Marraskuussa kävimme kävelyllä metsäpalstalla ja valitsimme kolme sopivassa kohtaa kasvavaa, iältään ja laadultaan sopivaa puuta. Merkkasin ne vihreällä nauhalla talvea varten. Etsin mahdollisimman suoria, oksattomia ja iäkkäitä runkoja – sellaisia, jotka eivät ole kasvaneet kaikkein suotuisimmalla paikalla, jotta puuaines olisi tiivistä. Optimaalisin olisi ollut suoalueen pohjoislaidalla, mutta vaikka suo ei ollut tällä kertaa vaihtoehto, löysimme silti muutaman hyvän yksilön.
Tammikuussa kävimme metsurin kanssa katsomassa puiden sijainnit. Sitten kävi melkoinen onnenpotku: viereisellä palstalla oli sattumalta metsäkone ja ennestään tuttu kuljettaja. Yhden puhelinsoiton jälkeen kone hurautti metsäpalstalle ja kaatoi sekä pätki rungot tukin mittaan puolessa tunnissa.Metsuri haki rungot myöhemmin omalle pihalleen odottamaan sahausta. Maaliskuussa ne sahattiin eri vahvuuksiin päärakennuksen korjauksia varten. Olin itse mukana neuvomassa ja auttamassa: kerroin sahurille oikeat vahvuudet lankuille, heitin ylimääräisen puutavaran sivuun ja ladoin valmiit lankut peräkärryyn kuljetusta varten.
Järeimmät sahatut lankut ovat 25 cm leveitä, ja niistä aion tehdä uudet ikkunoiden päällyskoristeet. 20-senttisillä lankuilla uusitaan nurkkalistat, ja 12-senttisistä syntyvät uudet tippalistat lahonneiden tilalle.
On hauska ajatus, että talon korjauksissa voidaan jatkossa käyttää puuta, joka tulee entisiltä talon mailta – ehkä jopa samasta metsästä, josta talon alkuperäisetkin hirret on aikoinaan kaadettu. Eikä tällaista puutavaraa todellakaan löydy joka kaupasta!
Ville





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti