Vaaleansininen vieraskuisti

Kerron välillä toisen kuistin eli vieraskuistin töistä. Tämä kuisti on ollut pitkä projekti ja nyt ollaan seinien maalausvaiheessa. Mietimme pitkään sopivaa väriä ja valitsimme vanhimman seinistä löytyneen vaaleansinisen sävyn. Kävimme Antiikkiverstaassa vertailemassa seinästä otettua näytettä Gysingen maaleihin ja päädyimme 40 prosenttiseen ultramariininsiniseen: 4 osaa sinistä, 6 osaa valkeaa pellavaöljymaalia. Nyt kun on maalattu pieni pätkä seinää, vaikuttaa siltä, että maali voisi olla vähän tummempaa (kuvissa näkyvä hallitseva turkoosi sävy on myöhempiä kerroksia eli ei se sävy, johon pyrimme). Aiomme toisella maalauskerralla lisätä 5 prosenttia sinistä väriä.

Jätimme seinään muistoksi joitakin vanhoja pinkopahvinauloja ja suojasin niiden kannat Rostexilla, ettei ruoste tule uuden maalipinnan läpi. Löimme paneelit ja listat paikoilleen leikatuilla nauloilla ja tein niille saman suojauksen. Toki sisätiloissa kosteuden määrä ei ole sama kuin ulkona, mutta parempi vara kuin vahinko.

Suurin osa vanhoista koristelistoista oli tallella ja käytimme niitä. Joitakin puuttui ja niiden tilalle teetimme vastaavat listat Helsingin Erikoishöyläyksessä, jolla on kätevä rahtipalvelu suoraan rakennuspaikalle. Yllä olevassa kuvassa oleva kulmalista on vakiomallistoa, jota sai suoraan varastosta. Se sopi hyvin takakulmiin, joissa paneeliseinä ja hirsiseinä kohtaavat. Käytimme sitä myös holkkalistaksi eli katon rajaan. Katon rajassa ja kulmissa oli aiemmin hyvin karkeatekoiset listat, jotka oli jätetty pinkopahvin ja tapetin alle. Niitä ei kuitenkaan voinut käyttää enää, koska emme aio tapetoida kuistia.

Takapihan raivauksen jäljiltä vanhat kukat ovat innostuneet taas kasvamaan: erityisen runsaana kukkii parhaillaan Siperiankurjenmiekka.

Valoisaa juhannusta - sateesta huolimatta!

Tuovi

Edistystä kuistilla

Kuva: Puusuutari

Arkikuistin korjaus etenee huimaa vauhtia Puusuutarin hoidossa. Alimmaisia hirsiä on jo vaihdettu useampi ja kulma näyttää paremmalta kuin viime kirjoituksessani. Ensi viikolla on edessä yritys suoristaa runkoa suhteessa muuhun taloon. Lue lisää ajatuksia tästä Puusuutarin omasta blogista.

Kuva: Puusuutari

Kuistin ja talon uudemman päädyn kivijalka on tehty veistetyistä kivistä. Vanhan päädyn kivijalka on luonnonkivistä. Uusi kivijalka on tehty samalla tavoin parin kilometrin päässä sijaitsevan kirkon kivijalan kanssa. Kissanluukkujen päällä olevat kivet on veistetty vinoiksi. Kiviä ei ole kiinnitetty toisiinsa mitenkään ja kuistin kohdalla näkyykin niiden liikkuminen.

Kuva: Puusuutari

Tuovi

Arkikuistin kimpussa

Kesäkuun alussa alkoi arkikuistin korjaus: kuisti on ollut huonossa kunnossa ja odottanut vuoroaan pitkään. Korjausta tuli tekemään Puusuutari ja työ on edennyt viikossa vauhdikkaasti jo kengitysvaiheeseen.

Kuisti on rankorakenteinen eli pääosin pystyparruista ja vaakalaudasta rakennettu, vain alhaalla kulkee kauttaaltaan kolme hirsikertaa perustuskivien päällä. Kuisti on rakennettu osana uutta laajennusosaa 1907. Se on kokenut myös joitakin muodonmuutoksia: lattiaa on korotettu lämpöeristyksen vuoksi, kahdet pariovet (uloskäynti ja käynti kuistilta taloon sisälle) on vaihdettu yksittäisiin oviin ja ulko-oven päälle on lisätty katos, jota ei alunperin ole ollut lainkaan. Myös puurappu oli vaihdettu betoniseksi.

Kuisti jakautuu kahteen huoneeseen: tilavaan kuistiosaan kiinteine polttopuulaatikoineen ja oven takana olevaan pieneen porrashuoneeseen, josta nousevat jyrkät raput toiseen kerrokseen (ks. pohjapiirros). Puulaatikot olivat huonossa kunnossa ja ne poistimme kokonaan. Ensinnäkin ne olivat lahoja osittain ja toiseksi ne oli jyrsitty piloille kutsumattomien vieraiden toimesta, joita oli houkutellut paikalle lämmön lisäksi runsaat auringonkukansiemenvarastot, joita oli pidetty laatikoissa. Laatikot oli rakennettu helmiponttipaneelista ja ne ovat toki rakennettavissa uudelleen joskus. Meillä ei tosin liene tarvetta yhtä valtaisille klapivarastoille kuin talossa on aikanaan ollut, epäilemättä lähinnä talvilämmityksen vuoksi.

Kuistin puulaatikoista tulee aina mieleen kertomus huutolaispojasta, joka joutui nukkumaan puulaatikon päällä kesät talvet ollakseen aamulla heti valmiina täyttämään laatikoita. Kuisti oli talvella todella kylmä paikka ja kertomus tuntuu karmealta. Olen kuullut tarinan jonkun muistelemana, se ei liity meidän taloomme vaan johonkin muuhun isoon taloon.

Sitten takaisin kuistille: vintin eteisessä oli puulaatikoiden kanssa samassa jamassa kaksi kiinteää helmiponttipaneelikaappia, jotka myös poistettiin. Sen sijaan yhden irtokaapin kunto kuistilla oli melko hyvä ja sen säilytämme, toki sekin vaatii korjausta.

Korjauksen yhteydessä suoristamme kuistin rakenteita ja palautamme lattian alkuperäiselle tasolleen. Lattialankut ja täytteenä ollut olki (melkoinen määrä sitä olikin!) ja hiekka on jo kärrätty ulos. Vaikka olki oli yli 100 vuotta vanhaa, se tuoksui edelleen viljanpuinnilta - nostalginen tuoksu lapsuudesta, jolloin olin usein mukana puinnissa ja välillä puimurin jyvälaatikossakin ajon aikana.

Yllä olevassa kuvassa näkyy olkea hiekan alla: tässä järjestyksessä laitettuna hiekka on tiivistänyt oljen ja lämpöeristys on parantunut. Kuvassa oikealla olevan seinän varrella olivat kiinteät laatikot. Takana näkyy ovi vintin eteiseen.

Rossipohjaa korjataan ja aikanaan väli täytetään uudelleen, nyt ehkä kutteripurulla. Lattialankkuja uusitaan. Pariovet palautetaan ja betonirapun poistimme jo viime syksyllä. Sen tilalle tulee puurappu. Katoksen vaihdamme jossain vaiheessa hieman perinteisempään malliin, olemme miettineet sellaista pyöreää peltikatosta. Vaikka kuistin sisäänkäynnin päällä ei alunperin ole katosta ollut, puoltaa se paikkaansa, koska katolla on juuri tällä kohdin jiirirakenne, joka syöttää melkoisen määrän vettä oven päälle.

Samalla kun Puusuutari korjasi arkikuistia, Ville viimeisteli vieraskuistin sisätöitä: nyt on viimeinkin kaikki listat paikoillaan. Pääosin selvisimme vanhoilla listoilla ja teetimme lisäksi mallin mukaan uutta listaa puuttuviin kohtiin. Kerron tästä lisää toisessa kirjoituksessa.

Tuovi

Päärakennus on ajoitettu!

Päärakennuksen vanhemman osan dendrokronologisen tutkimuksen eli iänmäärityksen tulokset varmistuivat. Ne eivät periaatteessa tuoneet yllätyksiä, mutta ilman absoluuttista iänmääritystä ei talomme rakennusaikaa olisi pystytty varmuudella selvittämään.

