maanantai 6. tammikuuta 2020

Super 10-vuotisjuhlapäivitys. Osa II



Julkaisin viime vuoden keväällä ensimmäisen juhlapäivityksen osan sen kunniaksi, että vuonna 2019 tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun hankimme tilan. Ensimmäisessä päivityksessä kävin lähinnä kuvien välityksellä läpi korjausprojektimme ensimmäisten viiden vuoden vaiheita ja tuloksia. Tässä toisessa juhlapäivityksessä kokoan yhteen vuosien 2014-2019 tuloksia ja tunnelmia.

2014




Vuosi 2014 oli monella tapaa merkityksellinen sekä perhe-elämän että korjausprojektin osalta. Vuoden aikana perhe kasvoi yhdellä suloisella tyttärellä ja tilan uudisrakennuksen eli väentuvan suunnitelmat valmistuivat. Nyt tytär on jo 5-vuotias, ja uuden väentuvan viimeistelytyöt ovat käynnissä.

2014 aikana tilasimme tontille myös puutarhasuunnitelman, korjasin ja saumasin päärakennuksen kivijalkaa, korjautimme uudemman kuistin eli arkikuistin tukirakenteita ja vuorilaudoitusta, teetimme tulevan väentuvan kohdalla maansiirtotyötä ja kivijalkakivet tuotiin tontille. Itse rakentaminen aloitettiin vasta seuraavan vuoden aikana.



Vuoden aikana sain itse rakennuskonservoinnin opintoni päätökseen, ja lopputyön aiheena oli tilamme vanhan päärakennuksen rakennusvuoden selvittäminen. Tässä yhteydessä pääsimme tutustumaan puumateriaalin ajoitukseen dendrokronologian avulla. Ajoitustutkimuksen lopputuloksena oli, että päärakennuksen vanhemman osan nykymuoto on peräisin hyvin todennäköisesti vuodelta 1873.



2015

Vuoden 2015 keväällä alkoivat uuden väentuvan rakennustyöt. Maansiirtotöiden jälkeen maahan lyötiin paalut, joiden varaan betoniantura valettiin. Anturan päälle asennettiin edellisenä vuonna hankitut vanhat kivijalkakivet. Rakennuksen runko veistettiin ja koottiin ensin Laitilassa, sitten se purettiin ja siirrettiin meidän tontillemme. Vuoden loppuun mennessä valmistuivat myös vesikatto ja kuisti, rakennuksen muuraustyöt ja sähkövedotkin tehtiin. Hankimme rakennukseen kierrätysovet ja ikkunat, ja kunnostutimme ne hyvissä ajoin ennen paikalleen asentamista.








Vuoden aikana tehtiin toki muutakin kuin pelkkää uudisrakentamista. Kevättalvella kaadoimme vanhan kuusiaidan puiksi venähtäneet rungot, jotka olivat riukuuntuneet ruman näköisiksi. Ne myös varjostivat ja kuivattivat turhan paljon takapihan maapohjaa. Jatkoimme myös päärakennuksen ikkunoiden tiivistämiskokeiluita ja teimme pienempiä maalaustöitä.




2016

Vuoden aikana jatkoimme rakennushommia uuden väentuvan parissa. Eristepurut kannettiin ja puhallettiin ala- ja yläpohjaan, lattia- ja kattolaudat ja koristelistat asennettiin paikoilleen. Eteisen, kylpyhuoneen ja saunan laatoitustyöt valmistuivat. Lisäksi jätevesien käsittelyjärjestelmät asennettiin paikoilleen syksyllä.




2017

Vuosi alkoi saunan lauteiden askartelulla, jonka jälkeen asennettiin vesipata ja kiuas paikoilleen. Väentuvan sisällä puuhailtiin vuoden mittaan kaikenlaista: tehtiin sisämaalaushommia, asennettiin viimeisiä koristelistoja ja tehtiin ensimmäisiä paikkausmaalauksia ikkunanpuitteisiin. Pihamaalla tehtiin hiekkatietä, istutettiin uusia lehmuksia, puskettiin risusavottaa vanhan päärakennuksen takapihalla ja ajettiin vinhasti kasvavaa nurmikkoa.




