Lattia ladottu, seinät puhkottu

Kesälomamme on mennyt lähes täysin työmaalla, mutta paljon on saatu aikaiseksikin. Väentuvan rakennustöiden lomassa vietimme myös perheen pienimmän 2-vuotissynttäreitä. Talkootyövoimaakin on ollut apuna, joten läheskään kaikkea ei ole tarvinnut itse tehdä. Lämpimät kiitokset aputyövoimalle!

Uuden väentuvan lattialaudat on saatu paikoilleen tupaan ja kamariin. Tuovi sai lisäksi tuvan katon maalattua kolmeen kertaan. Huonetilat alkavat jo pikku hiljaa näyttää asuttavilta.

Lattiamateriaaliksi valitsimme 31 x 190 mm:n mäntylautaa, jota haimme Arolan Höyläämöltä. Katossa käytettyyn ja pienemmältä paikalliselta sahalta haettuun kuusilautaan verrattuna nämä olivat hieman helpompia asentaa, vaikka vahvuus on molemmissa suurin piirtein sama. Kattolautojen pontti oli napakka mutta ei liian tiukka. Toki työasento ja -suuntakin vaikuttivat huomattavasti asiaan. Lattialautoihin käytetty puutavara on myös paljon parempilaatuista ja huolellisemmin valikoitua kuin kattolautojen kohdalla. Kuusiset kattolaudat alkoivat lähes välittömästi kieroutua, jos niitä ei heti saanut asennettua paikoilleen.

 
Lattian eristeen päällisen ilmansulkupaperin asensin kamarissa ja tuvassa eri systeemillä ihan kokeilun vuoksi. Pienemmässä kamarihuoneessa mittasin ja leikkasin paperisoirot valmiiksi rullalle ja niittasin niitä kiinni sen mukaan, kun lattialautojen asennus eteni. Tässä menetelmässä ei tarvinnut varoa jalkojen alla olevaa paperia, mutta itse asennus sujui hitaammin. Suuremmassa tuvassa taas asensin paperin ensin koko tilaan ja sen jälkeen vasta lattialaudat. Lautojen asennus sujui varsin kivuttomasti havuvanerilevyjen päältä ja työn edetessä jo asennetulta lattialta käsin. Täytyi vain laittaa levyt aina niin, että niiden reunat lepäsivät lattiankannattajien päällä. Muutamia reikiä puhkaisimme paperiin asennuksen aikana, mutta ne saimme helposti korjattua työn edetessä. Näistä kahdesta vaihtoehdosta joutuisammalta tuntui tuo paperin valmiiksi asentaminen. Mutta pienemmässä huonetilassa toimii kohtalaisesti myös lautojen ja paperin asentaminen vuorotellen.

Viime viikkoon mennessä korvausilmaa oli tullut taloon lähinnä seinien yläosaan jätettyjen tuuletusvälien kautta ja päivisin avoinna olevista ovista. Nyt kun sekä katot että lattiat ovat lähes ummessa, oli aika puhkaista seiniin korvausilma-aukot. Aukot tein poraamalla 20 mm:n terällä ja sahaamalla reikien välit puukkosahalla. Viimeistely sujui nopeasti taltalla.

Aukkojen sisäpuolelle asensimme Domus Classicasta hankitut korvausilmaventtiilit suodattimella ja ulkopuolelle lipalliset venttiiliritilät. Asennus on tässä vaiheessa vielä väliaikainen, koska ritilät pitää vielä poistaa ensi kesänä, kun korvaamme väliaikaiset levyt ponttilautoihin rakennuksen ulkoseinissä.

Ihan omaksi iloksi asensin vielä yhteen ikkunaan koristelistatkin paikoilleen. Listamalli on sama, kuin mitä on käytetty aikoinaan päärakennuksessakin. Ne teetettiin uutena Helsingin Erikoishöyläyksessä, jossa oli jo valmiina terämallikin edellisen tilauksen jäljiltä. Yritimme ensin etsiä ikkuna- ja ovilistoja käytettynä, mutta emme löytäneet tarpeeksi suurta määrää ja oikean pituisia lautoja. Pienempiä eriä olisi kyllä löytynyt.

Kesäloman aikana siistiytyi pihamaakin huomattavasti. Varsinkin tienvarren pusikoituneet pensaskasvustot näyttävät nyt siisteiltä karsimisen jälkeen. Myös polttopuuta riittää nyt pariksi vuodeksi eteenpäin. Tuttavamme toi Suomen toiselta puolelta kalpikoneen mukanaan ja urakoi melkoisen kasan koivuklapeja odottamaan uuden saunan käyttöönottoa.


Tästä jatketaan taas muiden töiden lomassa.

Ville

Puhdasta ilmansulkupaperia

Kuten Tuovi jo edellisessä postauksessa kirjoittikin, olemme nyt heinäkuun aikana mm. paperoineet yläpohjia rakennuksen keskiosan ja pukuhuoneen kohdalta. Ilmansulkuapaperin osalta nyt on tilanne parantunut sen verran, että Ypapilta tuli kesäkuussa markkinoille uusi tuote eli Paavo Perinneilmansulkupapaeri. Se on täysin paperipohjainen tuote ja itse asiassa vaikuttaisi koostumukseltaan melko lailla samalta materiaalilta, kuin Paavo rakennussuojakartonki, ainoastaan kartongin painossa saattaa olla pieni ero: ilmansulkupaperin paino on 287 g/m2, kun aikaisemmin käyttämäni saman tuottajan vahvempi suojakartonki on noin 300 g/m2.

