Perennapenkin laajennus

Tein aikanaan perennapenkin vanhan päärakennuksen päätyyn, ns. näyttöpenkin, ja nyt oli aika laajentaa sitä. Penkissä on ollut monenlaisia perennoja, ehkä hieman liiankin monta suhteessa penkin kokoon: prinsessankakkaraa, tarhaukonhattua, rantatädykettä, ruusumalvaa, palavaarakkautta, punapietaryrttiä, loistosalviaa, verikurjenpolvea, syyskaunosilmää ja kultatyräkkiä. Hyvä puoli on, että uusia kasveja ei tarvitse miettiä, tällä skaalalla pärjätään jatkossakin.

Laajensin penkin koon yltämään rakennuksen päädyn mittaiseksi ja leveyden säilytin ennallaan. Aiempi pyöreä muoto sai vaihtua suorakulmaiseen. Kaivinkone poisti ruohon ja turpeen pinnasta, ja lisäsin reilusti uutta multaa. Penkin on savimaalla hyvä olla kohopenkki. Tarkoitus on tehdä penkkiin luonnonkivireunukset myöhemmin.

Perennat olivat hieman villiintyneet ja levinneet toistensa sekaan vanhassa pienessä penkissä. Odotin pidempää sadejaksoa, jolloin maa oli märkä ja siirtäminen helpompaa ja varmempaa. Kaivoin lapiolla yhtenäiset perennakasvustot mahdollisimman suuren juuripaakun kanssa, ja siirtelin sitten uusille paikoille. Lisäsin jälleen reilusti multaa tässäkin vaiheessa, ja kitkin rikkaruohot pois.

Kukka-alueiden suunnitteluun panostin tällä kertaa aiempaa enemmän. Halusin tehdä niistä epäsäännöllisiä ja mahdollisimman laajoja. Penkki on näyttävämpi ja mielenkiintoisempi, jos yksittäinen laji on laajempana kasvustona ja hieman epäsäännöllisenä alueena. Toisaalta on tärkeää pystyä säilyttämään kasvualueet ilman, että kasvit karkailevat toisensa sekaan. Käytin pieniä liuskamaisia kiviä merkitsemään istutusalueita. Kivet saavat jäädä paikoilleen ja yritän niiden avulla pitää rajat selkeinä jatkossakin. Selvitin myös huolella kasvien korkeuksia, kasvutapaa, kukintaa ja huomioin myös kukkien värit suhteessa toisiinsa. Valitsin tällä perusteella taka-, keski- ja eturiviin tulevat lajit. Aika näyttää, miten tämä onnistui käytännössä!

Lopputulos on hetken aikaa vähän sekavan näköinen ennen kuin perennat alkavat taas kasvaa ja levitä omille alueilleen. Täytyy jaksaa pitää rikkaruohot poissa ja huolehtia kastelusta. Tihkuletku on hyvä apuväline kukkapenkkienkin kasteluun.

Tuovi

Uudemman vilja-aitan hirsikorjaukset alkoivat

Elokuussa pääsimme vihdoin aloittamaan uudemman vilja-aitan hirsirungon korjaustyöt. Hirttiön Hirsipuu Oy:n kirvesmies tilattiin jälleen apuun. Aitta on rakennettu todennäköisesti 1800-luvun puolivälissä, ja vuosikymmenten aikana sille on ehtinyt kertyä omat vaurionsa.

Suurimmat ongelmat löytyivät aitan takakulmasta. Vesikatto oli vuotanut siinä kohdassa aikanaan pitkään, todennäköisesti useiden vuosien ajan, ja seuraukset olivat vakavat. Hirsirunko oli lahonnut lähes harjalta kivijalkaan asti, ja seinä oli samalla pullistunut osittain ulospäin. Rakenteita tutkiessa oli helppo ymmärtää, kuinka pitkäaikaisesta kosteusvauriosta oli kyse.

Tämän kesän korjaustöissä keskityttiin välttämättömimpään. Nurkan alaosasta korjattiin  vaurioituneita hirsiä osin väliaikaisesti sen verran, että pahimmin lahonneet yläosat saadaan jatkossa peitettyä ja väliaikainen suojalaudoitus voidaan kiinnittää tukevasti paikoilleen. Vaikka tähän mennessä tehty työ ei vielä ratkaissut kaikkia ongelmia, rakennus saadaan jälleen hieman paremmin säältä suojaan ja lisävaurioiden syntymistä hidastettua.

Työ jatkuu vielä syksyn aikana. Tarkoitukseni on tukea sisäpuolelta vesikaton painunutta kohtaa, sillä tällä hetkellä sadevesi pääsee edelleen rakenteisiin erityisesti kovalla tuulella ja lumisateiden yhteydessä. 

Pidemmällä aikavälillä tavoitteena on palauttaa aittaan kolmiorimahuopakate, joka siinä on aikoinaan ollut ennen nykyistä betonitiilikattoa. Nykyinen kate on osoittautunut ongelmalliseksi. Kovissa myrskyissä tiiliä irtoaa katolta tai ne lennähtävät katon pinnalle kasoiksi. Tiilien kerääminen ja latominen takaisin paikoilleen on työlästä työtä, eikä urakkaa helpota se, että osa tiilistä rikkoutuu pudotessaan maahan.

Seuraavan kerran suurempiin korjaustöihin päästään keväällä. Silloin vuorossa ovat hirsirungon ja alapohjan kannattajien korjaukset. Työ vaatii kirvesmiehen ammattitaidon lisäksi myös kaivinkoneen apua, sillä raskaita perustuskiviä on siirrettävä ja niiden alle tehtävä paikoin maanvaihtoa. Edessä on vielä paljon työtä, mutta jokainen korjattu hirsi ja oikaistu seinä vievät urakkaa oikeaan suuntaan.

Ville

Kolme omenapuuta takapihalle

Uusi yritys istuttaa omenapuita! Edelliset menivät parempiin suihin eli peura söi ne. Peurat ovat melkoinen riesa pihoilla, ja nuoret omenapuut vaikuttavat olevan niiden suurinta herkkua. Tällä kertaa toimin viisaammin: puut on heti istutuksen jälkeen suojattu korkeilla verkoilla.

Uudet omenapuut ovat olleet pitkään suunnitelmissa. Takapihalla on aiemmin kasvanut niitä enemmän, ja kolme vanhaa puuta on jäljellä. Ne tuottavat omenoita vaihtelevasti. Nyt oli yllättävän hyvä vuosi, ja sato oli runsas. Yhdestä puusta saa talviomenoita hilloon ja leivonnaisiin, kun kaksi muuta kelpaavat lähinnä mehuun. Mehusta tulee kyllä hyvää ja kirpeää. Joka tapauksessa on mukavaa saada myös omenoita, joita voi syödä. Talviomenat käyvät toki syötäväksi sellaisenaan, mutta todella kirpeitä ne ovat.

Kävimme hakemassa uudet puut Hongiston taimistolta: Huvituksen, Pirjan ja Sariolan. Huvitus ja Pirja ovat kesäomenia ja Sariola syysomena. Huvituksella on mielenkiintoinen historia: se on peräisin Yläneeltä 1800-luvulta ja on monen suomalaisen omenalajikkeen risteytysvanhempi, myös Pirjan.

Meillä on savimaa, joten yritin tehdä istutuspaikat huolella: kaivinkone teki kuopat ja sekoitin alkuperäistä maata puutarhamultaan. Tein kohopenkit, jotta omenapuun juuret eivät kostealla kelillä seisoisi vedessä. Kohopenkkiä on vaikea kastella, joten lisäsin uran vettä varten. Sitä ei ole nyt tarvittu, sillä syksy on ollut todella märkä. Tuultakin riittää, joten puut on tuettu varrestaan tervanauhan avulla.

Saapa nähdä, milloin uusien puiden satoa saadaan :-)

Tuovi

Tihkuletku on kuivien aikojen pelastus!

Puutarha on jälleen saanut uusia tulokkaita, kun kuusiaita laajeni lopulliseen pituuteensa ja sain lahjaksi myös kaksi pensasmustikan tainta. Ensi kesänä on kastelulistalla myös aiempaa paljon isompi perennapenkki vanhan päärakennuksen päädyssä.

Tämä kesä ja kevätkin olivat hyvin vaihtelevia sään puolesta: välillä oli pitkiä kuivia jaksoja ja sitten taas satoi paljon. Uusien istutusten osalta kuivat jaksot ovat niitä vaikeimpia ja on jaksettava kastella, jotta taimien kasvu lähtee hyvin alkuun. Ostin keväällä useamman tihkuletkun, joita laitoin kukkapenkkeihin pysyvästi kasvien lomaan. Lisäksi minulla on yksi irtoletku, jolla kastelen uutta kuusiaitaa.

Tihkuletku on ollut mahtava apu kastelussa. Yhdistän siihen vesijohtokelan ja laitan veden päälle. Sitten voin unohtaa sen kastelemaan pariksi kolmeksi tunniksi. Se tihkuttaa veden suoraan oikeaan paikkaan kasvin juurelle ja niin hitaasti, että vesi imeytyy eikä valu muualle. Puutarhurin työaikaa säästyy valtavasti ja vettäkin.

