Ikkunat tiiviiksi pellavalla

Vanhaa pellavaa.

Korjautimme aiemmin vanhoja ikkunankarmeja ja korjauksen yhteydessä poistettiin eristeet karmin ja seinän välistä. Vanhat eristeet olivat sammalta ja pellavarivettä, jonka joukossa oli myös säkkikankaan palasia. Sammalet olivat rutikuivia ja murenivat poiston yhteydessä, niitä ei voinut enää laittaa takaisin. Sen sijaan vanhat pellavariveet ja säkkikankaan palaset saattoi hyvin käyttää uudelleen. Koska ne eivät riittäneet kaikkiin väleihin, lisäsimme myös uutta pellavarivettä, jota myydään isoina rullina mm. Domus Classicassa.

Uutta pellavarivettä ja vanha taltta työkaluna.

Tilkitseminen oli mukavan helppoa puuhaa, joskin aika pölyistä vanhojen eristeiden osalta. Oikea työkalu tässä olisi Rakennusapteekin tilkerauta, mutta tällä kertaa pärjäsin vanhalla, pienikokoisella taltalla. Karmin välit olivat varsin erikokoisia, osin hyvin ahtaita ja joissakin kohdin taas tilaa oli paljon. Pieni taltta toimi työssä hyvin, välillä eristeet saattoi työntää sormin.

Ikkunan yläosa on jo valmis.

Tilkitseminen käynnissä.

Viimeistelen ikkunanvälit vielä ulkoapäin lisäämällä eristettä toiselta puoleltakin. Sitten laitetaankin koristelistat paikoilleen ulko- ja sisäpuolella, jotka siistivät karmivälit ja ikkunanreunat.

Yksityiskohdat ovat kauniita

Salin kattorosetti

Välillä kannattaa pysähtyä katsomaan yksityiskohtia läheltä - vanhasta talosta löytyy paljon pieniä ja kauniita asioita. Kuluneisuus ei haittaa, ajan patina vain parantaa vaikutelmaa.

Kamarinlukko

Kaakeliuunin joskus aikoinaan korjattu kruunu.

Seinäkellon enkeli

Oven peilikoriste

Postitorviovenkahva

Lukko, josta puuttuu avain.

Konttorin seinä sai hirsipaikan

Uusi Suomi vuodelta 1938 löytyi lattian alta.

Konttorin seinä on nyt lopultakin korjattu! Samalla paikattiin myös sen yläpuolella oleva kattojiirin vaurio, joka oli lahottanut osaa tukirakenteista. Lattiaa avatessa löytyi rossipohjan eristekerroksen alta vanhoja Uusi Suomi -sanomalehtiä, joita oli käytetty estämään turpeen variseminen laudanraoista ryömintätilaan. Hirsikorjauksen suoritti Restart.

Konttorin seinä ennen korjausta...

...ja korjauksen jälkeen.

Konttorin korjausten tutkimisen ohella ehdimme vapun alla paikkaamaan yhden vanhan päädyn ikkunan alla olleen lahovaurion ja haravoin pihalta enimpiä lehtiä ja risuja.

Seinästä poistettiin ensin vuorilauta lahon kohdan päältä ja sitten hirren laho aines puupaikkaa varten.

Puupaikkaa sovitetaan paikoilleen. Paikka on tehty vanhasta hirrestä.

Puupaikkaa työstettiin sirkkelillä ja kirveellä vähän kerrallaan, kunnes se sopi seinän hirressä olevaan koloon.

Puupaikka kiinnitetään sisäpuolelta puutapeilla ja se jää piiloon uuden vuorilautapätkän alle. Uusi lauta on itse asiassa vanhaa vuorilautaa, joka on peräisin kuistista. Korjatun karmin pidempi tippalista pitää sadeveden loitommalla paikkakohdasta.

Vaahteran lehdet teettivät haravoidessa eniten työtä - ne muodostavat talven kuluessa harvinaisen tiiviin, levymäisen pinnan nurmikolle, jonka haravointi vaatii riuskoja otteita. Lehmuksen ja saarnin lehdet ovat huomattavasti helpompia. 

Haravointi on mukavaa puuhaa, kunhan sää ei ole liian tuulinen.

Pokien kiinnityksessä mitat (erityisesti ristimitta) ovat tärkeitä: ikkuna-aukon mitoissa täytyy pysyä.

Lähipiiristä tilatut ikkunanpokakorjauksetkin saatiin finaaliin: liimasimme ja tapitimme pokat tuulisella pihamaalla. Seuraavaksi vuorossa onkin kittaus, lasitus ja lopuksi maalaus. 

Sinivuokot olivat kauneimmillaan viikkoa ennen vappua. Kohta onkin sitten voikukkien vuoro!

Lahoa karmeissa

Ikkuna kunnossa, karmi ei.

