perjantai 18. joulukuuta 2015

Hellaa hakemassa


Uuteen väentupaamme tulee paikalla muurattu puuhella. Kävimme ostamassa siihen kierrätyskannen ja -luukut Metsäkylän Navetalta. Kun näitä vanhoja osia etsiskelee, tekee aina mielenkiintoisia havaintoja: näyttää siltä, että Porin Valulla ei ole reilun kokoisia paistouunin luukkuja lainkaan. Sen sijaan Högforsilla on. Jostain syystä pidin kuitenkin enemmän Porin Valun tulipesän luukusta. Niinpä sitten otimme molempia yhdet: sievä Porin Valu ja reilun kokoinen Högfors. Kierrätetty saa kai olla vähän sitä sun tätä?

Vanhat valurautaiset hellanosat ovat usein vähän ruosteessa ja karstassa. Ne saa kuitenkin putsattua siisteiksi harjalla ja Liesimustalla. Näet kuvissa eron kunnostettujen luukkujen ja kunnostamattoman hellan levyn välillä. Valurautaa on oikeastaan aika vaikea saada pilattua lopullisesti - halkeaminen taitaa olla ainoa peruuttamaton tuho.



Puuhella on käytännöllinen kapistus, koska sillä saa tuvan lämpimäksi ja samalla voi tehdä ruokaa ja pitää vettä lämpimänä hellalla. Tuli tuo myös tunnelmaa. Viileänä levyn päällä on paljon säilytystilaa ja jos huuvassa on perinteinen reunus, voi sen päälle asetella pannunalusia, koristekransseja, tulitikkuaskeja tai muuta tavaraa. Hellanlevyn edessä oleva metallitanko on hyvä paikka keittiöpyyhkeille. Puuhellassa on myös poltettu ja varmaan monessa paikassa vieläkin poltetaan roskia kuten kartonkia ja paperia. Tätä ei taideta enää suositella, koska roskanpoltto nokeaa hormit.

Mietiskelin tässä vähän aikaa myös puuhellan huonoja puolia, ei tullut muuta mieleen kuin ne iänikuiset puunroskat siinä edustalla ja joku innokas ja tietämätön voi tietysti polttaa kätensä kuumissa luukuissa.

Lämpimiä joulukuun iltoja!

Tuovi





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti