Ikkunat tiiviiksi pellavalla

Vanhaa pellavaa.

Korjautimme aiemmin vanhoja ikkunankarmeja ja korjauksen yhteydessä poistettiin eristeet karmin ja seinän välistä. Vanhat eristeet olivat sammalta ja pellavarivettä, jonka joukossa oli myös säkkikankaan palasia. Sammalet olivat rutikuivia ja murenivat poiston yhteydessä, niitä ei voinut enää laittaa takaisin. Sen sijaan vanhat pellavariveet ja säkkikankaan palaset saattoi hyvin käyttää uudelleen. Koska ne eivät riittäneet kaikkiin väleihin, lisäsimme myös uutta pellavarivettä, jota myydään isoina rullina mm. Domus Classicassa.

Uutta pellavarivettä ja vanha taltta työkaluna.

Tilkitseminen oli mukavan helppoa puuhaa, joskin aika pölyistä vanhojen eristeiden osalta. Oikea työkalu tässä olisi Rakennusapteekin tilkerauta, mutta tällä kertaa pärjäsin vanhalla, pienikokoisella taltalla. Karmin välit olivat varsin erikokoisia, osin hyvin ahtaita ja joissakin kohdin taas tilaa oli paljon. Pieni taltta toimi työssä hyvin, välillä eristeet saattoi työntää sormin.

Ikkunan yläosa on jo valmis.

Tilkitseminen käynnissä.

Viimeistelen ikkunanvälit vielä ulkoapäin lisäämällä eristettä toiselta puoleltakin. Sitten laitetaankin koristelistat paikoilleen ulko- ja sisäpuolella, jotka siistivät karmivälit ja ikkunanreunat.

Yksityiskohdat ovat kauniita

Salin kattorosetti

Välillä kannattaa pysähtyä katsomaan yksityiskohtia läheltä - vanhasta talosta löytyy paljon pieniä ja kauniita asioita. Kuluneisuus ei haittaa, ajan patina vain parantaa vaikutelmaa.

Kamarinlukko

Kaakeliuunin joskus aikoinaan korjattu kruunu.

Seinäkellon enkeli

Oven peilikoriste

Postitorviovenkahva

Lukko, josta puuttuu avain.

Konttorin seinä sai hirsipaikan

Uusi Suomi vuodelta 1938 löytyi lattian alta.

Konttorin seinä on nyt lopultakin korjattu! Samalla paikattiin myös sen yläpuolella oleva kattojiirin vaurio, joka oli lahottanut osaa tukirakenteista. Lattiaa avatessa löytyi rossipohjan eristekerroksen alta vanhoja Uusi Suomi -sanomalehtiä, joita oli käytetty estämään turpeen variseminen laudanraoista ryömintätilaan. Hirsikorjauksen suoritti Restart.

Konttorin seinä ennen korjausta...

...ja korjauksen jälkeen.

Konttorin korjausten tutkimisen ohella ehdimme vapun alla paikkaamaan yhden vanhan päädyn ikkunan alla olleen lahovaurion ja haravoin pihalta enimpiä lehtiä ja risuja.

Seinästä poistettiin ensin vuorilauta lahon kohdan päältä ja sitten hirren laho aines puupaikkaa varten.

Puupaikkaa sovitetaan paikoilleen. Paikka on tehty vanhasta hirrestä.

Puupaikkaa työstettiin sirkkelillä ja kirveellä vähän kerrallaan, kunnes se sopi seinän hirressä olevaan koloon.

Puupaikka kiinnitetään sisäpuolelta puutapeilla ja se jää piiloon uuden vuorilautapätkän alle. Uusi lauta on itse asiassa vanhaa vuorilautaa, joka on peräisin kuistista. Korjatun karmin pidempi tippalista pitää sadeveden loitommalla paikkakohdasta.

Vaahteran lehdet teettivät haravoidessa eniten työtä - ne muodostavat talven kuluessa harvinaisen tiiviin, levymäisen pinnan nurmikolle, jonka haravointi vaatii riuskoja otteita. Lehmuksen ja saarnin lehdet ovat huomattavasti helpompia. 

Haravointi on mukavaa puuhaa, kunhan sää ei ole liian tuulinen.

Pokien kiinnityksessä mitat (erityisesti ristimitta) ovat tärkeitä: ikkuna-aukon mitoissa täytyy pysyä.

Lähipiiristä tilatut ikkunanpokakorjauksetkin saatiin finaaliin: liimasimme ja tapitimme pokat tuulisella pihamaalla. Seuraavaksi vuorossa onkin kittaus, lasitus ja lopuksi maalaus. 

Sinivuokot olivat kauneimmillaan viikkoa ennen vappua. Kohta onkin sitten voikukkien vuoro!