Perinneilmansulkupaperilla ei ole CE-sertifikaattia, koska täysin paperipohjaiseen tuotteeseen ei ole olemassa hyväksyttyä testausmenetelmää. Tämä aiheuttaa tietenkin päänvaivaa uudisrakentamisen kohdalla, koska sen osalta rakennusvalvonta on tarkempaa. Teoriassahan rakennusvalvontaviranomaiset edellyttävät ensisijaisesti sertifikoitujen tuotteiden käyttämistä, mutta käytännössä asian valvominen on mahdotonta. Kysyin itse kuntamme rakennusvalvonnasta heidän suhtautumistaan tähän uuteen tuulensuojatuotteeseen. Meidän valvojamme antoi sille hyväksyntänsä, mutta tilanne voisi olla toinen, jos olisimme tekemässä rakennusta vakituiseksi asunnoksi. Näistä asioista kannattaa kuitenkin hyvissä ajoin puhua valvontaviranomaisten kanssa. Vanhojen rakennusten pienemmissä korjauksissa tuota puhdasta ilmansulkupaperia voi toki vapaasti käyttää.

Uuden ilmansulkupaperin käyttämisessä on toki omat hankaluutensa. Koska paperi on melko jäykkää, sitä on hieman hankala laskostaa kulmissa suoraksi. Se myös repeää reunastaan helposti. Paperin leikkaamiseen tarvitaan terävää mattoveistä varsinkin, jos leikkaa ilman alustaa. Muuten paperi vaikuttaisi toimivan moitteettomasti. Itse kiinnitin paperin pituussuuntaiset jatkosaumakohdat selluloosaliisterillä, koska halusin käyttää mahdollisimman vähän ilmansulkuteippiä. Liisterillä pystyy paikkaamaan helposti myös mahdolliset asennuksen aikana syntyvät repeämät.

Ainoat kohdat, jossa minun piti käyttää teippiä, ovat sähköjohtojen läpimenot, joita en saanut pelkän paperin ja liisterin avulla tarpeeksi tiiviiksi. Paperi on sen verran vahvaa, ettei se ainakaan minun käsittelyssäni taipunut aivan pienempiin rakosiin. Liisterin avulla sain paperin tiiviiksi myös tiiliseinän vierustalla, jossa ei voinut käyttää nitojaa. Paperi vaikutti tarttuvan hyvin myös rapattuun tiiliseinään. Aion ihan testauksen nimissä kokeilla myös sanomalehtipaperin käyttämistä putkien läpimenokohdissa. Kokeilen kapeiden suikaleiden liisteröimistä kerroksittain näihin kohtiin. Sanomalehti on sen verran taipuisampaa, että sillä luulisi saavan myös pienemmät kohdat ilmatiiviiksi ilman muoviteipin käyttämistä. Voin tästä kokeilusta kirjoitella hieman myöhemmin.

Seuraavaksi aloitamme väentuvan kamarin (eli pukuhuoneen) ja tuvan lattialautojen asennuksen. On vaihteeksi virkistävää työskennellä ilman telineitä tai tikkaita.

Ville

Paperia, lautaa, maalia

Kesäloma alkoi ja uurastus jatkuu väentuvalla! Tällä viikolla olemme maalanneet, paperoineet ja naulanneet kattolautoja paikalleen. Talkooväkeä on ollut myös puutarhatöissä leikkaamassa lehmusten juuriversoja ja raivaamassa turhankin runsasta syreenikasvustoa tien laidassa. Pienin talkoolainen on kirmannut ympäri tonttia, jatkanut raakojen marjojen syömistä, potkinut palloa, vilkuttanut ohi ajaville traktoreille ja huitonut krokettimailalla. Kukkaan puhjenneet rypsipellot talon lähistöllä ovat tarjonneet kauniit puitteet puuhastelulle.

Oma projektini on sisäkattojen maalaus, jossa ei loppua näy. Olen nyt maalannut tuvan katon yhteen kertaan (ja ensin lakannut oksanpaikat ja kitannut turhia koloja) ja myös eteisen katon kertaalleen. Ville on paperoinut kylpyhuoneen ja saunan yläpohjaa vintiltä käsin, mikä osoittautui melko työlääksi sähkövetojen jälkeen. Siivosimme myös valtavan määrän roskaa laatoitustyömaan jäljltä ja lajittelimme kuorman tunnontarkasti jäteasemalla. Kierrätys on mielekästä - siitä tulee hyvä mieli ja kukkarossakin se näkyy.

Surullisia uutisiakin on: viime syksynä istutetut omenapuun taimet ovat ilmeisesti kuolleet. Talvi oli liian ankara ja syksyllä niitä verottivat myös peurat. Ennen talven tuloa ne olivat kuitenkin vielä elossa. Masentavaa, mutta ei auta jäädä tuleen makaamaan - on kai istutettava uudet puut. Huomasin, että myös vanhat omenapuut ovat kärsineet menneestä talvesta. Nuorin puu, joka normaalisti notkuu omenia, on jäänyt ilman satoa.

Omenapuista huolimatta on ollut ihanaa viettää lomaa pitkien kesäpäivien valosta, lintujen laulusta ja kauniista luonnosta nauttien - rentouttavaa heinäkuuta!

Ville kirjoittaa seuraavaksi uudesta muovittomasta tuulensuojapaperista, jota testasimme tuoreeltaan.

Tuovi