Vanha reki ja vastaus haasteeseen

Tallin vintillä on kaikenlaista kiinnostavaa vanhaa tavaraa: rekiä, kelkkoja, tynnyreitä, huonekaluja, vanhat pihaportit ja valtavan kokoinen, kivilohkareita täynnä oleva mankeli. Tallin vintin lattialankkuja on aiemmin purettu osittain pois ja liikkuminen ylhäällä on vähän vaarallista. Tarkempaa tutkimusta ei siis vielä ole tehty. Yhtä vanhaa rekeä kävimme kuitenkin kuvaamassa - se on valitettavan huonossa kunnossa: koristemaalaukset ovat kuluneet pois ja istuinosan verhoilut ovat melkein tiessään. En tiedä millainen operaatio tällaisen entisöinti olisi?

Googlasin vanhoja rekiä ja löysin yhden rohkaisevan esimerkin Urajärven kartanosta:
www.konservointikilta.fi/tyonaytteet/reki/

Sitten itse asiaan eli sain haasteen Villapullan Hannalta ja tässä vastaukseni (jään vielä miettimään blogeja, joille heitän oman haasteeni):

Oletko enemmän kissa- vai koiraihminen, miksi?
Olen enemmän koiraihminen, mutta ehkä eniten kuitenkin pehmoeläinihminen. Liitän tähän alas kuvan siskoni kauan sitten neulomasta sinisestä villaelefantista, joka asuu meillä kaveriensa kanssa.

Mitä eläimet sinulle antavat/merkitsevät?
Iloa!

Oletko ajatellut tehdä kevätkylvöjä tai idätystä?
Ajattelin kylvää rairuohoa. Haaveilen myös omasta raparperipenkistä ja ruohosipulista.

Oletko tällä hetkellä etsimässä jotain tietty vanhaa tavaraa tai huonekalua?
Koko ajan ja useita! Tarvitsisimme vanhan, koristemaalatun ja tasakantisen arkun sohvapöydäksi. Ja eteiseen tarvittaisiin vanha vaatekaappi ja lyhtymalliset kattovalaisimet. Olohuoneeseen etsimme kristallikruunua. Keittiön ruokapöydän ääreen mahtuisi kuusi vanhaa tuolia, jotka voisivat hyvin olla eriparia keskenään.

Kuinka tunnollisesti kierrätät kotitalousjätteesi? 
Hyvin tunnollisesti. Harmi kyllä biojätteelle ei ole asuinalueellamme omaa keräystä.

Unelmakotisi?
Tällä hetkellä asumme 1940-luvulla rakennetussa kaupunkipientalossa, jossa viihdymme hyvin. On mukavaa, kun sisätiloissa on jäljellä vanhoja pintoja kuten hirsiseinää ja lautalattiaa. Voisin myös muuttaa kokonaan maalle - ehkä joskus muutankin.

Milloin olet onnellisimmillasi?
Ulkotöissä hyvällä säällä.

Mitä toivot tulevalta kesältä?
Pitkiä ja valoisia iltoja hyvässä seurassa, grillin äärellä.

Mikä sai sinut ryhtymään blogin kirjoittajaksi?
Halusin pitää päiväkirjaa projektistamme ja jakaa kokemuksiamme muille aiheesta kiinnostuneille. Pidän kirjoittamisesta.

Parasta pääsiäisessä?
Pääsiäinen on ehdoton lempijuhlani! Vaikea sanoa, mikä olisi parasta: lammaspaisti, pääsiäiskoristeet, kevään tunnelma vai pajunkissat teiden varsilla.

Mämmi vai munat?
Valitsen sipulinkuorivedessä keitetyt kuuden minuutin kananmunat.

Sekalaista seurakuntaa

Flunssaa parannellessa korjaustyöt eivät etene, mutta tutkin vanhoja valokuva-arkistojani ja poimin sieltä joitakin otoksia, jotka herättivät hauskoja muistoja.

Pärekattoa naulattiin talkoilla ja kovassa helteessä. Perehdytys käynnissä.

Korjasin viime vuonna appivanhempien kesämökin vanhan savusaunan ikkunoita. Työ oli opettavainen: puukorjauksissa meni reilu tovi. Tässä on jo lasitus menossa.

