Uudemman vilja-aitan hirsikorjaukset alkoivat

Elokuussa pääsimme vihdoin aloittamaan uudemman vilja-aitan hirsirungon korjaustyöt. Hirttiön Hirsipuu Oy:n kirvesmies tilattiin jälleen apuun. Aitta on rakennettu todennäköisesti 1800-luvun puolivälissä, ja vuosikymmenten aikana sille on ehtinyt kertyä omat vaurionsa.

Suurimmat ongelmat löytyivät aitan takakulmasta. Vesikatto oli vuotanut siinä kohdassa aikanaan pitkään, todennäköisesti useiden vuosien ajan, ja seuraukset olivat vakavat. Hirsirunko oli lahonnut lähes harjalta kivijalkaan asti, ja seinä oli samalla pullistunut osittain ulospäin. Rakenteita tutkiessa oli helppo ymmärtää, kuinka pitkäaikaisesta kosteusvauriosta oli kyse.

Tämän kesän korjaustöissä keskityttiin välttämättömimpään. Nurkan alaosasta korjattiin  vaurioituneita hirsiä osin väliaikaisesti sen verran, että pahimmin lahonneet yläosat saadaan jatkossa peitettyä ja väliaikainen suojalaudoitus voidaan kiinnittää tukevasti paikoilleen. Vaikka tähän mennessä tehty työ ei vielä ratkaissut kaikkia ongelmia, rakennus saadaan jälleen hieman paremmin säältä suojaan ja lisävaurioiden syntymistä hidastettua.

Työ jatkuu vielä syksyn aikana. Tarkoitukseni on tukea sisäpuolelta vesikaton painunutta kohtaa, sillä tällä hetkellä sadevesi pääsee edelleen rakenteisiin erityisesti kovalla tuulella ja lumisateiden yhteydessä. 

Pidemmällä aikavälillä tavoitteena on palauttaa aittaan kolmiorimahuopakate, joka siinä on aikoinaan ollut ennen nykyistä betonitiilikattoa. Nykyinen kate on osoittautunut ongelmalliseksi. Kovissa myrskyissä tiiliä irtoaa katolta tai ne lennähtävät katon pinnalle kasoiksi. Tiilien kerääminen ja latominen takaisin paikoilleen on työlästä työtä, eikä urakkaa helpota se, että osa tiilistä rikkoutuu pudotessaan maahan.

Seuraavan kerran suurempiin korjaustöihin päästään keväällä. Silloin vuorossa ovat hirsirungon ja alapohjan kannattajien korjaukset. Työ vaatii kirvesmiehen ammattitaidon lisäksi myös kaivinkoneen apua, sillä raskaita perustuskiviä on siirrettävä ja niiden alle tehtävä paikoin maanvaihtoa. Edessä on vielä paljon työtä, mutta jokainen korjattu hirsi ja oikaistu seinä vievät urakkaa oikeaan suuntaan.

Ville

Kolme omenapuuta takapihalle

Uusi yritys istuttaa omenapuita! Edelliset menivät parempiin suihin eli peura söi ne. Peurat ovat melkoinen riesa pihoilla, ja nuoret omenapuut vaikuttavat olevan niiden suurinta herkkua. Tällä kertaa toimin viisaammin: puut on heti istutuksen jälkeen suojattu korkeilla verkoilla.

Uudet omenapuut ovat olleet pitkään suunnitelmissa. Takapihalla on aiemmin kasvanut niitä enemmän, ja kolme vanhaa puuta on jäljellä. Ne tuottavat omenoita vaihtelevasti. Nyt oli yllättävän hyvä vuosi, ja sato oli runsas. Yhdestä puusta saa talviomenoita hilloon ja leivonnaisiin, kun kaksi muuta kelpaavat lähinnä mehuun. Mehusta tulee kyllä hyvää ja kirpeää. Joka tapauksessa on mukavaa saada myös omenoita, joita voi syödä. Talviomenat käyvät toki syötäväksi sellaisenaan, mutta todella kirpeitä ne ovat.

Kävimme hakemassa uudet puut Hongiston taimistolta: Huvituksen, Pirjan ja Sariolan. Huvitus ja Pirja ovat kesäomenia ja Sariola syysomena. Huvituksella on mielenkiintoinen historia: se on peräisin Yläneeltä 1800-luvulta ja on monen suomalaisen omenalajikkeen risteytysvanhempi, myös Pirjan.

Meillä on savimaa, joten yritin tehdä istutuspaikat huolella: kaivinkone teki kuopat ja sekoitin alkuperäistä maata puutarhamultaan. Tein kohopenkit, jotta omenapuun juuret eivät kostealla kelillä seisoisi vedessä. Kohopenkkiä on vaikea kastella, joten lisäsin uran vettä varten. Sitä ei ole nyt tarvittu, sillä syksy on ollut todella märkä. Tuultakin riittää, joten puut on tuettu varrestaan tervanauhan avulla.

Saapa nähdä, milloin uusien puiden satoa saadaan :-)

Tuovi