perjantai 31. joulukuuta 2021

Humalasalkoja, kanukoita ja pähkinäpensaita

Uuden vuoden kunniaksi jatkan pihasuunnitelman kirjoituksiani. Paneudun tällä kertaa väentupamme toiseen päätyyn ja vanhan tallin ympäristöön. Haasteita tällä aluella ovat savimaan lisäksi paahtava aurinko ja kova tuuli sekä hiekkatie, josta kulkeutuu liikenteen myötä välillä paljon pölyä.

Teimme aiemmin hiekkatien väentuvan edustalle pienen parkkialueen kera. Tallin ja väentuvan väliin jäävälle alueelle suunnittelimme pienehköä kukkaniittyä, jonka valmisteluista kerroinkin jo aiemmassa kirjoituksessani. Istutimme myös tammia ja pihasyreeniä autotien laidoille - niistä tulee aikanaan hyvää pölysuojaa. Muutoin tämä tallin ja väentuvan välinen alue on kuitenkin edelleen hyvin aukea ja peltomainen. Olemme vain leikanneet siitä kesällä nurmikon lyhyeksi. Vähitellen valkoapila on vallannut alaa heinältä.



Saimme maisema-arkkitehti Saila Routiolta hyviä vinkkejä alueen kehittämiseen. Ensinnäkin kukkaniitylle voisi istuttaa päärynäpuun, kirsikkapuita ja pähkinälehdon. Ne toisivat lisäsuojaa ja kukkaniitty voisi silti kukoistaa niiden kanssa. Puut asettuisivat aikaa myöten kerroksittain suhteessa toisiinsa: tammet korkeimpina, sitten päärynäpuu, kirsikat ja pähkinäpensaat alimpina.

Naapurin peltoa rajaava kuusiaita saisi suunnitelman mukaan myös kaivatun jatkon autotiehen saakka. Saila ehdotti myös kanukoiden kasvattamista syreenipensaiden rinnalle - näin suoja tiepölyä vastaan entisestään paranisi. Otinkin jo kanukoita maljakoihin - ne kukkivat sopivasti joulun aikaan ja jälkikasvu ripusti oksiin joulupalloja :-) Saa nähdä, onnistuuko kanukoiden juurruttaminen.

Yksi ongelma väentuvan päädyssä ovat jätekaivojen kannet ja kaikenlaiset putkenpäät, jotka pistävät ikävästi näkyviin. Näitäkin mietimme Sailan kanssa ja hän ehdotti rusokuusamaa ja pikkujasmikkeita ympäröimään kaivoja. Tyhjennysautolle täytyy tietysti jättää jokin aukko.

Avaran tallineduskentän toiselle puolelle on suunnitelmassa laitettu humalasalkoja puolikaaren muotoon. Mietimme myös muita istutuksia, mutta koska talli on itsessään kaunis vanha hirsirakennus, tuntui turhalta peittää sitä kasvillisuuden taakse. Näkymät tallille ovat mukavia väentuvalta ja vanhalta päärakennukselta käsin. Humalasalot asettuvatkin lähemmäs tienvarsitammien ja syreenien rivistöä. 

Humalat ovat minusta hauska ja perinteitä vaaliva ajatus. Ennen vanhaan humaloita kasvatettiin kaikissa maalaispihoissa, ja aikoinaan niitä käytettiin myös oluen ja siman valmistamiseen. Suomessa humalan kasvatus alkoi 1300-luvulla, jolloin tälläkin pihalla oli jo elämää. Humala on rehevä ja nopeakasvuinen, ja se lakastuu kokonaan talveksi. Se kukkii myös kauniisti vaaleanvihreillä, käpymäisillä kukilla.

Reipasta uutta vuotta ja intoa pihasuunnitteluun!

Tuovi

maanantai 27. joulukuuta 2021

Puutarhasuunnitelma sai jatkoa



Tilasimme puutarhasuunniteman pihapohdintojemme tueksi kymmenisen vuotta sitten arkkitehti Viri Teppo-Pärnältä. Suunniteman mukaan onkin edetty monessa asiassa: pihaa on raivattu villiintyneestä kasvillisuudesta, vanha riukuuntunut kuusiaita on kaadettu ja uusi istutettu,  nurmikenttiä on lisätty ja toisaalla taas annettu heinän kasvaa niityksi. Pihan hiekkateitä olemme entisöineet vanhoille paikoilleen. Etupihan jalopuurivistöt ovat täydentyneet uusilla puilla ja syreeniaitaakin on tulossa lisää tien varteen. Olen myös perustanut kasvimaan, uuden perennapenkin ja houkutellut vanhoja kukkanpenkkejä esiin.