Tallin lattialla olevan roskan alta paljastuu vanha ruudutettu lattia, jossa eivät hevosen kaviot luista.

Yleisön toiveesta myös kuva valkeasta kamarista, jossa näkyy kerran maalattu lattia ja vanhaa tapettia. Puuttuvien ikkunalistojen alta näkyy kerros aiempaa vaaleanpunaista tapettia.

Vettäkin satoi aina välillä viime kesänä. Sitä odotellessa!

Lattiapalapeli

Vietimme talvisen pakkaspäivän suunnittelemalla kuistin lattiaa. Vanhat laudat ovat tallella, mutta järjestys oli hieman epäselvä. Kokosimme laudat ulos ja järjestelimme niitä vierekkäin, kunnes oikea järjestys tuntui löytyvän.

Kuistin uusi runko on tehty aavistuksen lyhyemmäksi kuin vanhan, jolloin vanhat laudat saadaan tiivisti paikoilleen. Jostain kumman syystä toisesta reunasta puuttuu  yksi lauta - ihmettelimme asiaa aikamme ja pengoimme lautakasoja, kunnes tajusimme tarkistaa asian ennen purkua otetuista valokuvista. Niissä näkyy puuttuva lauta, mitä lie tapahtunut aikoinaan.

Olemme kuvanneet paljon kaikissa korjausvaiheissa ja tämä on osoittautunut todella hyödylliseksi. Pelkkä muisti kun ei yleensä kovin pitkälle riitä.

Reipasta talven jatkoa!

Kuistin kautta

Kuistin sisätyöt ovat olleet pitkällinen projekti, jota olemme jatkaneet aina kun muuta kiireisempää ei ole ollut. Joululomalla saimmekin urakkaa melkoisen matkan eteenpäin: seinät ja katto alkavat olla viimeistä silausta vaille paikoillaan.

Olemme koonneet kuistin vanhoista purkulaudoista, jotka purkamisen yhteydessä numeroitiin tarkasti. Sovittelemista työ on silti ollut, mutta yllättävän vähällä uudella materiaalilla on selvitty. Ylä- ja alalaidat siistitään listoilla, jotka nekin ovat vanhaa tavaraa.

Kuistin talonpuoleinen päätyseinä on ollut ilman laudoitusta. Hirsiseinän päällä on ollut pinkopahvi ja muutama tapettikerros. Tapetteja emme varmaankaan laita enää - mietimme, onnistuisiko hirsiseinän jättäminen näkyviin.Kuvassa hirressä näkyy kosteutta, kuivana seinä on harmaa savirappauksen johdosta. Oven reunoissa näkyy myös vanhan pinkopahvin riekaleita, joissa on
reippaan turkoosi maali.

Ruskeanpunainen, vaaleanpunainen ja kirkas turkoosi  ovat olleet kuistin sisäseinien väritys eri aikoina, ennen tapettiaikoja. Katossa on useampi valkea maalikerros. Emme ole vielä päättäneet, millä värillä seinät tällä kertaa maalataan. Kattoon valkea varmaankin sopii edelleen.

Uusi vuosi, vanhat kujeet!

Neljä vuotta on nyt kulunut talomme hankinnasta! Tuntuu pitkältä ajalta - ensimmäinen vuosi meni hankintaa ihmetellessä, vesikaton paikkauksessa ja Museoviraston tukihakemuksia laatiessa. Sitten päästiinkin jo vauhdikkaammin hommiin. Ajattelin listata lyhyesti tekemämme tai teettämämme korjaustyöt ihan omankin mielen piristykseksi:

Päärakennus

• vesikaton paikkaus 
• liikkuneen kivijalan korjaus vanhasta päädystä
• ikkunoiden entisöinti (ja vielä näitä on korjaamattakin ainakin kymmenen) 
• ikkunakarmien korjaus ja ikkunoiden koristelistojen korjaus (vain osa, huonokuntoisimmat)
• romahtaneen kuistin purku ja pystytys uudelleen vanhoilla osilla (lattia ja maalaukset vielä tekemättä)
• vihreän kamarin puhki lahonneen yläpohjan korjaus ja lattian korjaus
• valkean kamarin tapettien ja pinkopahvikaton konservointi ja lattian maalaus
• vieraseteisen puhki lahonneen yläpohjan korjaus
• uudemman päädyn märkätilojen purku
• isännän konttorihuoneen seinän hirsikorjaukset
• vintin raivausta vanhoista tavaroista korjaustöiden tieltä: lajittelua, talteen ottamista ja pois heittämistä
• sähköliittymän muutostyöt voimavirtaa varten
• vesiliittymän siirto ulos päärakennuksesta pihapisteeksi

