torstai 29. joulukuuta 2011

Tapaninpäivän myrskyn satoa

Tapaninpäivän myrsky koetteli Varsinais-Suomea aika lailla ja säästyimme itse melko vähällä. Pihasta kaatui iso ja ikivanha lehtikuusi, joka vei mukanaan yhden nuoren vaahteran ja karsi oksistaan vanhan lehmuksen. Lehmus ehkä jää kuitenkin eloon, vaikkakin torsona.

Lehtikuusen juurakko ja siihen tarttunut pieni vaahtera.












 

 Lehtikuuset eivät ilmeisesti savimaalla juurru kovin syvään, mikä näkyi myös tästä kaatuneesta puusta. Ihan lähelle rakennuksia emme siis enää niitä istuta, mieluummin lehtipuita. Lehmukset, koivut ja vanha saarni pitivät pintansa hyvin myrskyssä.

Lehtikuusi oli hieman dramaattinen näky aluksi, mutta huonomminkin olisi voinut käydä.














Päärakennuksen ja aitan tiilikatoilta tuuli oli poiminut pois räystästiiliä pitkältä matkalta ja heitellyt niitä ylemmäs lappeelle, jolloin myös sieltä oli rikkoontunut tiiliä. Korjasimme katot ja karsimme lehtikuusen oksistaan: saimme sen irti lehmuksesta, johon se oli juuttunut. Rungon ja juurakon osalta työ jatkuu myöhemmin.

Lehtikuusesta ajattelimme teettää lautaa - siitä voisi tehdä ainakin kuistiin ulkorapun, koska lehtikuusi kestää niin hyvin kosteutta pihkaisuutensa ansiosta.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Pihapiiri ikuistettiin elävään kuvaan ennen lumen tuloa


Kun työnteko alkoi kyllästyttää harjoittelimme videokuvauksen jaloa taitoa. Päivä oli aurinkoinen, mutta kylmä. Joku silti jaksoi raaputtaa ikkunoita pihalla turkishanskat kädessä... Tallin julkisivussa huomaa korjattujen ikkunoiden vaikutuksen: ne ryhdistävät ja suoristavatkin muuten aika aaltoilevaa rakennusta.

Videolla näkyvä piha on muuten aikoinaan ollut vanha kyläkeskus, josta siis vain tämä yksi päärakennus on enää jäljellä. Neljä muuta taloa on siirretty isonjaon yhteydessä kauemmas omille tonteilleen. Miltei kaikki ulko- tai talousrakennukset on sitten myöhemmin rakennettu entisten päärakennusten sijoille. Voi kuvitella, että kauan sitten piha on ollut aika tiivis yhteisö kaikkine rakennuksineen.