torstai 9. heinäkuuta 2020

Yhdeksän tammea, yksi lehmus ja yksi vaahtera




Olen jo monta vuotta suunnitellut pihan puurivistöjen täydentämistä uusilla yksilöillä. Nyt saimme tämän viimeinkin aikaiseksi. Aiemmin tehtyä puutarhasuunnitelmaa mukaillen Laarimäen puutarhan väki istutti pihallemme tammia reunustamaan teiden laitoja. Pihatien lehmuskujaan täydennettiin yksi puuttuva metsälehmus ja päärakennuksen edustan vaahtera sai parin toiselle puolelleen, josta aiemmin jouduimme kaatamaan vanhan koristemännyn pois.

Teiden varsille tulevaa puulajia mietimme jonkin aikaa, mutta päädyimme sitten tammeen. Tällä pihalla kun riittää tuulta ja myrskytuuliakin, ja tammi lienee yksi parhaiten kovaa tuiverrusta kestäviä puita. Tammia ei myöskään ennestään ole yhtään, ja maa sopii niille hyvin. Istutuspaikat ovat yllättävänkin rehevää maata, johon varmaankin vaikuttaa osaltaan vanha laidunmaa. Jospa hitaasti kasvaviksi mielletyt tammet kasvaisivatkin vähän nopeammin tällä kertaa.




Puiden istutus sujui ammattilaisilta joutuisasti: kaivuri kaivoi reilut kuopat, joiden paikat mittasimme periaatteella kolme metriä tienvarsiojan keskikohdasta ja noin kahdeksan metriä tilaa tammien välille. Lehmuksen paikka olikin olemassa jo ennestään lehmusrivissä, ja vaahteran paikan katsoimme riittävän kauas päärakennuksesta ja siten, että vaahteroiden väliin voimme joskus palauttaa siinä olleen hiekkatien. Kuoppaan vaihdettiin multaa ja lisättiin lannoitetta. Sitten vain taimi mullan sekaan ja kottikärryllinen vettä päälle. Kuoppiin laitettiin myös kasteluputket pitkien hellekausien varalta.


Tällä seudulla peurasuojaus on erittäin tärkeää. Peurat partioivat pihallamme harva se ilta ja syövät jopa kuusiaitamme taimia. Vihreä peuraverkko maastoutuu hyvin, ja se kiinnitettiin tukevilla tolpilla tuulta vastaan. Puuntaimet puolestaan saivat pari matalampaa tolppaa ympärilleen. Mataluuden ajatuksena on, että taimea ei tueta liikaa, jotta se oppii vähitellen pitämään itse itseään pystyssä.



Tammien väleihin tuli pihasyreenin taimiryhmiä, joista muodostuu aikanaan lisäsuojaa tuulelle ja tieltä nousevalle pölylle. Syreeniä pihalla onkin jo runsaasti ennestään ja myös yksi syreenimaja etupihalla. Toinen on ollut takapihalla, josta on jäljellä maassa oleva hevosenkengän muotoinen kohouma yksittäisine taimineen. Haaveilen uuden syreenimajan istuttamisesta etupihalle väentuvan päätyyn. Siitä saisi myös varjoisan oleilupaikan suunnittelemamme kesäkeittiön yhteyteen.

Pihatöitä on ollut mukavaa tehdä säiden salliessa. Sateella olen edistänyt väentuvan keittiökaapiston maalausta, ja tehnyt vahaustestin kylpyhuoneen pöytätasoa varten. Villellä on jatkunut väentuvan julkisivun laudoitus, joka on osoittautunut hitaaksi ja haastavaksi hommaksi. Palaamme näihin aiheisiin seuraavissa kirjoituksissa.

Valoisaa kesän jatkoa!

Tuovi