Aitat

• vanhemman vilja-aitan pärekaton teko ja hirsirakenteiden suoristus ja korjaus
• nuoremman vilja-aitan katon paikkausta ja sisätilojen siivousta

Talli

• tallin ikkunoiden korjausta (vasta kolme korjattu, noin kymmenkunta korjaamatta)
• moderni kompostikäymälä vanhaan naisten ulkovessaan ja sisätilan maalaus

Piha

• pihan siivous puukasoista, lammasaidoista ja epämääräisistä rojuista
• lahonneiden puiden kaatoa ja risukkojen raivausta
• kaatuneen vanhan omenapuun varttaminen uudeksi taimeksi

Tällaisessa projektissa joutuu sietämään jatkuvaa keskeneräisyyttä ja kamppailemaan priorisoinnin kanssa: tehdäkö rakennusten säilymisen kannalta kiireisimpiä vai oman asumisen kannalta tärkeimpiä töitä. Ratkaisuna on meillä ollut tehdä vähitellen molempia rinnakkain: molemmista joutuu vähän tinkimään kun vain tärkeimmät ehtii tehdä.

Omat taidot ovat vuosien aikana karttuneet, mikä on ilo havaita! Lähtötilannehan meillä molemmilla oli melkoinen kädettömyys: emme olleet tehneet lainkaan remonttihommia. Mieheni on alkanut opiskella päivätyönsä ohella rakennuskonservointia ja minä olen käynyt ikkuna- ja huonekaluentisöintikursseja, joista on ollut iso apu. Suurin oppi on kuitenkin saatu työmaalla itse tekemällä. Ja toimistotyötä palkkansa eteen tekevälle vapaa-ajalla käsin tekeminen on hauskaa vaihtelua - vanhan korjaamisessa ei myöskään rutiineja tule vastaan koskaan, aina on uutta ihmeteltävää.

Mielenkiintoista uutta vuotta!

Jopa joutui joulu!

Kuvat ovat Kristiinankaupungista - niiden myötä toivotan kaikille rauhallista, vanhan ajan hyvää joulua!

Millä kitti lähtee?

Muistan vielä ensimmäisen ikkunakorjauskurssini Rakennusapteekissa - kotiin ajellessa oli sellainen olo, että ei tästä mitään tule: vanhat kitit ei irtoa, uusia ei saa paikoilleen ja kalliit lasit halkeilee. Nyt on tullut jo jonkin verran korjattua ikkunoita ja opittua joitakin niksejä.

Ja mikä tärkeintä, on oppinut myös sen, mihin tarvitaan ammattilaisia ja mitä voi tehdä itse. Toinen tärkeä oppi on hyväksyä virheet ja epätäydellisyydet, muutoin ei tule ikinä valmista. Korjasin useampana talvena tallimme ikkunoita Tikkurilan työväenopistolla, jossa meillä kurssilaisilla oli onni olla todellisen ammattilaisen opetuksessa. Muistan, miten opettaja aina minun höyläpenkkini ohi kävellessään totesi, että "Muista Tuovi, että täällä ei tarvita täydellistä."

Ikkunoiden korjauksessa on monta vaihetta, missä on hyvät ja huonot puolet. Jos joku vaihe alkaa kyllästyttää, voi välillä tehdä jotain muuta. Puuosia olen kokeillut korjata koneilla ja käsityökaluilla. Koneet ovat nopeita, mutta armottomia. Pari milliä liikaa ja kaikki alkaa alusta. Käsin tekeminen on varmempaa, mutta hidasta. Liitoksia tehdessä kuitenkin ajatus tuntuu ehtivän paremmin käsityökalujen vauhdissa, minulla ainakin.

Parhaillaan korjaan talon haukkaikkunaa eli vintillä olevaa pientä ikkunaa. Kitit olivat osittain todella tiukassa ja kokeilin tällä kertaa mennä pelkällä puukolla ilman kittilamppuja (jos kokeilet puukolla, ota tylsä puukko ja suojaa lasi, niin ei tule naarmuja, jos puukko lipsuu). Siinähän se meni, mutta lopulta jäi pari paikkaa, joita ei saanut millään irti. Kokeilin lämmittää kittiä varovasti hiustenkuivaimella. Suojasin kaiken muun pahvilla ja lämmitin vain ja ainoastaan kittiä. Tämä toimi: kitin pystyi vähitellen kuorimaan kokonaan pois.

Sitten vain hiekkapaperilla varovasti kittiurat puhtaaksi ja puuosien tapitus. Tapituksissa teen yleensä niin, että poraan kokonaan pois vahat tapit ja teen uudet, kulmikkaat tapit, jotka saa lyötyä tiukkaan kiinni. Mukaan kosteudenkestävää puuliimaa ja japaninsahalla ylimääräiset pätkät siististi pois pokaa pitkin. Tapit pitäisi lyödä samassa suunnassa, jossa pokan puunsyyt kulkevat.

Ristimitta on puuosiltaan hajonnutta pokaa kootessa tärkeä, mitat on otettava ennen korjausta ja yritettävä pitää ne korjauksen jälkeenkin samoina. Muuten tulee vaikeuksia pokaa ikkuna-aukkoon asentaessa.

Pellavaöljykyllästyksestä liikkuu erilaisia mielipiteitä. Itse kannatan kyllästystä: sillä saa vanhat ja kuluneet puuosat uuteen kukoistukseen eikä maali ole omissa pokissani irtoillut öljyn vuoksi. Keittää en öljyä jaksa, vedän sen puuhun kuumailmapuhaltimella. Tämä työ kannattaa tehdä ulkona niin kuin kaikki kuumailmapuhaltimeen liittyvä. Kerran olen meinannut nimittäin sytyttää talon palamaan heinäkuun helteellä ja se riittää minulle. Onneksi oli paikalla reippaita miehiä ja vesisankoja. Kumma juttu, miten joitakin asioita ei opi kuin kantapään kautta!

Vuorilautaa konttorin kohdalle

Talomme toinen pääty on rakennettu todennäköisesti 1800-luvun puolivälin tienoilla, toinen 1900-luvun alussa (vanha valokuva Suomen sukutilat -julkaisusta, talo kuvattu tässä 1930-luvun alussa). Korjaustöitä on luvassa eniten uudemmassa päädyssä, jossa vaurioita ovat aiheuttaneet katon aikanaan muodikkaat, mutta kovin epäkäytännöllisiksi osoittautuneet jiirit, sisälle rakennettu sauna ja pesuhuone sekä talon vanhan ja uuden osan liitoskohta, joka on vuosien saatossa painunut huomattavasti.

Olemme korjanneet toista kahdesta jiiristä, joka on pihan puolella ja vuotanut pahasti lahottaen konttorihuoneen seinän. Hirsikorjaukset tehtiin keväällä ja vuorilaudatkin on nyt saatu hirsiseinän suojaksi. Teetimme vuorilaudat Jase Puu Oy:ssä Marttilassa, jossa onnistui lautojen teettäminen vanhan mallin mukaan.

Seinästä puretut vuorilaudat olivat valitettavasti lahonneet pahasti ja lisäksi suuri osa niistä oli höylätty väärinpäin niin, että sydänpuu oli jäänyt sisäpuolelle. Nämä todennäköisesti 1970-luvulta peräisin olevat  laudat olivat vääntyneet ponteistaan irti ja vesi oli päässyt lahottamaan hirttä myös tätä kautta. Vanhat laudat kannattaa kuitenkin aina käyttää uudelleen, jos vain mahdollista.

Vanhan talon seinä ei koskaan ole suora eikä se ollut sitä tälläkään kertaa. Vuorilautoja asentaessa kannattaakin seurata seinän muotoa myös kauempaa, muutoin pinnasta saattaa tulla liiankin elävä. Suurempia kupruja voi koettaa suoristaa esim. ohuilla rimoilla. Suoristimme seinän paikattuja osia myös veistämällä hirsiä kirveellä. Tässä työssä havaitsi tarpeen kunnon veistokirveelle, joka päätettiin hankkia vastaisuuden varalle.

