Ulkoporras päärakennuksen paraatipaikalle

Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka nerokas suoraan luonnosta lainattu keksintö portaat ovatkaan. Niiden avulla siirrytään eri korkeustasolla olevalta pinnalta toiselle, kuten maanpinnalta kuistin sisärapuille. Kaksi viimeistä viikonloppua kuluivat nopeasti periaatteessa yksinkertaisen, mutta käytännössä miettimistä ja sovittelemista vaativan porrastehtävän parissa. Kyseessä oli pienen portaikon rakentaminen vieraskuistin eteen. Ja koska lähtökohtana oli kasa tuppeensahattua lehtikuusta, kului pelkkään materiaalin sahaukseen suuri osa käytössä olevasta ajasta. Mutta valmista kuitenkin tuli. Ainoastaan muutaman naulan kiinnittäminen jäi seuraavaan kertaan.

Umpinaiset kuistit ilmestyivät täkäläiseen maalaismaisemaan 1800-luvun aikana. Meidän kuistissamme on tälle alueelle ja aikakaudelle tyypillinen ratkaisu sijoittaa pääosa portaista kuistin sisälle suojaan säärasitukselta. Vanhoista kuvista näkee vähän huonosti, onko kuistin edessä ollut alun perin porrasta lainkaan, koska kuistin alaosa on lähellä maanpintaa. Yhdessä kuvassa, joka on otettu joskus 1900-luvun puolivälissä, pilkistää ruohon seasta jonkinlainen puinen taso, joka on maanpintaa hieman korkeammalla. Toisaalta siinä on jossain vaiheessa voinut olla iso laakea kivi, joka aikanaan kaivettiin esiin maan sisästä kuistin edustalta. Kyseisen kiven otimme jälleen käyttöön uuden väentuvan portaikon edustalla. Joka tapauksessa nyt oli portaalle jälleen tarvetta, koska nousu maasta sisärapuille on sen verran korkea.

Kokosin portaiden rungon kahdesta osasta, korkeammasta keskiosasta eli ylärapusta ja matalammasta alarapusta. Materiaalina oli tuppeensahattu lehtikuusi eli sama puu, joka vuosikymmen sitten kaatui myrskyssä etupihalta. Karkeasti sahattu puutavara sopii höylättyä paremmin ulkoportaaseen, koska sen pinta ei ole kastuessaan niin liukas.

 

Sijoitin rungon palaset vuorotellen paikoilleen ja asemoinnin jälkeen kiinnitin ne yhteen. Ylemmän osan kiinnitin kuistin runkoon. Rakenteen alle tuli soraa ja hiekkaa, jonka päälle ladoin laakeita luonnonkiviä. Kiven ja puurakenteen väliin laitoin vielä kattohuovan palaset.

Portaan rakenteessa ja päällyslaudoituksessa mukailin kuistin vuorilaudoituksen jiiriin sahattuja kulmia. Jos aivan oikein muistan, niin portaan esikuvan näppäsin kameralla Pukkilan kartanon pihalta pari vuotta sitten. Se sopii muutenkin malliltaan hyvin paikoilleen, koska portaille saavutaan useasta eri suunnasta. Harkitsemme vielä, annammeko lehtikuusipinnan harmaantua itsestään vai käsittelemmekö sen ensi kesänä jollain maalilla tai Roslagin mahongilla. Nyt kelpaa astella ylös kuistille.

Aurinkoisia loppusyksyn päiviä!

Ville