Mustat mattapintaiset letkut piiloutuvat kätevästi kukkapenkkeihin. Talveksi ajattelin kuitenkin ottaa ne varastoon, vaikka ilmeisesti pakkanenkaan ei niitä vahingoita. Luulenpa ostavani ensi keväänä lisää tihkuletkuja!

Tuovi

Huvimaja tuli pihaan

Kesälomalla tärkein projektimme oli huvimajan rakennus. Idea huvimajasta on itänyt meillä kauan, varmaan vuosikymmeniä. Huvimajoja näkee paljon pihoilla ja käyttötavat vaihtelevat. Meillä huvimaja on paikka, jossa voi istuskella rauhassa säästä riippumatta, lukea, ruokailla tai vain nauttia ympäröivästä puutarhasta. Puutarhasuunnittelijan avulla löysimme hyvän ja suojaisan paikan huvimajalle. Se on nyt väentuvan lähellä, lehmusten ja isoksi kasvaneen kanukan välissä. 

Tilasimme huvimajaa varten valmiin paketin Polhus-firmalta Ruotsista. Tutkimme huolella eri vaihtoehtoja, ja Angela-huvimaja tuntui meille sopivalta: tilaa, paljon ikkunoita ja pyöreä muoto. Ikkunoihin on tulossa myöhemmin myös kauniit ristikkopuitteet, jotka yhdistävät huvimajaa vanhaan päärakennukseen. Maalaan niitä parhaillaan irrallisina, ja kiinnitämme ne sitten, kun ovat valmiit.

Värien osalta huvimajasta tulee väentuvan pikkusisko: musta huopakatto, seinissä punamultaa ja ikkunoissa valkeaa pellavaöljymaalia. Sisäpintoihin ajattelin kattoon valkeaa ja seiniin vaalean vihreää pellavaöljymaalia. Lattian kokeilen suopakuurata kerran kesässä, jolloin se toivottavasti patinoituu kauniisti.

Rakennusprojekti alkoi toukokuussa perustuksen tekemisellä: poistimme jonkin verran maata, laitoimme routaeristeen ja soraa päälle. Korotimme maanpintaa soran avulla hieman. Puurakenteet saimme huvimajapaketista ja perustuskiviksi haimme graniittikivet Loimaan Kiveltä. Paketissa oli tarjolla palahuopaa kattoon, mutta ostimme sen sijaan tavallista huopaa, josta Ville teki hieman perinteisemmän katon. Ei ihan kolmiorimakattoa, mutta vähän sinne päin. Tällainen katto sopii meistä paremmin pihapiiriin.

Vaikka huvimajan maalaus on vielä vaiheessa, on siellä ollut jo ihana istuskella. Valo on sisällä kaunis eri vuorokauden aikoina, ja kun illat hämärtyvät, voi sytyttää kynttilälyhdyn. Ulkolamppusarja toimii myös hyvin, kun sen ripustaa ulkopuolelle kiertämään huvimajaa tai miksei sisäkattoonkin. 

Tuovi

Purkutöitä ja pakkausta päärakennuksessa

Viime talven aikana päärakennuksen vintillä tapahtui merkittäviä edistysaskeleita. Suuri osa yläpohjan lahonneista rakenteista saatiin korjattua, ja työt jatkuvat siellä loppukesällä.

Vintin korjaustöiden yhteydessä poistettiin runsaasti lahonneita parruja ja niiden osia sekä kattopaneeleita. Lahon puutavaran kerääminen ja kasaaminen oli likaista ja pölyistä työtä. Meillä on jo jonkin aikaa ollut suunnitelmissa hankkia raitisilmamaski, joka helpottaisi tällaista kuumaa ja likaista työtä. Nyt oli sopiva hetki tehdä hankinta, sillä laitteelle tulee käyttöä jatkossakin.

Korjaustöiden jäljiltä kokosimme suuren kasan lahopuuta. Murentuneen puun sekä eristeenä olleen turpeen pakkasimme jätesäkkeihin, jotka jätimme vanhaan keittiöön odottamaan kuljetusta jäteasemalle.

Olen tilannut lahonneiden ja katosta poistettujen kattopaneelien tilalle uudet, vanhan mallin mukaiset paneelit. Aloitan niiden asentamisen kesän sateisina päivinä ja jatkan syksyllä.

Ville

Heinäseipäistä tuli humalasalot

Istutimme muutama vuosi sitten humalan taimia, ja teimme niille humalasalkoja. Salot olivat aiemmin korkeita ja neliskanttisia, ylijäämälaudoista tehtyjä. Ne toimivat muuten ihan hyvin, mutta reunat olivat turhan teräviä humalan versoille. Viime kesän jälkeen osin lahonneet salot joutivat pois, ja nyt piti keksiä jotain uutta tilalle.