Vintillä olevan haukkaikkunan kohta teetti työtä, koska ikkunalla ei ollut karmeja vaan se oli suoraan kiinni vuorilaudoissa. Mitat pitikin ottaa tarkasti ja sovitella välillä ikkunanpokaa paikoilleen. Aion samalla kunnostaa ikkunan ja kitata lasit uudelleen paikoilleen. Konttorin varsinaisen ikkunan neljä pokaa ovat sen sijaan hyvässä kunnossa, koska ne on uusittu todennäköisesti 1960-luvulla. Tämä ikkuna onkin ainoa uusittu, kaikki muut ovat säilyneet alkuperäisinä. Konttorin ikkuna-aukossa on aiemmin ollut korkeampi malli, jota löytyy muualta talon uudemmasta päästä. Aiomme jossain vaiheessa vaihtaa tämänkin ikkunan takaisin vanhaan malliin.

Vielä on syksyä jäljellä!

Viikonloppu lähestyy ja aiomme rohkeasti tehdä pihatöitä sateesta huolimatta! Tarkoituksena on raivata talomme takapihan viidakkoa, joka on päässyt valloilleen. Puutarhasuunnitelma odottaa edelleen teettämistään, uskaltaudumme silti raivaamaan pahimpia risukoita.

Tällä välin myös konttorin hirsikorjausjäljet ovat peittyneet uuden ponttilaudan alle. Kerron pian tästä projektista, jossa jälleen opimme joitakin asioita kantapään kautta.

Reipasta syksyn jatkoa (ja pian joulun odotusta) kaikille!

Kurkistus kuistille

Kuistin restaurointi jatkuu! Viime aikoina on sadetta riittänyt, joten olemme tehneet töitä sisätiloissa, seinien paneloinnin parissa. Käytämme mahdollisimman paljon vanhoja kuistista purettuja ponttilautoja. Ne merkattiin purun yhteydessä ja hioimme niistä aiemmin irtoilevat maalit pois. Se, mikä ei irronnut, saa jäädä uuden maalin alle.

Osa laudoista on liian huonossa kunnossa uudelleen asennettavaksi: ne ovat lahoja jommasta kummasta päästä tai purkamisessa rikkoontuneita. Vanhoja takorautanauloilla naulattuja lautoja purkaessa olemme oppineet, että irrotukseen tarvitaan aina kiila ja kosolti varoivaisuutta - pelkällä sorkkaraudalla laudat halkeilevat. Siististi keskeltä haljennut lauta voidaan toki vielä käyttää seinässä naulaamalla molemmat puolikkaat tarkasti rinnakkainen, mutta usein halkeamisen yhteydessä häviää myös puuainesta, jolloin lopputulos ei enää ole tiivis.

Kuistin sisäpaneloinnissa emme ole onnistuneet ratkaisemaan asennusjärjestyksen mysteeriä: onko aikoinaan asennettu ensin katto-, seinä- vai lattialaudat? Harmittaa, että emme kuvanneet tarkemmin sisätiloja ennen purkua. Kuvia on paljon, mutta tätä ongelmaa ne eivät auta ratkaisemaan. Nyt sitten edetään parhaaksi katsotulla tavalla ja tyydytään siihen.

Hauska yksityiskohta ponttilaudoissa on, että ne on osittain sahattu, osittain halkaistu. En tiedä, mikä tässä on ollut taustalla - tekniikka joka tapauksessa tekee laudoista vaihtelevan paksuisia. Myös leveys vaihtelee, laudat saakin sovitella tarkkaan oikeaan järjestykseen, muutoin ne eivät asetu paikoilleen. Laudat on aikoinaan veistämällä sovitettu toisiinsa ja kuistin rakenteisiin.

Yksi seinä on valmiina, vielä kaksi jäljellä! Sisäänkäyntiseinälle aiomme jättää hirret näkyviin.

Pari sanaa vanhasta syreenimajasta

Talomme pihalla on vanha syreenimaja, jossa tosin syreenit ovat vuosikymmenien aikana päässeet villiintymään ja riukuuntumaan. Luulen, että maja on ollut (kuten muukin puutarha) kukoistuksessaan 1930-luvulla, jonka jälkeen se on vähitellen alkanut rapistua hoidon puutteessa.