Iänmäärityksen tekeminen ei onnistunut perinteisen rakennusinventoinnin avulla eli tutkimalla olemassa olevaa rakennusta, vanhoja arkistoja, kirjallisuutta sekä haastattelemalla entisiä omistajia ja naapureita. Vaikka taloamme on käsitelty useammissa viime vuosisadan alkupuolen maa- ja sukutalokirjoissa, ei julkaisuista löytynyt mainintoja rakennuksen iästä. Tämä on sinänsä ristiriitaista, koska lähes kaikkien pihapiirissä sijainneiden rakennusten kohdalla ajoitus oli ilmoitettu.

Neljästä tutkitusta hirrestä kolme pystyttiin ajoittamaan dendrokronologisen tutkimuksen perusteella muutaman kuukauden tarkkuudella. Ainoastaan yhden puun kohdalla tuli eteen tilanne, jossa ilmeisesti keloutumisen vuoksi olivat vuosilustot kasvun loppupuolella niin epäselviä, ettei niitä pystynyt mittaamaan. Tämä puu oli kasvanut yli 350-vuotiaaksi, mikä on todella harvinaista rakennushirsien osalta. Puun verso oli alkanut itää jo 1500-luvun alussa.

Tutkitut puut olivat kaikki reilusti yli 200-vuotiaita ja niiden vuosikasvut olivat erittäin pieniä eli materiaali on korkealuokkaista. Rakennustarpeet on siis valittu hyvin tarkkaan ja talo oli tehty kestämään aikaa.

Tuota yhtä mainittua hirttä lukuun ottamatta kaikki puut ovat todistettavasti kaadettu joko talvikaudella 1870-71 tai 1871-72. Jos oletetaan, että rakennuspuita ei ole säilytetty normaalia pidempään varastossa, voidaan rakennusajankohdaksi keskeissaliin perustuvan rakennusmassan osalta pitää kesäkautta 1872. Tästä voidaan päätellä, että rakennuksen kattotuolit ja alapohjarakenteet ovat alkuperäiset. Ensimmäisenä katemateriaalina on ollut päre. Rakennuksen pintaan on valmistumisen jälkeen sivelty punamultamaali hirsien laskeutumisen ajaksi. On myös hyvin todennäköistä, että julkisivun vuorilaudoitus ja koristelut ovat myös 1870-luvulta ja ne on tehty tuoreeltaan muodikkaaseen sveitsiläis- eli nikkarityyliin.

Iänmääritys antoi varsin selkeän kuvan rakennusajankohdasta keskeissaliin perustuvan rakennuskokonaisuuden osalta. Tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida täysin varmasti sanoa sitä, onko rakennuksen toisessa päässä osia, jotka ovat peräisin vanhemmasta rakennuksesta. Hirsien veistotavan ja pintakäsittelyiden sekä ala- ja yläpohjarakenteiden perusteella näyttäisi kuitenkin vahvasti siltä, että rakennus on pystytetty kokonaisuudessaan samalla kertaa. Ainoastaan vuonna 1907 toteutettu L-kirjaimen muotoinen laajennusosa on nuorempaa vuosikertaa.

Perimätiedon puuttuessa vanhojen maaseudun rakennusten ajoitus on hankalaa. Dokumentteja on säilynyt harmittavan vähän ja usein tiedot ovat ristiriidassa keskenään. Puulustot puhuivat kuitenkin selkeää kieltä ja nyt ajoitus on vahvistettu.


Ville

Vanhan ja uuden liitto

Vanhemman vilja-aitan kuistin pylvään restaurointi ei ollut aivan yksinkertaista pelkillä käsityövälineillä. Kaarevan profiilin vuoksi myös liitosten mittauksessa oli omat kiemuransa.

Liitostavan valinnan yhteydessä täytyi pohtia, mikä on käyttökohteen kannalta riittävä ratkaisu.
Liitostavan valinnassa mielessäni oli kaksi vaihtoehtoa: Teknisesti parempi ratkaisu olisi ollut liitos, jossa uuden korvauspalan keskelle olisi veistetty tai sorvattu kiinteä tappi. Vanhaan osaan olisi tullut keskelle tapin mentävä, mutta tarpeeksi tiivis reikä. Ongelmana oli kuitenkin pylvään paksuus, joka ei riittänyt tällaiseen ratkaisuun. Päädyin sen sijaan perinteiseen pystylapaliitokseen ja irtotappeihin.
Apuviivojen mittaaminen veistoa varten ei ollut täysin ongelmatonta. Kaarevan profiilin vuoksi täytyi pylvääseen piirtää ensin pituussuunnassa keskiviivat puun ytimen mukaan. Keskiviivaa saattoi käyttää apuviivana mitatessa liitosloven ääriviivoja ja suoria kulmia.

Veistin ensin molemmat liitokset valmiiksi niin, että uuteen kappaleeseen jäi hieman veistovaraa. Kiinnitin kappaleet puristimilla yhteen ja porasin kaksi tapinreikää tapitusta varten. Tämän jälkeen levitin vedenkestävää puuliimaa molempiin kappaleisiin, tapinreikiin ja tappien pintaan, puristin osat jälleen yhteen ja löin puutapit reikiin. Kuivumisen jälkeen sahasin tappien ylimääräiset päät pois ja kittasin pellavaöljykitillä kaikkien liitosten saumakohdat ja tappien päät umpeen. Kitin kuivuttua viimeistelin profiilit valmiiksi ja tein kevyen hionnan tulevaa maalausta varten.

Vannesahalla olisi pylväiden muotoilu ollut luonnollisesti huomattavasti nopeampaa ja sellaista ainakin itse suosittelisin tällaiseen työhön. Profiilien muotoilu käsin oli kuitenkin mielenkiintoinen oppimisprosessi ja auttoi jälleen kerran arvostamaan vanhoja mestareita, jotka ovat tällaisiakin pylväitä aikoinaan käsin tehtailleet.

Ville

Rakennus, jota ei rakennettu

Kävimme jälleen Turun maakunta-arkistossa ihmettelemässä vanhoja perunkirjoituspapereita ja samalla saimme käsiimme 1900-luvun alussa pihaan suunnitellun asuinrakennuksen piirustukset. Rakennuksen on suunnitellut rakennusmestari Onni Touru. Tien lumo -teoksessa Viri Teppo-Pärnä luonnehtii Tourua seuraavasti:

Rakennusmestari Onni Touru oli ajan tuotteliaimpia maaseudun suunnittelijoita. Monia hänen rakennuksiaan osataan jo nimetä, mutta kenttä oli todella laaja – seurojentaloista ja meijereistä asuin- ja karjarakennuksiin – ja töiden määrä tuhatlukuinen.

Tourun suunnitelma on omaperäinen ja jotkut kohdat suorastaan ihmetyttävät: julkisivun toisen pään aittaratkaisu ja sisälle keskelle taloa suunniteltu sauna. Eletään kuitenkin vasta 1900-luvun alkua.



Emme tiedä, miksi rakennus jäi toteuttamatta tai ketä varten se oli tarkoitettu. Sen sijaan vanhaa päärakennusta laajennettiin toisesta päästään. On mielenkiintoista, miten asiat voivat unohtua kokonaan sukupolvien vaihtumisen myötä. Tapahtumat, jotka ovat nyt meille itsestään selviä, voivat sadan vuoden päästä olla tietymättömissä ja pohdinnan kohteena. Minulla on ollut etuoikeus kuulla paljon vanhoja, menneiden polvien elämää koskevia asioita lapsuudessani - voin lämpimästi suositella kaikille isovanhempia juttuseuraksi.

Tuovi

Posliinin palasia

Teimme salaojaa viime syksynä tallin edustalle ja nyt keväällä talven routimisen myötä myllätystä maasta nousee esiin kaikenlaista, muun muassa runsaasti vanhan posliinin kappaleita. Otin talteen mielenkiintoisimmat yksilöt ja pari astiasarjaa oli helppo tunnistaakin. Yllä olevassa kuvassa  lienee kappale tanskalaisen Royal Copenhagenin Musselmalet-astiaa (Royal Copenhagen perustettiin jo 1775 ja Fiskars osti sen yllättäen vuonna 2012). Alla puolestaan näyttäisi olevan Arabian Fasaani-astiastoa. Fasaanin valmistu ajoittui vuosiin 1876-1950. Fasaania saa vielä melko hyvin antiikkiliikkeistä.

Sitten löytyi pari koristekuviota, jota en tunnista:

...ja saviastian palasia oli myös runsaasti.

Keräilen itse puuttuvia osia mummoni Diana-astiastoon, mutta toki olisi hauska ajatus keräillä myös talossa aikanaan käytössä olleita astioita. Arabian vanhan posliinin keräilijälle kätevä osoite on Laatutavara.com, joka on mielestäni laadukas ja myös edullinen kauppapaikka.

Tuovi

Vierailu ajoituslaboratorioon

Vierailin ennen pääsiäislomia Itä-Suomen yliopiston Dendrokronologian laboratoriossa Joensuussa. Siellä ajoitetaan varsinkin erilaisista arkeologisista kohteista ja rakennuksista otettuja puunäytteitä. Isäntänä oli kvartäärigeologi Pentti Zetterberg, joka esitteli paikkoja ja kertoi ajoituslaboratoriotyön periaatteista.

On aika huimaa pidellä käsissä puun palasta, joka on elänyt jo Kustaa Vaasan aikoihin ja nähdä hänen syntymävuotensa aikana kehittyneen vuosiluston puussa. Tai kuten yllä kuvassa näkyvää puunkappaletta, johon on aivan ytimen tuntumaan merkitty vuosi 213 jaa., jolloin Rooman vallankahvassa hääräsi keisari Marcus Aurelius Antonius eli Caracalla. Toisaalta tien pientareella lojuvan kiven ikä on taas ihan jotain muuta, mutta kuitenkin…

Jos palataan maan pinnalle ja meidän näytteisiimme, niin ne tullaan tutkimaan ja ajoittamaan toukokuun aikana. Zetterberg lupasi näytteiden laadun perusteella, että ne pystytään ajoittamaan ainakin vuoden, parhaimmassa tapauksessa muutaman kuukauden tarkkuudella.

Yllä olevasta kuvasta näkyy ristiinajoituksen periaate yksinkertaisessa muodossa. Järvien pohjasta löydettyjen runkojen avulla on päästy ajassa pitkälle taaksepäin. Sarjaa täydentävinä osioina ovat kuvassa vanha aitta, uudempi aitta ja lopulta elävä puu, jonka viimeisin vuosilusto tiedetään tarkalleen.

Ajoitus on tarkkaa puuhaa. Näytelastun jokainen lusto mitataan millin sadasosan tarkkuudella. Mittausten perusteella muodostetaan lopulta lustokalenteri jokaiselle näytteelle erikseen. Niitä verrataan sitten Varsinais-Suomen alueen vuosilustokalenteriin ja etsitään vastaava ajanjakso. Lounais-Suomen osalta kalenteri ulottuu mäntypuun kohdalla vuoteen 1012. Vaikka tietokone auttaa melkoisesti työn aikana, lopullisen ajoituksen tekee kuitenkin ihminen. 

Puun uloin lusto määrittää kaatovuoden, jonka perusteella voidaan arvioida rakentamisajankohta. Aikoinaan rakennuspuita ei yleensä makuutettu kauaa varastossa, vaan usein ne kaadettiin talvella ja käytettiin seuraavana kesänä tai viimeistään seuraavana vuonna.



Ville

Päärakennuksen ajoitustutkimus alkoi

Päärakennuksen vanhemman osan rakentamisvuosi on aikojen kuluessa unohtunut, eikä arkistoistakaan ole löytynyt tähän vastauksia. Päätimme ottaa järeämmät keinot käyttöön ja siirtyä hyödyntämään luonnontiedettä, tässä tapauksessa dendrokronologista ajoitustutkimusta.

Dendrokronologiassa eli puun vuosirengasajoituksessa verrataan meidän hirsistämme otettuja puulustonäytteitä Joensuun yliopistolle talletettuun tämän alueen puulustokalenteriin. Laboratoriossa tehtävän tutkimuksen avulla voidaan selvittää parhaimmillaan vuoden tarkkuudella, milloin rakennuksessa käytetty puumateriaali on kaadettu ja missä se on kasvanut. Puiden kaatoajan perusteella voidaan tehdä johtopäätökset rakennusajankohdasta.

Kvartäärigeologi Pentti Zetterberg Itä-Suomen yliopistosta ajeli Joensuusta päiväkeikan Varsinais-Suomeen ja takaisin. Siinä välissä kairattiin neljästä hirrestä yhteensä kahdeksan lustonäytettä. Ne tutkitaan kevään aikana ja tulokset valmistuvat toukokuussa. Ensi viikolla on luvassa vastavierailu laboratoriolle. Tämä ajoitustutkimus liittyy opinnäytetyöhöni, jota teen rakennuskonservoinnin opintoja varten.

Toukokuussa palataan sitten ajoitusasiaan myös täällä blogissa. On todella mielenkiintoista, mitä paljastuu...

Ville

Karmikorjauksen jatkot

Kolmet karmit lähtivät jälleen korjaukseen Puutyö ja restaurointi Lindbladille. Kuten kuvastakin näkyy, tämän karmin alaosassa oli reilusti lahoa. Toisen karmin kulmasta ovat linnutkin kulkeneet pesimispuuhiin. Tämän satsin jälkeen onkin enää yksi huonokuntoinen karmi jäljellä vanhimmissa ikkunoissa.

Karmien irrottaminen on melko työlästä puuhaa. 1800-luvun karmien alle oli ladottu tuohikerros, joka olikin suojannut seinää kosteudelta hyvin. Yksi karmeista on tehty 1900-luvun alussa ja sen alla tuohta ei ollut. Rakennustavatkin muuttuvat ajan myötä - tässä tapauksessa ainakin vara oli vanhassa parempi.

Karmien lähdön jälkeen suojasimme aukot muovilla. Karmikorjaus on operaationa hyvä tehdä ennen sisäseinien pintatöitä kuten pinkopahvitusta ja tapetointia. Karmeja irrottaessa joutuu kuitenkin leikkaamaan tai irrottamaan pinkopahvit karmeista - kun tekee puutyöt ensin, välttyy turhalta työltä. Karmien korjaamisen myötä saamme ikkunatkin tukevammin paikoilleen - saranatappeja on vaikea kiinnittää lahoon karmiin.

Ensimmäiset sinivuokot kukkivat pihan aurinkoisimmissa paikoissa jo maaliskuun lopulla. Mukavaa kevään jatkoa!

Maalaismunia ja talosuunnitelmia

Vietimme aurinkoisen aamupäivän arkkitehti Pekka Saatsin kodissa Porvoossa. Saatsien koti on kunnostettu vanhasta kyläkoulusta ja paljon alkuperäistä on onnistuttu säilyttämään. Koulun isot ikkunat tekevät sisätiloista valoisat. Piharakennuksessa asustaa kanoja, joiden munia saimme valtavan määrän mukaamme.

Mutta asiaan: olimme vierailulla, koska aiomme rakentaa uuden talon vanhaan pihaamme. Ajatus on kytenyt mielessä jo pari vuotta. Talosta tulisi kompaktin kokoinen talviasuttava "väentupa", jossa olisi tupakeittiön ja makuutilojen lisäksi tilava sauna, lämmintä varastotilaa ja mahdollisesti vähän verstastilaa. Talon sijaintia olemme suunnitelleet vanhan, aiemmin puretun väentuvan paikalle pihapiiriin. Sijainti näkyy puutarhasuunnitelmissa, joista kerroin aiemmin.

Vanhan päärakennuksen aiomme jättää kesäkauden käyttöön, koska korkeiden huoneiden lämmittäminen kaakeliuuneilla pakkasella on melkoinen työ. Olemme poistaneet rakennuksesta vesijohdot, sähköt toki ovat jäljellä.

Koska vanha kylätontti ja sen vanhimmat kolme rakennusta, päärakennus ja kaksi aittaa, on suojeltu maakuntakaavassa, täytyy uudisrakennuksen tyyli ja erityisesti julkisivumateriaalit sopeuttaa ympäristöön. Maakuntamuseo antanee lausunnon arkkitehtisuunnitelmista ennen rakennustöiden aloittamista. Tilannetta helpottaa, että Pekka Saatsi on perehtynyt vanhoihin rakennuksiin.