 

2018

Olimme saaneet Museovirastolta haimme entistämisavustusta päärakennuksen kattoremonttiin jo 2016, mutta olimme lykänneet tämän tontin suurimman yksittäisen urakan aloittamista vuoden 2018 kesään. Kattoremonttia varten rakensimme telineitä, purimme tiilikattoa, teetimme asbestipurkua vanhojen kattohuopakerrosten osalta ja siivosimme työmaan jälkiä. Kesä oli todella kuuma ja kuiva, joka vaikutti osaltaan siihen, että kattotyö kesti arvoitua kauemmin. Lopputulos oli kuitenkin hieno. Samalla poistui suurin huolenaihe tontilta, koska katto ei pitänyt enää vettä, vaikka sitä olikin korjailu jo useammasta kohdasta vuosien mittaan.





Kesän aikana maalasimme myös päärakennuksen ikkunoiden koristelistoja ja väentuvan portaita ja kuistia. Istutimme lisäksi tonttimme kahdelle laidalle kuusiaitaa yhteensä 120 metriä.

2019

Viime vuonna otimme rakennus- ja korjaustöiden osalta aavistuksen rennommin, koska edellisvuoden kattoremontti oli ollut kaikella tapaa iso panostus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei lähes koko kesäloma olisi mennyt rakennustöiden parissa. Heinäkuu vierähtikin väentuvan julkisivulaudoitusta asentaessa, vaikka valmiiksi tulikin vain yksi julkisivu.






Väentuvan sisällä teetimme putki- ja sähköasennustöitä, tupaan tuli keittiön kaapisto ja puuhellan päälle peltinen huuva. Sisäpintojen maalaustyöt jatkuivat. Päärakennuksen päätyyn teimme kukkapenkin noudatellen puutarhasuunnitelmaamme. Enimmäisestä kukkasadosta saadaan toivottavasti nauttia tulevana keväänä.

Mitä on luvassa tänä vuonna?

Tänä on tarkoitus jatkaa väentuvan julkisivulaudoituksen asentamista sekä istuttaa ainakin muutama uusi puu ja syreeniaitaa pihamaalle. Ja tokihan vuoden mittaa ilmaantuu kaikkea muutakin kivaa puuhaa, koska työt eivät ihan heti tältä tontilta lopu. Hyvä niin.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!

Ville

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Huuva, huuva!

Väentuvan keittiö on taas nytkähtänyt eteenpäin: huuva on tehty, asennettu ja maalattu. Huuvan muoto muuttui hieman suhteessa aiemmin tehtyihin piirustuksiin: haimme perinteistä mallia, joka kuitenkin johtaisi höyryt paremmin hormiin. Huuvaan tehtiin myös taivutettu alareuna, jonka päälle voi laittaa vaikkapa tulitikkuja ja pannunalusia.

Mietimme aika pitkään sopivaa korkeutta huuvan alareunalle: jos reuna on liian korkealla, se vähentää ilmanpoiston tehoa, mutta jos reuna on matalalla, on ruuanlaitto puolestaan hankalampaa. Korkeus pitää miettiä sen mukaan, miten pitkiä ihmisiä ruokaa voi olla laittamassa. Näihin löytyy myös standardimitoituksia, mutta aina ei jokaiseen tilanteeseen sellaista valmiina löydä.

Huuvan alla on puuhella, mutta tilaa on jätetty myös sähköhellalle, joka tulee vasemmalle puolelle jääkaapin viereen. Huuvan oikealla puolella ovat keittiökaapistot ja tiskipöytä. Takaseinä huuvan alla laatoitetaan.

Huuvan teki ja asensi Perinnepelti. Maalasin sen Allbäckin Skärgårdsgrå-sävyisellä pellavaöljymaalilla, jota on myynnissä muun muassa Designapteekissa. Keittiökaapit tulevat samalla värillä. Jos huuvan haluaa maalata pellavaäöljymaalilla, on se syytä tehdä pinnoittamattomasta pellistä. Maalasin huuvan kahteen kertaan ja se näyttäisi riittävän.

Huuvan poistoilmaputken, joka asettuu rapatun muuriseinän eteen, maalasin Uulan pellavaöljymaalilla, samalla vaalealla sävyllä kuin seinänkin, jolloin se sulautuu hyvin taustaansa. Vastamaalattu pellavaöljymaali kiiltää ensin jonkin aikaa, mutta muuttuu sitten vähitellen mattapintaiseksi. Uulan pellavaöljymaaleja saa esimerkiksi Värisilmästä.

Keittiökaapit ja tiskipöytäkin ovat jo paikoillaan, niistä lisää tuonnempana.

Iloista joulun odotusta!