Mietimme, olisiko koko syreeni pitänyt leikata maan tasalle ja kasvattaa kokonaan uudestaan. En hennonut tehdä tätä - kokeilen, jos maja kuitenkin saataisiin kuosiin harventamalla. Majan jäänteissä kasvaa nyt valtavan korkeaa syreeniä, jossa lehtiä on lähinnä yläosassa. Juuresta nousee uutta alkua, joka on kuitenkin ollut vanhemman varjossa. Harventamalla tuo uusi alku ehkä innostuu kasvamaan ja muodostaa vähitellen tiheämmän kasvuston vanhan rinnalle.

Jäämme jännityksellä odottamaan, miten syreenimajalle käy! Olemme ajatelleet sijoittaa majaan puutarhakalusteet ja ehkä pohjan voisi kattaa liuskekivillä.

Maalari maalasi harmaata lattiaa

Valkean kamarin lattia on nyt maalattu ensimmäiseen kertaan! Toinen kerta odottaakin sitten ensi kevääseen. Olen maalannut aiemmin huonekaluja, seiniä ja kattoa, mutta lattiaa nyt ensimmäistä kertaa.

Kamarin lattia oli maalattu viimeksi ehkä 1930-luvulla - ruskea maali oli pääosin hyvässä kunnossa, vain kynnysten edustalla oli enemmän kulumaa. Halusimme kuitenkin tehdä huoneestta valoisamman, koska seiniin jäävät vanhat, melko tummasävyiset tapetit. Valitsimme maaliksi vaaleanharmaan sävyn, joka löytyy valmiina sekoituksena Gysingen pellavaöljymaaleista. Gysingen maalit ovat osoittautuneet aivan lyömättömiksi - en maalaakaan enää muilla kuin niillä aina kun pellavaöljymaali vain sopii kohteeseen. Gysingen maaleja myy Antiikkiverstas.

Hioin ensin lattian kevyesti käsin keskikarkealla hiekkapaperilla. Tällä sain pahimmat rosot pois ja lisäksi tasoittelin kulumakohtien reunoja. Tarkoitus ei ollut poistaa vanhoja maalikerroksia vaan jättää ne alle. Maalaaminen on myös kevyempää maalatulle pinnalle kuin puhtaalle puulle ja maalia tarvitaan vähemmän, todennäköisesti kaksi kerrosta riittää tähänkin lattiaan.

Ennen maalausta imuroin ja moppasin lattian, annoin kuivua ja sitten vain maalaamaan. Ohensin maalia vähän balsamitärpätillä, jotta sen maalaaminen olisi vähän kevyempää. Pellavaöljymaalin maalaaminen on työläämpää kuin monissa muissa maalityypeissä - maalia saa hangata hartiavoimin pintaan, mutta lopputulos kyllä palkitsee.

Lattiaa maalatessa huomaa, miten paljon pölyä huoneilmassa on. Aina jostakin ilmaantuu roskia lattialle, vaikka kuinka siivoaisi. Käytin maalauksessa apuna nihkeää pyyhettä, jolla pyyhin aina pienen pätkän lattiaa kerrallaan ja maalasin heti perään kun uusi pöly ei ollut ehtinyt laskeutua. Tärkeää on myös pitää ikkunat ja ovet kiinni maalauksen ajan.

Ja vielä pari sanaa pensseleistä: pellavaöljymaali vaatii kunnon pensselit. Käytin maalin levittämiseen pyöreää pensseliä, jolla maalin levittäminen on helpompaa. Lopuksi tasoitin maalatun kohdan tasoituspensselillä. Pellavaöljymaalin hyvä puoli on myös pensselien helppo puhdistus, maali lähtee mäntysuovalla tai pellavaöljysaippualla, jotka ovat paljon tärpättiä miellyttävämpiä. Olen ostanut pensseleitä Rakennusapteekista ja Antiikkiverstaasta - kaupan päälle saa hyvät ohjeet pensselihuoltoon.

Lehtikuusta!

Sahautimme lautaa ja lankkua Tapaninpäivän myrskyssä kaatuneesta vanhasta lehtikuusesta paikallisella sahalla. Nyt sitten pitäisi keksiä käyttöä laudoille! Ajattelimme tehdä niistä ainakin ulkorapun kuistille, koska lehtikuusi kestää hyvin kosteutta pihkaisuutensa vuoksi. Laudoissa on oikeita "pihkataskuja", kuten sahanomistaja niitä nimitti. Siellä täällä on isojakin koloja täynnä pihkaa. En ole ennen tuollaista nähnyt laudoissa.

