmakuvat ovat 1930-luvulta, ja niiden saatavuus vaihtelee jonkin verran paikkakuntien välillä. Meidän tonttimme kohdalla vanhin kuva on vuodelta 1948, ja sen jälkeiseltä ajalta niitä on yhteensä seisemän: 1949, 1996, 2005, 2010, 2015, 2017 ja 2022.

Materiaalia on hauska tarkastella etenkin jo purettujen rakennusten, pihaistutusten, viljelysten ja kulkureittien osalta. Meidän tonttimme vanhimmissa kuvissa näkyvät vielä toinen vanhoista väentuvista, savusauna ja maakellari, jotka purettiin jossain vaiheessa 1960- tai 1970-luvuilla. Väentupia on ollut tontilla 1900-luvun alussa kaksi, mutta toinen niistä on näköjään purettu tien varresta jo ennen 1948 otettua kuvaa. Kuvista pystyy päättelemään myös pihakaivojen paikat. Olemme jossain vaiheessa palauttamassa ainakin yhden niistä uudelleen käyttöön, jos vettä vaan vielä riittää entisillä paikoilla tai niiden läheisyydessä.

 

Yksi meitä erityisesti kiinnostava seikka kuvissa ovat hiekkakäytävien alkuperäiset linjaukset, joita meidän on tarkoitus palauttaa ennalleen niiltä osin, kun ne palvelevat pihan eri alueiden nykyistä käyttöä.

Vanhimmista kuvista löytyy selitys myös sille, miksi tien riestys on melkein kiinni tallirakennuksen nurkassa. Aikoinaan talon kulkuvälineillä on ajettu kaakon ja koillisen suunnassa kulkevalta tieltä suoraan tallin päädyn vierestä pihamaalle. Varsinainen tien risteys on ollut kauempana rakennuksesta. Teiden leventämisen myötä risteysalue on nykyään jokseenkin hankala, koska ajaminen tallin päädystä sisään ja ulos ei ole täysin riskitöntä huonon näkyvyyden ja ahtaan tilan vuoksi. On sinänsä mielenkiintoista, että teitä on levennetty juuri talon tontin suuntaan eikä toiselle puolelle.

Vanhat ilmakuvat tarjoavat yllättävän paljon tietoa alueiden historiasta kiinnostuneille. Mekin saimme näistä selville asioita, joita ei muista dokumenteista ole löytynyt.

Ville

Hieno Finna-löytö

Saimme Rakennusperinteen ystävien kautta vinkin siitä, että Finna-palvelusta löytyy meidän talostamme useampia vanhoja kuvia. Osa niistä on sellaisia, joita olemme jo nähneet vanhoissa julkaisuissa, mutta osa on meille täysin uusia. Ne löytyvät Finnasta alkuperäisistä otoksista laadukkaasti skannattuina eli todella hyvälaatuisina. Tiedostoista on ladattavissa pienempi ja isompi tiedostokoko.

Finna on tiedonhakupalvelu, joka kokoaa yhteen erilaisten arkistojen, kirjastojen ja museoiden digitaalisia aineistoja ja luetteloita. Olen jossain vaiheessa aiemminkin yrittänyt löytää sieltä meidän taloomme liittyvä tietoja, mutta materiaalia on ladattu sen jälkeen palveluun lisää.

Finnasta löytyvät kuvat on otettu valokuvaajan vierailun yhteydessä 1936, ja ne ovat päätyneet Museoviraston kokoelmiin osana Kustannusosakeyhtiö Kiven kokoelmaa ja sitä kautta palveluun. Samainen kustannusyhtiö on aikoinaan julkaissut mm. Suomen sukutilat 1-2 -kirjat, jossa meidänkin talomme on mukana. Kuvia on käyty varmasti ottamassa juuri näitä julkaisuja varten.

Yhdessä kauempaa otetussa näkymässä häämöttää myös toinen väentupa, josta emme tähän mennessä ole löytänyt lainkaan kuvaa. Myös päärakennus ympäristöineen näkyy todella terävästi väentuvan katolta otetussa kuvassa. Mukana ovat lisäksi kuvat pariaitoista ja sisältä salista. 

Täytyykin muistaa käydä aina silloin tällöin tutkimassa digitaalisia aineistoja, koska niihin kertyy koko ajan lisää uutta materiaalia. Mukana voi olla hienoja löytöjä, kuten tässä tapauksessa.

Ville

Kaunis ja työläs hiekkatie

Hiekkatiet ja -polut ovat olennainen osa vanhan talon pihapiiriä. Talomme pihassa on aikoinaan risteillyt paljon hiekkateitä ja pienempiä polkuja. Osa on liittynyt maatilan työajoon, kun taas osa on ollut vain silmän iloksi korostamassa istutuksia tai kuljettamassa pihalla kävelijää sopivia reittejä pitkin eri puolille puutarhaa.

Tällä hetkellä hiekkatien reitistö on vielä vaatimaton. Tie kulkee maantieltä väentuvalle vanhaa reittiä lehmusrivien välistä. Tavoitteena on joskus laajentaa tie kääntymään myös päärakennuksen suuntaan, jossa se on ennen ollut.

Nykyinen hiekkatie perustettiin joitakin vuosia sitten. Tien pohjaa tasoitettiin, siihen laitettiin aluskangas ja sen päälle soraa. Päällyshiekka on melko hienoa ja punertavaa. Reunat tehtiin silmämääräisesti ja tien päätökseksi levennettiin pysäköintialue.

Olen kesäisin perannut hiekkatietä rikkaruohoista eri menetelmiä kokeillen, kerta tai pari kesässä. Kuivina aikoina tie pysyy siistinä ja sadekelillä rikkaruohot alkavat kukoistaa. Parhaaksi perkaustavaksi on osoittautunut mekaaninen raaputus rikkaruohoraudalla ja lopuksi haravointi. Rikkaruohorauta toimii juustohöylämäisesti vetämällä kasvit irti pinnasta. Laitoin ensin paremman puutteessa raudan varreksi oksasahan varren, joka on pitkä ja painava. Ajattelin, että vaihdan sen myöhemmin lyhyempään, mutta nyt tuntuu siltä, että juuri tuo pituus ja paino auttaa tuoden lisää voimaa työhön. Niinpä taidan pysyä oksasahan varressa.

Hiekkatien suurempaa kunnostusta olen suunnitellut tulevaan kesään. Tie kaipaa selkeämpiä reunoja ja enemmän ja karkeampaa päällyshiekkaa. Hieno hiekka kulkeutuu nyt turhan paljon sisätiloihin. Pysäköintialueesta luovuimme vuosi sitten, koska auto tuntui olevan aina jossain muualla. Alueella kasvaa nyt kukkaniityn laajennus.

Hiekkatie on työläs ylläpidettävä, mutta toisaalta kaunis ja vanhaan pihaan ehdottomasti kuuluva elementti. Mekaaninen raaputus tuntuu välillä tylsältä, mutta ajan saa kulumaan kuuntelemalla äänikirjoja tai podcasteja. Kun vuorottelee sopivasti raaputusta ja haravointia, ei kädetkään väsy liikaa.

Tuovi