torstai 28. huhtikuuta 2016

Uunituoreen hellan äärellä



Väentuvan isoon huoneeseen eli tupaan on nyt ilmestynyt puuhella. Hellan valurautaosat on kierrätetty ja kaksi nokiluukkua ostettu uutena. Tuskin maltamme odottaa päästä kokeilemaan, miten hella toimii lämmityksessä ja ruuanlaitossa.



Valurautaosat ovat puoliksi Högforsin ja puoliksi Porin Valun tuotantoa, mutta sopivat yllättävän hyvin yhteen. Itse asiassa jos ei tietäisi, niin helposti jäisi huomaamatta, että ne ovat peräisin eri valmistajilta. Tässä vaiheessa hellan pinnat on tasoitettu. Etuosa kalkkirapataan ensi viikolla ja maalataan myöhemmin valkoiseksi.



Väentupaan tulevat sisäovetkin on jo osittain kunnostettu. Vielä on muutamia puupaikkauksia, lukkojen kunnostusta ja saranointia jäljellä. Tarkoituksena on käyttää, niin paljon kuin mahdollista, vanhoja osia uudelleen.



Yläpohjan palkkien asentaminen eteisen ja märkätilojen osalta on jo tehty. Palkkien alapuoliset koolaukset aiheuttivat hieman miettimistä. Suunnitelmien mukaan palkkien alapuolelle tulee ristiinkoolaukset eli ristiin päällekäin asennettavat harvalaudoitukset tavallisesta laudasta ja ilmansulkupaperi tulee niiden päälle, heti eristeen alle. Aion käyttää täysin paperipohjaista ilmansulkua vielä paperoimattomissa yläpohjissa. Paperina käytän Ypapin 300 gramman pinnoittamatonta remonttipahvia. Kun tuo paperi ei kestä ilman tukea purun painoa, niin teen ylemmän ”koolauksen” umpilaudoituksena, jolloin paperin saa asennettua hyvin sen päälle. Alemman koolauksen teen normaalisti harvempana. Tämä yläpohjarakenne tulee saunan ja kylpyhuoneen päälle, eteiseen sen sijaan laitan koolaukset tavallisena harvalaudoituksena.






Seuraavaksi taitaa olla jälleen purutalkoot tiedossa.

Ville

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Syreenimajan harvennus



Olen pitkään pohtinut, mitä tehdä vanhalle syreenimajalle, joka on päässyt venähtämään pituutta ja samalla harventunut alaosistaan. Ensin ajattelin, että vedetään se kokonaan alas matalaan kantoon. Sitten tulin varovaisempiin aatoksiin ja päädyin vain harventamaan sen.

Puiksi muuttuneita syreenin varsia poistettiin kuitenkin aika reilulla kädellä. Yritin jättää jäljelle ne, joissa oli vielä elämää myös alaosissaan. Nyt seuraan mielenkiinnolla, lähteekö tuuheneminen käyntiin kun tilaa ja valoa on enemmän.



Olen miettinyt myös, millainen alusta syreenimajassa pitäisi olla. Sinne on kuitenkin kiva laittaa aikanaan pöytäryhmä päiväkahvin juomista varten. Usein tietysti majassa on normaali nurmikko, mutta olen nähnyt myös hiekkapintaa ja tiilestä tai liuskekivistä ladottuja alustoja.

Syreeniin liittyy myös lapsuusmuistoja: kukinta ajoittui usein koulun loppumisen aikaan alkukesään. Oli mukavaa aloittaa kesäloma syreenin tuoksuessa. Poimin myös syreenikimppuja, mutta muistan, että se ei kestänyt maljakossa vaan lehdet alkoivat nopeasti kuihtua.

Syreeni on näyttävä kukka kaukaa katsottuna, mutta myös läheltä katsottuna sen pienet kukat ovat hyvin kauniita.

Tuovi

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Tuvan sisäkatto ja tuoreita paperiuutisia


Uuden väentuvan tuvassa on kolmitaitteinen laipio. Asensimme erään tuttavamme kanssa pari viikkoa sitten ilmansulkupaperin ja sisäkattolaudat paikoilleen. Laudat olivat kooltaan 33 x 190 mm eli hieman käyriä yksilöitä sai vääntää suoraksi oikein olan takaa. Onneksi suurin osa tavarasta oli kiitettävän suoraa, joten homma sujui suhteellisen joutuisasti.



