Päärakennuksen 1900-luvun alussa rakennetun laajennusosan katto oli päässyt jo viime vuosituhannen puolella huonoon kuntoon. Katto oli vuotanut erityisesti jiirien kohdalta, mikä oli johtanut merkittäviin yläpohjan ja katon kannattajien lahovaurioihin. Koska suuri osa vaurioista oli piilossa turve-eristekerroksen sisällä, päätimme ennen varsinaisten korjausten aloittamista imuroida eristeet näiltä alueilta pois. Ennen imuroinnin tilaamista siivosimme itse alueelta pois ylimääräiset esineet, tiilet ja puunpalaset.
Tilasimme suurtehoimuroinnin Anpe Oy:ltä Kaarinasta. Yrityksen asiantuntija arvioi etukäteen, että noin 80 neliön alueen (eristekerros noin 30–40 cm) imurointi veisi kahdelta mieheltä yhden työpäivän. Alkuperäisen suunnitelman mukaan eristeet oli tarkoitus kipata talon entisen omistajan luvalla hänen metsäpalstalleen, jonka olimme jo etukäteen käyneet katsastamassa.
Työhön kului lopulta reilut kymmenen tuntia. Toinen työntekijöistä hoiti varsinaista imurointia ja toinen toimi apumiehenä. Haasteita aiheuttivat eristeen alle ladotut irtonaiset sanoma- ja aikakauslehdet, jotka tukkivat imuletkun suuta vähän väliä. Lehtiä oli runsaasti, ja ne olivat peräisin 1930- ja 1940-luvuilta. Niiden tarkoituksena on todennäköisesti ollut parantaa yläpohjan ilmatiiviyttä, sillä alkuperäisiä ne eivät olleet.
Työn suorituspäivänä satoi pari senttiä lunta. Kun työn valmistuttua lähdimme viemään turvekuormaa metsätien päähän, tuo vähäinenkin lumikerros aiheutti sen, että auto meinasi juuttua paikoilleen peruutettaessa kohti purkupaikkaa. Metsätie oli tasainen ja varsin kova, mutta siitä huolimatta pyörät sutivat. Auto saatiin lopulta liikkeelle laittamalla oksia renkaiden alle pitoa parantamaan. Kuorman purkaminen jäi kuitenkin tekemättä, sillä renkaiden pito ei yksinkertaisesti riittänyt. Kuljettajat kävivät myöhemmin viemässä lastin jäteasemalle, mistä aiheutui työn päälle vielä reilun 600 euron lisäkustannus.
Imuautokeikan kokonaiskustannus oli noin 3 200 euroa, eli suunnilleen sen verran kuin etukäteen arvioitiinkin. Samalla saimme ensimmäistä kertaa selkeän kuvan yläpohjan lahovaurioiden laajuudesta ja siitä, missä järjestyksessä korjauksiin kannattaa ryhtyä.
Ville
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti