Suuri puhallus

400 milliä – tuon verran uusi väentupa edistyi viikonloppuna, kun kerros kutterin ja sahanpurun sekoitusta puhallettiin ja sullottiin yläpohjan eristeeksi. Mutta olihan kuumaa ja pölyistä työtä!

Konevuokraamoissa tuntuu olevan tarjolla aika vähän laitteita, jotka sopivat purun puhaltamiseen. Toinen ja todennäköisempi vaihtoehto on, että omistajat vuokraavat niitä ainoastaan imuriksi eikä päinvastaiseen toimintaan, vaikka se periaatteessa onnistuisikin. Pienen etsinnän jälkeen paikallisesta konevuokraamosta löytyi laite, jonka avulla purujen puhaltaminen yläpohjaan onnistui mainiosti. Koneen ja kuukulkijan (nosturi) lisäksi apuna työssä oli tilan edellinen omistaja, sisaren poika ja välillä myös konevuokraamon omistaja lapsineen. Kiitokset kaikille avusta! Itse möyrin yläpohjassa, ohjasin puhallusputken päätä ja sulloin purua tiiviiksi. Toiset hoitivat alhaalla imupuolta ja toimivat tarvittaessa kodinputkimiehinä. Ullakolla oli lämmintä noin 35 astetta ja purupölyä ilmassa kiitettävästi.

Ullakolla liikkumisen teki hankalaksi etenkin tuvan kohdalla todella matala työskentelytila, joka jäi purukerroksen pinnan ja vesikaton väliin. Märkätilojen ja kamarin yläpuolella liikkuminen oli helpompaa, koska korkeutta oli enemmän. Lisäksi suhteellisen tiheässä olevat kattoristikot hankaloittivat siirtymistä paikasta toiseen. Tämä teki purun sullomisen työlääksi. Seinustoilla tilaa oli pienimmillään parikymmentä senttiä. Lisäksi huopakaton kolmiorimojen naulojen terävät päät uhkasivat yläpuolella takaraivoa. Parilla hipaisulla päähän selvittiin, mutta niitähän ei perinteisesti lasketa. Naulojen päitä ei viitsinyt tässä vaiheessa enää lyödä vinoon, koska se saattaa nostaa kantoja yläpuolella ja pahimmassa tapauksessa tehdä reikiä kattohuopaan.

Purua kului kukkurallinen lavallinen sekä edellisestä, alapohjaa varten tilatusta, erästä jäljelle jääneet viitisentoista jätesäkillistä. Puhallin toimi muuten hyvin, mutta välillä ahnehdimme liikaa imupäässä, jolloin kone meni tukkoon. Tästä selvittiin kuitenkin joko syöttöputkea heiluttelemalla tai avaamalla tukos koneen sisältä. Ainoastaan yhden kerran imuri ei suostunut käynnistymään. Epäilimme vikaa talon sulakkeissa, mutta paikalle hälytetty koneen omistaja otti maasta puukalikan ja kalautti laitetta sopivaan kohtaan. Tämän jälkeen kone toimi jälleen, aivan kuin Aku Ankassa.

Viikonlopun aikana saatiin korjattua myös piipunjuuren vuoto-ongelmat. Savupiipun juuri tehtiin viime syksynä ilman huovan nostamista ylös ja kiinni piipun kylkeen (katso päivitys lokakuulta >>). Kun vuotoja ilmaantui, selvittelin asiaa muun muassa RT-kortista. Rakennusmääräysten mukaan huopa tulee nostaa noin 30 cm ylöspäin ja kiinnittää piipun kylkeen pellityksen lisäksi. Vaikka meidän katossamme päälle tuli myöhemmin vielä kaksiosainen pellitys, pääsi syksyn aikana vaakasuorassa satanut vesi kovan tuulen voimasta ylös pellin alle ja valumaan huovan ja piipun kyljen välistä sisälle. Huopakaton tekemisessä täytyy muistaa, että katon eri osien vedenpitävyyttä ei voi jättää ainoastaan pellityksen varaan. Katteen täytyy olla itsessään täysin vesitiivis, myös läpimenojen kohdalla. Juuripellityksen tehtävänä on sen sijaan varmistaa, ettei vettä pääse yläpuolelta huovan ja piipun väliin.

Nyt uusi väentupa alkaa olla jo siinä vaiheessa, että piakkoin on vuorossa pattereiden asentamista ja lämmityksen kytkemistä päälle. Työtähän vielä riittää muutenkin rutkasti.

Hyviä rakennussäitä kaikille!

Ville

Kaavin, maalarinteippi vai vapaa käsi?

