Paluu kivijalan äärelle

Korjasin päärakennuksen kivijalan saumausta muutaman metrin matkalta reilut kymmenen vuotta sitten. Se taisi olla sama kuuma kesä, jolloin tyttäremme syntyi. Tämän vuoden heinäkuussa palasin kivijalan pariin ja saumasin parin päivän aikana kahdelta seinustalta – etupihan puolelta sekä rakennuksen päädystä. 

Käytin saumauksessa samaa laastia kuin edelliselläkin kerralla. Ostin Bauhausista Fesconin kalkkisementtipohjaista rappauslaastia 50/50/600. Kahdeksan säkkiä riitti noin 20 metrin matkalle. Laastia kului enemmän niillä alueilla, joista kiviä oli irronnut runsaammin ja joissa aukkoja oli enemmän täytettävänä. Toisaalla taas pääsi vähemmällä, kun saumausta tarvittiin vain paikoin.

Tällä kertaa käytin saumojen puhdistuksessa apuna kompressoria ja paineilmaa, joilla poistin irtonaisen laastipölyn. Sen jälkeen suihkutin saumat vedellä, jolloin viimeisetkin irtonaiset laastinpalat ja pikkukivet huuhtoutuivat pois. Laasti tarttuu huomattavasti paremmin, kun saumoista poistaa ensin kaiken irtonaisen aineksen. Poistin irtonaisen laastin naputtelemalla sitä moskalla ja kivitaltalla. Varsinaisen saumauksen tein vedenpitävien työkäsineiden suojaamilla sormilla sekä muurauskauhaa ja -rautaa apuna käyttäen.

Työ eteni yllättävän joutuisasti, mutta koska korjattavat kohdat olivat matalalla, päivän päätteeksi oli syytä venytellä selkälihaksia huolella. Työskentely vaati nimittäin paljon kyyristelyä aivan maan pinnan tuntumassa.

Aion jatkaa kivijalan saumausta ensi kesänä. Paras sää tähän työhön on lämmin, mutta ei liian kuuma pilvipouta, jolloin laasti kuivuu sopivaa vauhtia. Kuivumisen aikana saumoja on joka tapauksessa hyvä kastella, jotta laasti ei pääse kuivumaan liian nopeasti.

Ville