 
Korjautimme kolme karmia talon vanhasta päädystä puuseppä Lindbladilla. Karmit olivat lahonneet varsinkin alaosistaan ja taas kerran lahoa löytyi enemmän kuin arvasimmekaan. Nyt karmit on puupaikattu. Tavoitteenamme on saada talon vanha pääty pian kesäasuttavaan kuntoon: lahot karmit estivät kunnostettujen ikkunoiden saranoimisen, nyt sekin onnistuu ja ikkunat saa sitten helposti auki.

Karmit ovat järeitä, mutta huonossa kunnossa.
Kuva: Valtteri Lindblad

 

Puupaikka karmissa.
Kuva: Valtteri Lindblad

Paikkapala liimauksessa.
Kuva: Valtteri Lindblad

Puupaikattu karmi - puusepän mielestä tässä mennään jo niillä rajoilla, kannattaako tehdä kokonaan uusi karmi, koska paikkaa on paikan vieressä ja rakenteen tukevuus saattaa kärsiä.

Kuva: Valtteri Lindblad

 Myös talon sisäovia operoitiin Lindbladin toimesta, jotta niiden käynti olisi parempi. Kamarin ja salin välinen ovi ei mennyt ollenkaan kiinni ja kuistin sisäpuolen pariovet menivät kiinni, mutta jäivät sikäli kauas toisistaan, ettei lukon kieleke yltänyt mennä kiinni saakka. Molempia ovia höylättiin sähköhöylällä: kamarin ovea yläosastaan, pariovia saranasivuiltaan.

Lehtikuusen vuosirenkaista näkyy, että alkuvaiheessa puu on kasvanut vauhdilla, jonka jälkeen kasvu on hidastunut.

Juuren lähellä puu oli mennyt säleiksi. Tästä osasta ei lautaa saa, ehkä jotain muuta.

Pihan lehtikuusi on myös viimeinkin sahattu ja odottaa pääsyä vannesahan käsittelyyn. Sahautamme siitä lautaa ulkorappua varten.

Huomasimme myös pihamaan ensimmäiset sinivuokot - aurinkoista kevättä kaikille!

Perinnerakentajan pääsiäisyllätykset

 

Vietimme pääsiäistä purkutöissä ja kaikenlaista muutakin tuli taas tehtyä. Tärkeimpänä projektina oli tällä kertaa hirsikorjausten valmistelu purkamalla vuorilautoja, lattiaa ja poistamalla purua vintiltä. konttorihuoneen seinässä on paha lahovaurio, joka ulottuu maanrajasta vintille saakka. Syynä on kattojiirin vuotaminen, jiirit tuntuvat olevan ongelma aika monessa paikassa.

Sitten pari sanaa lattian alaisesta elämästä ja eristeistä: konttorin alapohjaan oli aikoinaan tehty korotus ja lisätty vuorivillaa ja muovia eristeeksi. Strateginen virhe, joka oli johtanut mukavan villoitetun välitilan syntyyn jyrsijöille. Lisäksi muovi oli tiivistänyt kosteutta, joka oli pahentanut lahovaurioita. Villaa ja vähän muutakin säkitettäessä tuli mieleen soittaa 1970-luvun korjausmiehelle - signeeraus löytyi listan takaa.

Perinnerakentajan pääsiäisyllätys: lahoa myös ikkunan vasemmalla puolella.

Puutappien elinkaari on usein pidempi kuin hirren.

Vintillä poistettiin puruja hirsikorjauksen tieltä.

Lahovaurio ohentaa hirttä: tuki kuitenkin riittää vielä.

Asumattomia taloja ei yleensä ole: jos lattian päällä ei ole elämää, voi sitä olla sen alla.

Jatkoimme myös kamarin lattian purkua, jotta lahovaurion koko laajuus tulisi esiin. Tässä tapauksessa taas ikkunasta on puuttunut jonkin aikaa ruutuja ja vettä on tullut sisään. Lattialautojen alapuolella oleva hirsikerta on lahonnut. Vaurio ei kuitenkaan ole kovin paha – voi olla, ettei koko hirttä tarvitse vaihtaa. Lautoja irrottaessa pyrimme mahdollisimman pieneen purkualaan.

Lattialaudoista saa palan pois helpoiten käsisirkkelillä...

...ja sorkkaraudalla.

Kamarin lattian alta löytyi palasia 1800-luvun tapetista.

Tapaninpäivän myrskyssä kaatunut lehtikuusi on vielä pihalla ja tarkistelimme sitä metallinpaljastimella naulojen ja rautalankojen varalta. Pihapuissa on usein kaikenlaisia virityksiä, jotka voivat rikkoa sahanterän. Tarkoituksena olisi tehdä puusta lautaa mm. ulkorappua varten. Lehtikuusi kestää hyvin kosteutta ja sopii sateelle alttiisiin ulkorakenteisiin.