Aikataulu hankkeessa on joustava, emme aio kiirehtiä ja suunnitteluvaihe tehdään huolella. Arkkitehtisuunnitelmat valmistuvat kesällä 2014, perustuksia pääsisi tekemään syksyllä ja rakennustyöt alkaisivat keväällä 2015. Ehkäpä loppuvuodesta 2015 pääsee jo lämmittämään uutta saunaa!

Juttelimme pari tuntia talosuunnitelmista arkkitehtipiirustusten pohjaksi ja tällaisia ajatuksia meillä on tässä vaiheessa:

• seinät rakennettaisiin varhopatsasrakenteella (ks. esim. http://www.sommelo.fi/rakennukset/varhopatsastalo/) ja työssä käytettäisiin mahdollisuuksien mukaan vanhaa, muualta siirrettävää hirsikehikkoa
• ulkoseiniin tulisi hirsien päälle vuorilaudoitus, värinä ehkä punamulta, jota pihan talousrakennuksissa on. Vanha päärakennus saa nousta "pihan ylimmäksi" vaalealla värillään.
• kattoon tulisi musta kolmiorimahuopakate
• ikkunoihin, oviin ja muihin soveltuviin rakennusosiin käytettäisiin vanhoja kierrätysosia
• lattioissa voi käyttää uutta lankkua tai osin kierrätyslankkua, jos sitä helposti löytyy
• sisätilojen pintakäsittelyssä olisi hauskaa kokeilla savirappausta ainakin osassa rakennusta
• saunasta tulee vanhan ajan puulla lämmitettävä sauna, jossa on tilava, yhdistetty löyly- ja peseytymistila korkeine lauteineen

Tällaisia ajatuksia - nyt sitten aletaan jännityksellä odottaa piirustusten valmistumista. Samaan aikaan lähdemme jo etsimään vastaavaa mestaria rakennustyömaalle.

Vilja-aitan pylväät

Vanhemman vilja-aitan edustalla on ovikatos, jota ovat kannatelleet kaksi veistettyä pylvästä. Kuisti pylväineen on todenäköisesti lisätty aittaan 1900-luvun alussa. Itse aitta on 1700-luvun lopulta. Pylväät olivat korjauksen tarpeessa ja erityisesti lahonneet alaosistaan, jotka ovat olleet kauan maassa kiinni. Kuitissa on joskus ollut myös puulattia, joka on maatunut pois. Tuimme kuistin, poistimme pylväät ja aloittelimme niiden puupaikkauksia. Paikkausoperaatiosta tulee pitkällinen, lahoa oli enemmän kuin päälle näytti.

Tukien laittaminen oli melko helppoa, mutta pylväiden irrottaminen vaikeampaa hajottamatta samalla vanhoja lautoja kuistin yläosasta. Käytimme irrotuksessa kiiloja, jotka ovat käteviä ja rakenteita säästäviä.

Puupaikkausta aloittelimme suunnittelemalla uuden paikan muodon ja koon, ja poistamalla vanhaa puuta paikkaa varten. Pylväät on veistetty käsin ja ne eivät ole symmetrisen muotoisia, mikä teki mittaamisesta vaikeaa. Paikat kiinnitetään puutapeilla ja liimalla

Maaliskuinen viikonloppu työmaalla oli siitä harvinainen, että haravoin lehtiäkin taas pihasta. Eipä ole tullut ennen maaliskuussa haravoitua. Varsinais-Suomessa ei ole tänä talvena ollut lunta maassa kuin kuukauden verran. Pikkulinnut katsastelivat jo pesäpaikkoja pihan vanhoista puista.

Pihasuunnitelmia tallin ja joen edustalle

Ajattelin jakaa vielä muutaman kuvan puutarhasuunnitelmistamme. Päärakennuksen lähiympäristö on suunniteltu tarkemmin ja se näkyi aiemmassa kirjoituksessani. Tässä yllä näkyy tallin lähiympäristö, johon on piiretty enemmän nurmikenttää ja niittoaluetta. Tallin kulman kohdalla on yksityistien risteys, joka aiheuttaa meille päänvaivaa: autot ajavat läheltä tallia ja tie tuntuu levenevän koko ajan rakennusta kohti. Suunnitelmassa tuohon kohtaan on istutettu puu tai pensas. Se tuntuukin ihan hyvältä ajatukselta.