Aloitimme työn keskiosan viisteen vierestä ja teimme ensin valmiiksi katon vaakasuoran osan toiseen viisteeseen saakka. Sen jälkeen jatkoimme molemmilta puolilta jiiriosan kohdalta seinään saakka. Kiinnitimme laudat tässä vaiheessa muutamilla pienikantaisilla ruuveilla, koska niiden irrottaminen oli helpompaa aina tarvittaessa. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska muutamien kierompien lautojen kohdalla säätöä riitti. Mietin jo valmiiksi tässä vaiheessa, mihin kohtaan sijoitan tulevat naulausrivit, koska tarkoitukseni on lyödä naulat vanhoihin ruuvinreikiin.



Laudat olivat hieman päälle nelimetrisiä, joten jaoimme saumakohdat niin, että joka toinen varvi alkoi pitkällä ja joka toinen lyhyellä laudalla. Valitsimme suorimmat laudat pitkiin osiin ja kieroimmista teimme suosiolla pätkiä.

Lautojen suoristaminen onnistui kohtalaisen helposti niin, että teimme sahaamistamme pätkistä sekä uros että naaraspuolen pontteihin sopivia kiiloja. Kiinnitimme ruuveilla tukilaudan muutaman sentin päähän suoristettavasta laudasta, jolloin kiilaa tiukemmalle naputtamalla lauta suoristui ja sen pystyi kiinnittämään ilman rakoja.



Sitten paperiasioihin: kuulin viikonloppuna mielenkiintoisen uutisen, joka liittyy ilmansulkupapereihin. Suomalainen Pyroll-konserniin kuuluva Ypap kehittelee parhaillaan ilmeisesti puhtaasti paperipohjaista ilmansulkupaperia. Firman mukaan ensimmäinen tyyppihyväksytty versio olisi tulossa markkinoille osaksi Paavo-tuotemerkkiä näillä näkymin heinäkuussa ja toinen versiokin on jo tuotekehittelyn alla. Täytyy seurata tilannetta ja hankkia paperin markkinoille tulon jälkeen kokeeksi yksi rulla ja testata sitä. Ennen tarkempaa kokeilua ei tästäkään tuotteesta uskalla kuitenkaan sanoa mitään varmaa. Hyvä uutinen kuitenkin!

Seuraavaksi työmaalla on vuorossa yläpohjan tekoa märkätilojen kohdalta ja puuhellan muurausta. Tästä jatketaan…

Ville

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Liesimusta



Uuteen väentupaamme tulee paikalla muurattu puuhella, jonka keittotaso ja luukut ovat kierrätystavaraa. Luukut oli valmiiksi kunnostettu ja ehdin pääsiäisenä hangata myös keittotason kuntoon. Käytin työhön Ferro-liesimustaa, jota löytyi Citymarketin siivousainehyllyltä. Lisäksi työvälineinä olivat teräsharja, riepuja, maalarinharja ja kuumailmapuhallin.

Maalarinharjaa parempi olisi ollut vanha kenkäharja - olin suunnitellut ottavani sen mukaan työmaalle, mutta unohdin. Harja on kätevä, koska sillä pääsee käsiksi pieniinkin rakoihin keittolevyssä, minne riepu ei mahdu. Kenkäharjassa harjakset ovat lyhyemmät ja se olisi napakampi työkalu kuin maalarinharja.



Aloitin työn harjaamalla irtonaisen ruosteen pois teräsharjalla. Laskin keittolevyn maahan pressun päälle ja harjasin koko voimallani. Teräsharja vaatii voimaa ja jos levy olisi ollut korkeammalla pukeilla, ei ote olisi ollut niin reipas. Ruoste lähti ihan mukavasti irti. Irrottelin vähitellen kaikki keittolevyn osat irti ja pääsin näin käsiksi myös saumojen ruosteeseen. Viimeistelin rievulla.



Sitten nostelin irtonaiset osat vuorotellen pukin päälle ja levitin rievulla ohuesti liesimustaa. Kuumensin kuumailmapuhaltimella koko pinta-alan huolella, jolloin liesimusta ei enää juurikaan jäänyt sormiin kiinni. Kohdissa, joissa sormiin jäi mustaa, tarvittiin vielä lisäpuhallusta. Lopuksi kiillotin vielä puhtaalla rievulla pinnan.



Liesimusta on kyllä kaiken kaikkiaan aika maaginen aine: sillä saa ruostuneen valurautapinnan kiiltävänmustaksi, kuin uudeksi. Minusta työ oli myös helppo tehdä, vaikkakin sotkuinen. Kannattaakin työskennellä ulkona ja varata vaihtovaatteet lähelle.

Sitten vaan odottamaan letunpaistoiltoja!

Tuovi