Tallin ikkunoita ja vaahteran lehtiä

Vuoden viimeiset korjaustyöt tehtiin lauhassa ja hetkittäin jopa aurinkoisessa säässä. Lunta ei ole lainkaan - en ole tainnut aiemmin haravoida lehtiä joulukuussa. No tulipahan sekin koettua. Pihan haravointi jäi syksymmällä vähän kesken ja jatkoin nyt työn loppuun. Pihassa kasvaa paljon jalopuita, joista tulee valtava määrä lehtiä. Erityisesti vaahteran lehdet ovat työläitä, ne liimaantuvat paksuiksi märiksi laatoiksi, joita ei tahdo saada irtoamaan maanpinnasta. Saarnin, lehmuksen ja jalavan lehdet ovat huomattavasti helpompia. Lehtien eroja oli runsaasti aikaa analysoida haravoidessa.

Mutta sitten varsinaisiin korjaustöihin: sain kaksi tallin ikkunaa valmiiksi. Ikkunat olivat odottaneet ylimääräisten maalien puhdistamista lasipinnoilta ja nyt ehdin viimeinkin viimeistellä pokat. Asensimme ikkunat paikoilleen. Yleensä pokia joutuu aina jonkin verran höyläämään reunoista, jotta ne menevät paikoilleen sujuvasti. Ikkunoita ei uskalla kovalla voimalla lyödä paikoilleen, koska ne on voitava taas joskus irrottaa. Samalla tarkistelin aiemmin korjattujen tallin ikkunoiden kuntoa: hyvältä näyttää, yhdessä kohdassa oli lasitusnaula jäänyt liian pintaan ja ruostunut.

 Ikkunapokia höylättiin sähkö- ja käsihöylällä. Sähköhöylällä saa poistettua puuta vaikka millin kerrallaan, käsihöylällä taas tuntuma puuhun on parempi. Molemmat puoltavat paikkaansa vähän tilanteesta riippuen.

Tallin ikkunat eivät ole yhtä laadukasta puuta kuin päärakennuksen ja ne olivat huollon puutteessa aika lailla rapistuneet. Olen tehnyt pokille pellavaöljykyllästyksen, jos se vaikka pidentäisi niiden elinkaarta. Maalikerroksia maalasin kolme ulkopuolelle ja kaksi sisäpuolelle. Joitakin sisäpuitteita olen joutunut kokonaan uusimaan.

Tallin ikkunoita on nyt korjattu viisi kappaletta ja vielä on viisitoista korjaamatta. Töitä riittää siis seuraavillekin vuosille - hauskaa ja toimeliasta uutta vuotta!

Lehtijuttu ja vierailu Hattulaan

Vähän aikaa sitten ilmestyi viimeisin Glorian Antiikki -lehti, jossa oli kahden sivun juttu Vihreästä kamarista. Tämä liittyi Glorian marraskuiseen blogikilpailuun, jossa Vihreä kamari valittiin Vuoden Vintage -blogiksi.

Viime viikolla teimme lisäksi mielenkiintoisen vierailun Metsäkylän Navetalle Hattulaan. Tapasimme Pia ja Kimmo Kuurman perheineen ja tutustuimme perheen kerrassaan upeaksi kodiksi remontoituun vanhaan tallirakennukseen. Iltapäivän ja talokierroksen aikana tuli uusia ideoita myös oman talon ja ympäristön remonttia silmällä pitäen. Kuulimme myös Metsäkylän Navetan yritystoiminnan alkuajoista ja keskustelimme omista yrityshaaveistamme. Iso kiitos isäntäväelle!

Kaksi aikaa

Saimme talomme entiseltä omistajalta kolme vanhaa valokuvaa pihapiiristä, joita meillä ei ole aiemmin ollut. Kävimme tänään mittaamassa päärakennuksen tarkkojen pohja- ja leikkauspiirustusten laatimista varten ja samalla innostuimme ottamaan kuvat samoista paikoista, joista vanhat kuvat on aikanaan otettu.

Yllättävää kyllä, aika vähän on muuttunut päärakennuksen ja aittojen ohi kulkevan tien varrella. Talon katemateriaali on vaihtunut tiileksi, ikkunanpokat valkeiksi ja talon edustalla on ennen ollut pyöreä nurmikenttä, jonka ympäri on voinut ajaa hiekkatietä pitkin. Täytyykin tiedottaa puutarhasuunnittelijalle tästä uudesta tiedosta.

Talon ohi kulkevan tien varrella on ennen ollut puuaita ja osa puustoa on hävinnyt varmaan vanhuuttaan pois. Tie on tietysti ollut soratie ja näyttää kelirikon aikaan varsin hankalalta kuljettavalta. Nykyinen päällystetty tie on levennetty aittojen sekä pihan suuntaan ja kulkee nyt vähän turhan lähellä aittoja.

Navetassa on tapahtunut muutoksia: vintille vievä silta on purettu, samoin kattoikkunat. Vesikate on vaihtunut aaltopelliksi. Vintin ovetkin taitavat olla toiset kuin ennen ja monet ikkunat ovat kadonneet. Navetassa riittää korjattavaa!