Pihatöiden haasteetkin olen ehtinyt huomaamaan vuosien varrella: savinen maa, nälkäisten peurojen ja jäniksien vierailut ja kesien paahtavat hellejaksot ja myrskytuulet. Aikaakaan ei ole loputtomasti. Ratkaisujen tulisi olla sellaisia, että ne ainakin jollakin aikajänteellä pysyvät hengissä pääosin omin voimin.

Niinpä pyysin apua kasvivalintoihin ja niiden sijoitteluun maisema-arkkitehti Saila Routiolta. Lähtökohdaksi otettiin aiemmin tehty oivallinen isojen linjojen suunnitelma, ja Saila pohti sen täydennykseksi joitakin täsmävinkkejä pihan eri puolille.

Aloitimme työn kiertämällä huolella piha-aluetta läpi Sailan kanssa viime kesänä. Samalla juttelimme toiveistamme ja kokemuksistamme tontilla. Sen jälkeen Saila piirsi luonnoksia ja höysti ne yksityiskohtaisilla ohjeistuksilla kasveista ja niiden hoidosta. Sitten onkin meidän vuoromme ryhtyä toteuttamaan ohjeita. Kukkaniittyä jo aloitinkin, josta kerroin viime kirjoituksessani.

Kerron pihaideoista useamman kirjoituksen sarjassa. Sarjan aloittaa pohdinta huvimajasta, grillauspaikasta ja kesäkeittiöstä vanhalla pihalla - tämä on tällä hetkellä ehkä vaikeimmalta tuntuva haaste meille, joten siitä sopii aloittaa :-)

Tuovi



sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Kukkaniityn valmisteluja

Puutarhasuunnitelmassamme on katsottu paikka kukkaniitylle tontin kaakkoiskulmaan. Tuossa kohdin on reilut sata vuotta sitten ollut talousrakennusrivistö, joiden kivijaloista ja muuritiilistä näkyy vielä jäänteitä, kun maata vähän kaivelee. Pihan malli on 1800-luvun lopulla ollut umpipiha, josta on jäljellä enää pari alkuperäistä rakennusta myöhemmin rakennettujen lisäksi.

Tähän saakka alueella on kasvanut kesäisin pitkä heinä, jonka olemme aina syksyn tullen niittäneet alas ja kuskanneet pois. Heinänkasvu onkin vähitellen hidastunut ja maa köyhtynyt. Tänä syksynä rohkaistuin tilaamaan siemeniä luonnonkukkaniityn kylvöä varten. Valitsin savimaahan sopivia ja erityisesti perhosia miellyttäviä kukkia, joita sai kätevästi tilattua Suomen Niittysiemeneltä.

Odottelin hetkeä, jolloin maa oli sopivan kostea, mutta ei vielä liian märkä. Tein käsipelillä pienen muokkausoperaation, jonka avulla maan pinnasta tuli rikkonainen. Harkitsin myös alueen kyntämistä ja naapuri traktoreineen tarjoutuikin ystävällisesti siinä auttamaan, muta päädyin kuitenkin siihen, että kokeillaan ensin kevyempää käsittelyä. Kyntäminen kun tekee maasta hyvin epätasaisen pitkäksi aikaa.

Lopuksi sekoitin kukansiemenet hiekkaan ja levitin sitä alueelle. Siemeniä ei peitetä mitenkään ja talven kylmyys on niille eduksi. Jos kaikki käy hyvin, kasvit alkavat itää keväällä ja osa saattaa jo kukkiakin kesän mittaan.

Menneenä kesänä pihalla oli aiempaa enemmän mehiläisiä ja perhosia, ja uusia perhoslajejakin näkyi. Pihassa olikin runsaammin kukkia kun perennapenkki kasvoi täyteen mittaansa ja kukki läpi kesän. Jätimme myös tietoisesti ruohonleikkuuta vähemmälle vanhojen omenapuiden alla kukkivien alkukesän luonnonkukkien aikana. Valkoapilakin sai rehottaa etupihalla laajoina kenttinä ja ruohonleikkuri saapui paikalle vasta kukkien kuihduttua.

Pihan suunnittelu on edennyt tänä vuonna myös muilta osin, kun saimme maisema-arkkitehti Saila Roution vieraaksemme ja hän teki oivallista täydentävää suunnittelua valitsemalla kukkia ja kasveja eri paikkoihin. Palaan tähän suunnitelmaan useamman blogikirjoituksen jaksossa.

Iloista joulunodotusta!

Tuovi