Tuovi


sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Verkkaista vuorilankutusta



Kesäloman suurin yksittäinen rupeama työmaalla oli väentuvan vuorilaudoituksen asentamisen ensimmäinen vaihe. Itse laudoitus tai paremminkin lankutus tehdään 40 x 120 mm:n karkeasti hienosahatusta ponttilankusta. Ulospäin tuleva pinta pitää olla hieman karhea sen vuoksi, että se aiotaan maalata myöhemmin italianpunaisella keittomaalilla. Keittomaali ei tartu höylättyyn puuhun.



Vielä keväällä suunnitelmissa oli vuokrata kesäloman ajaksi helposti työtahdin mukaan siirrettävä rakennusteline ja telineillä helposti mukana kulkeva impulssinaulain lautojen kiinnittämistä varten. Tarjouspyyntöjen tulos oli se, että olisin telineen ja naulaimen vuokrahinnalla voinut palkata jonkun muun tekemään työt ja itse olisi voinut vetää lonkkaa riippumatossa koko kesän. Siispä päädyin tekemään telineet varaston puutavarasta ja käyttämään omaa sinänsä ihan toimivaa, mutta kompressorin ja paineilmaletkun vaativaa naulaintani.



Ennen työn aloitusta tavoitteena oli ehtiä kesäloman aikana laudoittamaan kaksi sivua väentuvasta. Kesän alun muut menot ja työn verkkaisen etenemistahdin tuloksena pudotin tavoitetta suosiolla yhteen seinään.

Vaikka päädyn seinä näytti ennen aloitusta varsin suoralta, huomasin pian, että ei ole. Neljän sentin paksuinen lankku ei juuri taivu pienien kohoumien ja painaumien mukaan. Jouduinkin käyttämään aika paljon ohuita rimoja seinälinjan suoristamisessa, jotta pontit sai menemään kohdilleen. Tämä hidasti osaltaan työtahtia. Toisaalta paksumpi lankku suojaa paremmin itse hirsirunkoa. Myös ikkunoiden ympärystät veivät oman aikansa. Halusin tehdä ne erityisen tarkasti, ettei tuulen painama nestemäinen vesi tai lumi tule heti koloista sisään. Työn edetessä paikkasin lisäksi naulojen puhkomaa tai levyjen irrotuksessa repetynyttä tervapaperia.



Sain väentuvan päädyn tehtyä valmiiksi loman aikana. Loppukesän kynnyksellä ajatukseni oli jatkaa työtä vielä loman jälkeen viikonloppuisin, mutta hyvin nopeasti luovuin ajatuksesta. Tällaisen työmaan aloituksessa ja pois siivouksessa menee sen verran aikaa, ettei parissa päivässä oikein muuta ehdi tekemään. Myös sää muuttui epävakaisemmaksi elokuun edetessä. Jatkan työtä suosiolla vasta keväällä ja kuivemmalla säällä. Homman pitäisi edetä vähän joutuisammin, koska rakennuksen edessä seinä on matalampi, eikä lankkujen päitä tarvitse sahata tarkasti oikeaan kulmaan katon kaltevuuden mukaan.

Ville

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Piippu ja sen hattu



Viime keväänä väentuvan piipunhattu sanoi sopimuksensa irti. Hattuosa oli irronnut kiinnityksistään kovassa tuulessa ja lennähtänyt talon viereen nurmikolle. Onneksi se ei ollut matkallaan tehnyt reikiä kattohuopaan. Perinnepelti lupasi onneksi tehdä takuuna uuden ja entistä vahvemman. Saimme uuden hatun heinäkuussa samalla kertaa väentuvan keittiön huuvan kanssa.

Olen monesti täällä blogissakin ihmetellyt isoin kirjaimin sitä, miten kovat tuuliolosuhteet tontilla ovat. En vieläkään lakkaa sitä ihmettelemästä. Kaikki väliaikaiset ja kevyet suojaukset saa unohtaa, koska ne irtoavat seuraavan navakamman tuulen aikana. Tämä on huomattu mm. puukasojen, kattotöiden, ikkunoiden yms. suojauksessa. Suojausten kanssa olen suosiolla mennyt ylilaadun puolelle ja muistuttanut kaikkia ulkopuolisiakin työmiehiä tästä.



Uusi piipunhattu on sekä rakenteeltaan että kiinnitykseltään järeämpää tekoa. Hattuosa on kiinnittetty useammasta kohtaa tukikehikkoon ja sama pätee kehikon kiinnitystavassa muurattuun piippuun. Aikasempi versio oli perusmalli ja yleisesti käytetty, mutta tämä sopii paremmin meidän tontillemme.