Kesälomat onkin nyt pidetty ja loman aikana pääsimme viimeinkin nukkumaan talon vanhaan päätyyn, valkeaan kamariin! Ensimmäisen yön jälkeen nukutti jo ihan hyvin. Talo on yllättävän hiljainen ja sisäilma raikasta.

Valkean kamarin lattia on nyt maalattu ensimmäiseen kertaan ja pinkopahvitus jatkuu vihreässä kamarissa. Myös vuorilaudoitusta on aloitettu konttorin ulkoseinässä ja vanhojen sisäpaneelien asennus takaisin paikoilleen kuistin sisällä. Palaan näihin töihin seuraavissa kirjoituksissani. Aurinkoista elokuuta!

Pinkopahvia ja nupinauloja

Vihreän kamarin remontti on edennyt pinkopahvivaiheeseen: valmiina on yksi seinä ja tästä työ jatkuu vähitellen. Pinkopahvin laittoon löytyy lukuisia ohjeita netistä ja alan oppaista - yhdistelimme näitä, koska yksittäiset ohjeet poikkesivat toisistaan.

Ennen pinkopahvitusta naulasimme vanhat jäljellä olevat pahvit tapetteineen suoriksi hirsiseiniin kiinni. Ne jätetään uuden pinkopahvin ja tapetin alle talteen. Vesivauriot ovat vieneet osan vanhoja tapetteja, mutta osa on jäljellä ja ne on mukava säästää.Lisäsimme myös tilkerimat niiden hirsien väliin, joista ne syystä tai toisesta puuttuivat. Tämä helpottaa nupinaulojen naulaamista, kun pahvin takana ei ole isompia tyhjiä välejä.

Katosta poistettiin samalla vanhat nupinaulat - katon aiomme maalata valkeaksi liimamaalilla, jolla se on alunperin maalattu. Nupinauloissakin on tapahtunut kehitystä vuosisadan aikana: 1800-luvun taotut nupinaulat ovat huomattavasti pienempiä kuin 2000-luvun naulat. Nupinaulat ostimme Domus Classicasta, pinkopahvia löytyi Rautiasta.

Pahvien kostuttelu ja kiinnitys ei ollut erityisen vaikeaa, huomasimme tosin, että aika vikkelästi pahvit täytyy naulata seinään, koska ne alkavat nopeasti kuivua niiden esiin ottamisen jälkeen (pidimme kostutetut pahvit rullalla muovisäkissä yön yli). Säällä on tähän aika suuri vaikutus - lämpimällä kelillä pahvit kuivuvat todella nopeasti. Ja ideahan on, että pinkopahvi naulataan seinälle kosteana ja kuivuessaan se kiristyy ja suoristuu seinällä.

Pahvien mittaus ja palasten sovittelu seinälle vaatii myös tarkkuutta: pahvipalat pitää merkitä huolella, jotta nopeassa naulausvaiheessa oikeat palat menevät heti oikeaan kohtaan. Toinen tärkeä vinkki ohjeissa oli, että pahvipalojen asennusjärjestys on mietittävä etukäteen ja ladottava palat sitten kostutuksen ajaksi käänteiseen järjestykseen. Näin on helppo ottaa palat esiin järjestyksessä purkamatta koko rullaa.

Pinkopahvin kostutus tulee tehdä pahvin harmaalle puolelle. Tätä ei useimmissa ohjeissa mainittu lainkaan ja kostutimme ensin valkeaa puolta. Hyvin näytti pahvi tästäkin huolimatta kiristyvän seinällä. Toki tuo harmaa puoli on se huokoisempi, joten sikäli sen kostuttaminen on varmasti järkevämpää.

Nurkkien saaminen kulmikkaiksi oli hankalaa: hirret ovat seinässä usein vähän eri tasoissa ja nurkasta tahtoo tulla pakostikin pyöreä. Nurkkiin laitetaan ensin pahvivahvikkeet, joita voi ostaa valmiina esimerkiksi Domus Classicasta tai Antiikkiverstaasta. Me teimme kulmapalat kaksinkertaisesta pinkopahvista - katsotaan miten ne toimivat.