Tässä näkyy puutarhasuunnitelma kokonaisena, myös pihan läpi kulkevan kylätien alapuolinen osuus, jossa sijaitsevat vanhat aitat ja navetta. Siellä on aikoinaan ollut myös maakellari ja savusauna. Molemmista on vielä kiviraunioita jäljellä. Tontti rajautuu alaosastaan jokeen.

Tutkimme suunnittelijan kanssa joenranta-aluetta ja siellä kasvaa monenlaista perinteistä niittykasvia. Mielenkiintoista tuossa niittyalueessa on, että se ei pusikoidu itsestään vaan pysyy avoimena heinikkona, vaikka emme ole tehneet sille mitään. On mukavaa säilyttää avoin näkymä joelle ja sen takana oleville pelloille. Jokea olisi hyvä myös käyttää joskus uimiseen, joka olisi mahdollista ruoppausoperaation jälkeen. Naapurit ovat kertoneet, että joessa on aiemmin ollut uimapaikkoja ja kuulemma rapujakin sieltä kalastetaan.

Vastaus Omppulan haasteeseen

Omppulan Suvi haastoi minut vastaamaan viiteen tiukkaan kysymykseen, tässä vastauksia.

Lempivärini sisustuksessa
Hankala kysymys - yritän luoda aina kokonaisuuksia ja värit vaihtelevat. Asumme 1940-luvun alussa rakennetussa talossa ja kun katson nyt ympärilleni keittiössämme, näkyy oliivinvihreää, sinistä, oranssia ja puupintoja. Lattia on luonnonvalkeaksi maalattua lankkua. Astiat pöydällä ovat tummanvihreitä. Jos on ihan pakko valita jotain, valitsen oliivinvihreän.

Design-huonekalu, joka ei ikinä tule meille
Eero Aarnion Puppy-koira. Sopii paremmin toimistoon kuin kotiin - ja mieluummin silmänruuaksi kuin istuimeksi.

Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä
Kestosuosikkini on House-sarjan Hugh Laurie, joka loistaa vielä paremmin Kyllä Jeeves hoitaa -sarjassa.

Suosikki leivonnassa
Alahärmäläinen raparperipiirakka, joka on sopivan hapan ja samalla makea.

Blogisuosikkeja
Ruosteinen blogi
Pirjon kädenjälkiä
Kuralan kartanotila
Pelastetaan vanhat talot

Puutarha paperilla

Tässä se viimeinkin on, puutarhasuunnitelma! Sen piirsi meille arkkitehti Viri Teppo-Pärnä ja nyt sitten puutuu enää toteutus. Piha-aluetta on paljon, joten etenemme varmasti vähän kerrallaan.

Suunnitelma lähti liikkeelle päärakennuksen tyylistä, Varsinais-Suomen pihoille tyypillisistä kasveista ja piirteistä sekä niistä tiedoista, joita vanhasta pihasta on jäljellä. Esitimme myös listan toiveita ja etsin netistä kuvia, joissa oli toivomaamme tunnelmaa. Suunnitelmassa näkyy myös uudisrakennus, jonka suunnittelu alkaa tänä keväänä.

Suunnitelman isoja linjoja ovat lehmusrivien palauttaminen istuttamalla puuttuvia puita, hiekkakäytävien palauttaminen, vanhan piha-aidan rakentaminen uudelleen ja hedelmä- ja kasvitarhan istuttaminen jälleen talon taakse, jossa se ennenkin on ollut.

Talon pohjoispuolella olevan kuusiaidan kaadamme ja istutamme uudelleen. Se on ainut tapa saada riukuuntunut aita jälleen normaalikuosiin. Kuusiaita on perinteinen Varsinais-Suomen pihoilla.

Pihakeinun paikkakin selvisi ja huvimaja on luvassa! Pihaportit ovat odottamassa tallin vintillä, vain portinpylväät puuttuvat. Pihasta on tehty myös piirros laajemmalta alueelta, jossa näkyvät aitat ja tuleva saunanpaikka. Kerron siitä seuraavassa kirjoituksessani.