Olemme huomanneet, että hatun pellit eivät pidä niin kovaa meteliä kovalla tuulella kuin edellisen version kohdalla. Itse asiassa uuden hatun aikana en ole kuullut talon sisälle mitään ääntä katolta. Hyvältä siis vaikuttaa. Samaa mallia voidaan varmaan käyttää aikanaan myös päärakennusten piippuja hatuttaessa.

Ville

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Rappu sai uuden värin



Lomat on nyt pidetty ja arki alkoi taas! Heinäkuu sujui mukavasti maalla raksaprojektien, lepäilyn ja maakuntamatkailun parissa. Tunnustan tehneeni itselleni työlistan lomalle, johon mahtui lähinnä pihatöitä ja maalaushommia. Osa tuli tehtyä ja osa ei, mutta jääpähän tehtävää syksyynkin.

Viimeisenä päivänä ennen kaupunkiin paluuta tein vielä ryhtiliikkeen ja tervasin väentuvan kuistin Roslagin mahongilla, Uulan Kastanja-sävyllä. Roslagin mahonki koostuu keitetystä pellavaöljystä ja tervasta. Valittavana on monenlaista sävyä ja puun syyt jäävät kauniisti näkyviin käsittelyn jälkeen.

Suorassa auringonpaisteessa ei pitäisi maalata mitään, mutta nyt kävi armo oikeudesta, koska auringotonta päivää ei juuri tällä lomalla ollut ja kuisti ei ole käytännössä koskaan varjon puolella. Pesin aiemmin kuistin Vennyn avustuksella ja käsittelimme sen myös Uulan homeenestoaineella.

Tervausoperaatio pois lähtiessä oli aika kätevä, koska kuisti sai jäädä rauhassa kuivumaan. Pakkasimme ennen operaatiota tavarat autoon ja kannustin muun perheen leikkimään pihalle tervauksen ajaksi. Roslagin mahongilla käsittely on vaivatonta: aine levittyi kevyesti isolla pensselillä ja lähinnä piti vain katsoa, ettei valumajälkiä tai roiskeita tule vääriin paikkoihin. Maalasin kahteen kertaan "märkää märälle" -periaatteella. Huoltomaalauksia voi sitten tehdä tulevina kesinä tarpeen mukaan.

Reipasta elokuuta!

Tuovi

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Kuusiaita jatkaa perinteitä



Varsinais-Suomessa, jossa oma projektimme sijaitsee, kuusiaita on perinteinen näky talojen pohjoispuolilla. Se suojaa tuulelta ja on helppohoitoinen. Aita vaatii oikeastaan vain säännöllisen leikkauksen, kun se on kerran päässyt kasvuvauhtiin.

Kaadoimme oman talomme vanhan kuusiaidan joitakin vuosia sitten. Se oli päässyt kasvamaan valtavan korkeaksi ja riukumaiseksi eikä ollut enää kovin kaunis näky. Saimme aikaiseksi istuttaa uudet taimet tänä vuonna ja ainakin toistaiseksi ne ovat lähteneet hyvin kasvamaan. Metsäkuusen pottitaimia tuli kolme metrin matkalle ja tilasin ne Taimi-Tapiolta. Lainasin pottiputken (koko 6) paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä ja istutus kävi sillä vikkelästi.

Teimme uuden aidan kanssa niin, että vanhat kannot jäivät sen taakse ja uusi taimirivi tuli kantojen eteen. Kantojen vetäminen pois maasta olisi ollut melkoinen homma ja samalla myllännyt vanhoja kasveja pois, jotka halusin säilyttää. Kannot jäänevät vähitellen uuden aidan taakse piiloon.



Mietimme myös, olisiko maata pitänyt muokata, mutta maa on aika rehevää ja kokeilimme nyt istuttaa ilman muokkausta. Katsotaan miten käy! Olemme kastelleet taimia kuivempina kausina ja olen myös heinännyt niitä.

Menestystä puutarhatöihin!


Tuovi







tiistai 2. heinäkuuta 2019

Ulko-ovi sai uuden maalikerroksen



Blogissamme on ollut hiljaista jonkin aikaa, vaikka olemme kovasti suunnitelleet kirjoittavamme kaikenlaista. Työt ovat jatkuneet tontillamme väentuvan moninaisten sisätöiden, vanhan päärakennuksen koristelistojen maalauksen ja ruohonleikkuun parissa. Uuden kuusiaidankin istutimme joitakin viikkoja sitten ja nyt sitä on joutunut jo kastelemaan sateita odottaessa.