Huomasin myynti-ilmoituksen vanhoista heinäseipäistä, ja kävimme hakemassa niitä ison kuorman lähipitäjästä. Seipäät eivät ole niin korkeita kuin aiemmat salot, mutta ne ovat pyöreitä ja kivasti patinoituneita. Ville keksi laittaa niitä kolme toisiaan vasten yhdeksi saloksi. Suunnitteilla on vielä yhdistää niiden yläosat narulla, jolloin humaalat voisivat ylös asti kiivettyään jatkaa matkaansa sivusuunnassa.

Nyt odotan kovasti sateita, jotta kasvu nopeutuisi. Lannoitin humalia kanankakalla, ja ne on kasteltu pari kertaa kunnolla. Kastelua kaipaa kuitenkin kaikki muukin, erityisesti viime syksynä istutetut kuusiaidan taimet. Kunpa pian sataisi!

Tuovi

Puutavaraa talon entisiltä mailta

Meillä on ollut jo pitkään ajatuksena teettää puutavaraa metsäalueelta, joka aikoinaan kuului talon maihin. Olimme sopineet talon entisen omistajan kanssa, että voisimme kaataa sieltä kolme sopivaa mäntyä ja teettää niistä korjauspuut päärakennuksen tarpeisiin. Viime syksyn, talven ja kevään aikana tämä suunnitelma vihdoin toteutui.

Marraskuussa kävimme kävelyllä metsäpalstalla ja valitsimme kolme sopivassa kohtaa kasvavaa, iältään ja laadultaan sopivaa puuta. Merkkasin ne vihreällä nauhalla talvea varten. Etsin mahdollisimman suoria, oksattomia ja iäkkäitä runkoja – sellaisia, jotka eivät ole kasvaneet kaikkein suotuisimmalla paikalla, jotta puuaines olisi tiivistä. Optimaalisin olisi ollut suoalueen pohjoislaidalla, mutta vaikka suo ei ollut tällä kertaa vaihtoehto, löysimme silti muutaman hyvän yksilön.

Tammikuussa kävimme metsurin kanssa katsomassa puiden sijainnit. Sitten kävi melkoinen onnenpotku: viereisellä palstalla oli sattumalta metsäkone ja ennestään tuttu kuljettaja. Yhden puhelinsoiton jälkeen kone hurautti metsäpalstalle ja kaatoi sekä pätki rungot tukin mittaan puolessa tunnissa.

Metsuri haki rungot myöhemmin omalle pihalleen odottamaan sahausta. Maaliskuussa ne sahattiin eri vahvuuksiin päärakennuksen korjauksia varten. Olin itse mukana neuvomassa ja auttamassa: kerroin sahurille oikeat vahvuudet lankuille, heitin ylimääräisen puutavaran sivuun ja ladoin valmiit lankut peräkärryyn kuljetusta varten.

Järeimmät sahatut lankut ovat 25 cm leveitä, ja niistä aion tehdä uudet ikkunoiden päällyskoristeet. 20-senttisillä lankuilla uusitaan nurkkalistat, ja 12-senttisistä syntyvät uudet tippalistat lahonneiden tilalle.

On hauska ajatus, että talon korjauksissa voidaan jatkossa käyttää puuta, joka tulee entisiltä talon mailta – ehkä jopa samasta metsästä, josta talon alkuperäisetkin hirret on aikoinaan kaadettu. Eikä tällaista puutavaraa todellakaan löydy joka kaupasta!

Ville

Talvisuojaturvetta perennoille ja pensaille

Talvikelit ovat välillä arvaamattomia. Olen oppinut kantapään kautta, että herkimmät perennat ja pensaat kannattaa suojata ennakolta. Parina keväänä nimittäin kävi niin, että lumet sulivat ensin ja sitten uusi pakkaskausi jäädytti perennojen ja pensaiden juurille jääkenttiä. Osa kasveista kuoli, varmaankin hapenpuutteeseen.

Parhaaksi suojaksi jäätä vastaan on osoittautunut talvisuojaturve. Ostin sitä jälleen useamman säkillisen, ja levitin ennen lumen tuloa herkimpien kasvien juurille. Se jää lumikerroksen alle suojaavana peitteenä eikä päästä jäätä kasvin juurelle. Kun kevät aikanaan koittaa, on turpeen vedeneristävyys käytännössä hävinnyt, ja se voi jäädä maahan normaalin mullan tapaan.

Ennen turpeen levitystä maan pitäisi olla jäässä, mutta lumeton. Tällä kertaa toimin juuri lumimyräkkää edeltävänä päivänä joulun jälkeen. Seuraavana aamuna kasvit ja turve olivat jo korkean lumikinoksen alla.

Tuovi