Ikkunoitakin ehdittiin korjaamaan: tässä ovat työn alla alapuitteestaan kunnolla lahonneet ikkunapuitteet, joihin tehtiin kokonaan uudet alasarjat. Puuosat olivat valmiina ja teimme sovitustyön aurinkoisella pihalla. Seuraavaksi vuorossa on liimaus ja tapitus.

Puupaikkaukset ovat hermoja vaativaa, pikkutarkkaa työtä.

 Ei pääsiäistä ilman roskakokkoa. Kokossa paloivat viime kesänä korjatun aitan lahot hirret ja lisäpotkua saatiin lehtikuusen oksista.

Raatajat rahanalaiset.

Poistimme vielä huonokuntoiset linnunpöntöt päivän päätteeksi.

Reippaat kaksi päivää kuluivat nopeasti talkootöissä. Tästä on hyvä jatkaa, töitä riittää vielä! Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

Ei taloa ilman talkoita?

Saunan hirret oli merkattu valmiiksi kokoamista varten.

Talkoot eli talkootyö (venäjän sanasta toloka) on perinteinen suomalainen naapuriavun muoto, johon liittyy vahva yhteisöllisyyden tunne. (Wikipedia 4.4.2012)

Talkoot ovat ehkä viime aikoina jääneet vähän unholaan muutoin kuin asunto-osakeyhtiöiden pihatöissä - ja niissäkin taitaa olla aina se sama talkooväki paikalla. Mietin myös, ovatko talkoot enää naapuriapua vai enemmänkin sukulaisapua? Onko niin, että naapureita ei oikein enää tunneta eikä uskalleta pyytää tekemään ilmaista työtä? Meilläkin talkoot tehdään usein sukulaisporukalla.

Tästä huolimatta tai juuri tästä syystä talkoissa on useimmiten oikein mukavaa. Työnteko maistuu, samoin ruoka ja illalla pääsee saunaan. Työn tulokset näkee konkreettisesti ja talkoissahan on se hyvä puoli, että yleensä tehdään joku rajattu, mutta laaja kokonaisuus. Työ etenee ripeästi ja valmista tulee.

Tässä kokoamistyö on jo loppusuoralla. Tukkikoura on ehdoton apuväline tässä työssä.

Talkoiden järjestäminen on oma taitolajinsa, jotta talkooporukka tulee uudestaankin. Usein talkoita järjestäville tulee myös vastakutsuja toisten talkoisiin - niistä ei parane kieltäytyä.

Olemme pitäneet jo aika monet talkoot oman talomme parissa ja nyt oli vuorossa toisten talkoisiin osallistuminen. Vietimme viikonlopun Itä-Suomessa aurinkoisessa säässä hirsisaunaa rakentaen. Oma osuuteni rajoittui ruokahuoltoon, eristeiden niittaukseen, tappien sahaamiseen ja niiden jakeluun tikkailla keikkuville työmiehille.

Hirsien merkkauksessa oli kiintoisa logiikka, jossa käytettiin kirjaimia, tavallisia numeroita ja roomalaisia numeroita.

Villaa niitataan hirsiin eristeeksi.

Pääsiäisenä onkin vuorossa oma työmaa, tällä kertaa vain kolmen hengen iskujoukolla. Ruuat ajattelin pitää yksinkertaisena: hernekeittoa, pyttipannua, makkaraa, kahvia ja pullaa. Ja illalla saunaan.

Lipasto, senkki vai piironki?

Vedin on 1900-luvun alun tyyliä.

Ostimme vanhan valkean kaapin, jossa on vetolaatikkoja. Aluksi ajattelin, että se on piironki, mutta mitä eroa oikeastaan on lipastolla, senkillä ja piirongilla? Joka tapauksessa kaappi on 1800-luvun puolelta ja ostimme sen jälleen Fasetista. Se on suomalainen ja maalautimme sen valkeaksi kaupan yhteydessä. Vetolaatikkojen käynti oli ensin vähän nihkeää, mutta parani kynttiläntalilla käsittelyn jälkeen. Kaappi on meillä liinavaatekaappina ja aika kätevä siinä käytössä.

 Parin viikon päästä onkin pääsiäinen ja aloitamme kevään rakennustyöt. Oikeastaan ensin on vuorossa purkuhommia, sillä valmistelemme työmaata hirsikorjaajan tuloa varten. Tarkoitus on myös polttaa roskakokko pois ennen kesää ja tutkia kaatunut lehtikuusi metallinpaljastimella. Vanhoissa pihapuissa on usein nauloja ja puun sisään jääneitä rautalankoja, jotka voivat helposti rikkoa sahanterän. Näin kävi viimeksi vaahteraa kaadettaessa ja ajattelimme nyt viisastua vahingosta.