Tämä on ensimmäisiä ikkunatöitäni vuosien takaa. Kuten kuvasta näkyy, kitti mutkittelee kuten kuluneet puuosatkin ja lasitusnaulat tunkevat näkyviin, vaikka niiden pitäisi pysyä kitin alla suojassa.

Olen tänä kesänä taas pitkästä aikaa palannut ikkunanpokien ja kittauksen maailmaan. Maalasin väentupamme kylpyhuoneen ovea ja siinä samalla tuli testattua maalarinteipin käyttö maalin rajaamisen apuna. Voin paljastaa jo tässä vaiheessa, että ei toiminut ja en kokeile toista kertaa. Olen tähän saakka aina käyttänyt lasinkaavinta, jossa on partaveitsen terä kiinnitettynä. Tämän opin aikoinaan Rakennusapteekin ikkunaentisöintikurssilla, jota puolestaan voin suositella lämpimästi.

Kyse on siis kitatun lasin kitin päältä maalaamisesta ja siitä kun maali ulottuu väkisin myös lasiruudun päälle. Tavoitteena on maaliraja, joka ulottuu parin millin päähän kohdasta, jossa kitin reuna on. Näin kitti varmuudella peittyy kokonaan maaliin. Lasin päältä niukasti maalaaminen on myös tapa "suoristaa" kitin reuna, jossa voi olla rosoja ja mutkia. Silmä ei niitä enää kauempaa erota kun maaliraja on suora.

Koska ikkunoissa on aina paljon työtä, mietin välillä, olisiko jotain toimenpidettä, jolla työtä voisi nopeuttaa. Maalarinteippi on välillä tullut mieleen, koska maalin kaapiminenkin ottaa aikaa. Niinpä kokeilin nyt teippiä ja teippasin kitin reunat, maalasin ja annoin maalin kuivua. Käytin heikkoa teippiä, joka nimenomaan on helposti irrotettavaa.

Irrotin teipin maalin kuivuttua ja se lähtikin melko hyvin irti. Ikkuna oli kuitenkin ollut osittain auringonvalossa ja nämä paikat teipin alla olivat tiukemmin kiinni ja niihin jäi tahmeaa pintaa. Tahma oli erittäin hankalaa saada irti lasista, mutta sen ehkä olisi vielä kestänyt - isompi ongelma oli teipin ja maalin rajakohta, johon oli kasaantunut enemmän maalia, joka taas ei ollut tietenkään kuivunut. Paksu maaliraita levisi teippiä irrotettaessa lasille. Sama ilmiö siis kuin liian paksusti maalaaminen. Olin kuitenkin yrittänyt maalata ohuesti, maali vain oli jotenkin imaissut itsensä teipin rajaan kiinni.

Kaavinta voi käyttää myös viivottimen kanssa, joka auttaa vetämään kaavinta suoraan. Itse en ole oikein oppinut viivotinta käyttämään vaan vedän vapaalla kädellä vähän kerrallaan. Pyrin siihen, että maalirajaus "suoristaisi" kitin ja puitteen reunoja katsojan silmissä.

Lopulta kävikin niin, että joudun kaapimaan ikkunalasin maalista puhtaaksi kaapimella, jotta sain siitä siistin ja kyllä siinä tunteja kului. Harmillinen episodi. Teippirajaus varmasti käy moneen asiaan, mutta tähän sitä en voi suositella. Terävä kaavin on tarkka, melko nopeakin (tämän kokemuksen jälkeen arvioituna) ja ennen kaikkea se tekee maalauksesta huoletonta. Ja jos haluaa vähän vähentää kaapimistyötään niin voihan yrittää olla huiskimatta maalia turhan runsaasti lasin pinnalle. Kaapimen käyttämisessä on ainoastaan se haittapuoli, että kaavittuun maaliin tulee pienenpieni kynte, josta vesi ei pääse valumaan alaspäin. Tämä saattaa etenkin pitkän ajan kuluessa aiheuttaa sen, että vesi pääsee maalipinnan alle ja kittiin asti.

Mutta sitten on vielä sokerina pohjalla kolmas vaihtoehto eli vapaalla kädellä maalaaminen. Tämä on nopein tapa, koska kaapiminen jää pois ja tulee kerralla valmista. Systeemi vaatii kuitenkin hyvin tarkkaa kättä, koska siinä täytyy maalata suoraa reunaa ilman apuvälineitä. Tämäkin on mahdollista ja aion itse kokeilla tätä jatkossa. Vapaalla kädellä maalattu raja on myös varmin tapa johdattaa ikkunan pinnalla valuva vesi ilman haitallisia kynnyksiä alaspäin.

Mukavaa elokuun jatkoa ja voimia ikkunatöihin!

Tuovi