Jopa tallin sisäsiivous alkoi kevättalvella: Ville rakensi lautatelineen ja aikoo rakentaa vielä toisenkin, jotta lautakaaos saataisiin hallintaan. Minä ja Venny olemme järjestäneet vanhasta kanalasta (oletamme, että se on ollut kanala) polttopuuvaraston ja mättäneet sinne kaikki pilttuupuolella ajelehtineet klapit. Tallia siivotessa löytyi kaikenlaista mielenkiintoista, muun muassa valtava määrä koivupöllejä, joiden ansiosta polttopuita ei ihan heti tarvitsekaan hankkia lisää. Kun vaan joku pilkkoisi pöllit - ne ovat aivan liian suuria klapikoneeseen.

Mutta itse asiaan: väentupamme on uudisrakennus, joka on tehty kierrätystarvikkeista ja myös sen ulko-ovi on hankittu vanhana Metsäkylän Navetalta. Oven kunnosti meille Puutyö ja restaurointi Lindblad ja toiveestamme se maalattiin kolmeen kertaan Uulan Rypäle-maalilla. Ovi on kuitenkin kovalla sääkulutuksella ja maali alkoi irtoilla jo ensimmäisen talven jälkeen. Niinpä olen nyt maalannut ovea uudelleen Vennyn innokkaalla avustuksella. Vaihdoin kuitenkin tässä kohtaa maalin Ottossonin pellavaöljymaaliin: sekoitin sävyn titaaninvalkoisesta ja vihreästä umbrasta. Maalit hankin Domus Classicasta.



Oikean sävyn löytämisessä oli (jälleen kerran) haasteita. Aliarvioin tarpeen vihreälle umbralle ja maalista tuli hieman liian vaalean vihreää. Toisaalta maalikerroksia tulee vielä yksi lisää eli voin vielä tummentaa sävyä. Ja varmaan ovea maalaillaan myös tulevina vuosina. Olen oppinut, että ikkunoiden ja ovien ulkomaalaus on loputon homma. Aina jossakin kohtaa maalit hilseilevät irti. Viime kesänä maalasin uudelleen väentuvan ja tallin ikkunoita, tänä kesänä vuorossa ovat jälleen kerran päärakennuksen ikkunat.

Tämän kesän isoin projekti on väentuvan vuorilaudoituksen aloittaminen pihan puolella. Rumaksi muuttuneet vanerilevyt lähtevät ainakin osaksi pois, mikä ilahduttaa meitä kovasti ja ehkä myös naapureita. Myös nuoremman vilja-aitan katon kimppuun pitäisi käydä, kun vaan aika riittäisi. Ja aikaa pitää tietysti varata myös lomailuun...

Sopivan lämmintä kesää!

Tuovi







sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Vierailu vanhan jääkaapin luona



Kävimme jokin aika sitten tutustumassa talomme vanhaan jääkaappiin naapurikylässä. Talon isäntä on hankkinut sen 1900-luvun alkupuolella räätälöitynä tilaustyönä Auran Rautateollisuus Oy:ltä. Selvittelin kaapin taustaa Suomen Jäähdytystekniikan Museolta, joka sijaitsee Ylöjärvellä. Samanlaista mallia ei ole valmistettu sarjatuotantona, mutta löysin tehtaan vanhasta katalogista tarjouksen tilata myös omien toiveiden mukaisia jääkaappeja - oletan tämän olevan sellainen. Kaapin takana on merkintä Aurasta tai Auraste 406.



Jääkaappi on melko kookas, reilun metrin leveä ja puolitoista metriä korkea. Se on myös todella raskas, vaatii useamman kantajan, jotta liikahtaa paikaltaan. Yläosassa on metalliset kaukalot jäälohkareille ja kaukaloista johtaa putki sulavaa vettä varten alas ja kaapin pohjasta läpi. Talossamme on parissakin paikassa lattiassa näkyvillä poratut mystiset reiät alapohjan läpi. Nämä voisivat olla tuon jääkaapin putken paikkoja. Kaappi on perimätiedon mukaan kätevästi laskenut sulat vedet suoraan talon alle maahan.



Vanhat jääkaapit eivät ole rahallisesti arvokkaita vaan enemmänkin mielenkiintoisia historiallisia kapineita ja sisustuselementtejä. Me varmaankin voisimme käyttää kaappia tavarasäilytykseen tai sitten vain koristeena. On kuitenkin hienoa, että talomme vanha irtaimisto alkaa vähitellen löytää tiensä kotiin.

Aurinkoista kevättä!

Tuovi

maanantai 28. tammikuuta 2019

Super 10-vuotisjuhlapäivitys. Osa I

Uskomatonta mutta totta! Nyt on kulunut tasan kymmenen vuotta siitä, kun hankimme tilan Varsinais-Suomesta. Saman verran aikaa on blogin perustamisesta. Tänä vuonna on siis syytä juhlaan. Suurkiitokset kaikille sukulaisille, ystäville ja yrittäjille, jotka ovat olleet vuosien varrella korvaamattomana apuna urakan eri vaiheissa!

Päätimme tehdä kaksi juhlapäivitystä näin heti vuoden alkuun. Ensimmäisessä käymme läpi lähinnä kuvien kautta, mitä tuli tehdyksi 2009-2013. Näin jälkeenpäin katsottuna on suorastaan hengästyttävää, mitä kaikkea on saatu aikaiseksi, vaikka vieläkin tuntuu, että oikein mikään ei ole edennyt valmiiksi saakka. Paljon on toki tehty, mutta paljon on jäljelläkin. Sinänsä toki hyvä, että tekemistä riittää seuraavaksikin kymmeneksi vuodeksi.

2009


Ensimmäinen vierailu ja kuntotarkastuskeikka loppuvuodesta 2008 tarjosivat samalla kertaa kauhistelun aiheita, mutta myös mahdollisuuksien löytämistä lievästi ilmaistuna rosoisen pinnan alta. Kaupanteon jälkeen 2009 hommat aloitettiin pidemmän tähtäimen suunnittelulla, tutustumalla talon historiaan ja tärkeysjärjestyksessä kiireellisimmistä töistä. Korjasimme päärakennuksen vuotavaa kattoa, korjautimme sisäkattovaurioita, teimme kompostoivan ulkovessan tallin päätyyn ja siivosimme pihaa puukasoista ja jätteestä. Syksymmällä kaadoimme liian lähellä rakennusta olevia puita ja kaivautimme pihan kallistukset kohdilleen talon ympäriltä.


 

2010


Vuonna 2010 majailtiin kesällä pienenpienessä asuntovaunussa talon pihalla, purettiin lastulevytyksiä ja 70-luvun märkätiloja sekä korjautettiin iso osa päärakennuksen vanhemman osan ikkunoista. Suurin yksittäinen urakka oli jo ennen meidän aikaamme osittain puretun ja luhistumassa olevan vieraskuistin uudelleen rakentaminen. Vanhasta kuistista säästettiin kaikki mahdollinen alkuperäinen materiaali, joka sitten käytettiin uudelleen vanhan mallin mukaan rakennetussa uudisversiossa.





2011


2011 käytiin viimein käsiksi pihapiirin vanhimman rakennuksen, 1700-luvulta peräisin olevan vilja-aitan pelastusoperaatioon. Ulkopuolinen firma suoristi rakennuksen ja teki hirsikorjaukset. Jatkoimme itse vesikaton osalta tekemällä rakennukseen uuden pärekaton. Päärakennuksen sisällä ja tallissa jatkettiin sisätilojen kunnostamista.



2012


Seuraavana vuonna 2012 korjattiin muun muassa päärakennuksen tapettipintoja, aloitettiin huoneiden pinkopahvitus, korjattiin ja maalattiin lattioita, jatkettiin kuistin kunnostamista, korjattiin seinien lahovaurioita ja asennettiin uutta vuorilautaa.



2013


Vuoden 2013 aikana tehtiin muutama isompi urakka. Purimme vanhojen märkätilojen alta lahonneen alapohjan. Seinien ja muiden rakenteiden lahovaurioiden korjaus päästiin aloittamaan sen jälkeen. Vieraskuistin viimeistelyä jatkettiin ja tallin ikkunoita korjattiin. Kesä kului nopeasti tallin lahonneen kulman hirsikorjauksissa. Pihalta katosi syksyn aikana vanha ja huonokuntoinen autotalli sekä betoniportaat toisen kuistin edestä.



Tässä tiivistetysti se, mitä saatiin aikaan ensimmäisen viiden vuoden kuluessa. Joka vuosi oma aikansa on toki mennyt nurmikon leikkaukseen, lehtien haravointiin ja risusavottaan, joiden avulla on saatu pidettyä viihtyisyyttä yllä eri työmaiden keskellä.

Ensi kerralla käymme läpi seuraavien viiden vuoden vaiheita ja kerromme vuosista 2014-2018.

Tuovi ja Ville