lauantai 28. syyskuuta 2013

Vintin aarteita


Kiipesimme jälleen vintille, tällä kertaa raivaamaan talon uudempaa päätyä tyhjäksi hirsikorjaajia varten, jotka aloittavat ensi viikolla työt piikainkamarissa. Siinä samalla tutkimme vanhassa päädyssä innolla kaikenlaisia tavaroita. Miten ihmeessä onnistuisin inventoimaan kaikki vanhat kirjeet, kirjat, vihot, lehdet, kuvat ja pikkuesineet? Vaatteita ja kenkiäkin on, mutta niiden kunto vaihtelee. Yhden ison kudotun maton toimme alas ja se oli yllättävän hyvässä kunnossa, vain pari reikää ja värit kirkkaita. Vanhoista kuvista päätellen se on ollut aiemmin salissa.

Yllä olevassa kuvassa joitakin tämän päivän löytöjä: lapsen kenkä, koulukaverin antama muistokortti talon tyttärelle, Punaisen Ristin ja Kaasusuojeluyhdistyksen yhteinen arpamainos, voiteluöljyn säännöstelykuponkeja ja Fazerin Paavo Nurmi -pastillirasia.




Muita mielenkiintoisia löytöjä olivat vanha peruukki, lukuisat sikarilaatikot, miesten "paperikaulukset" (mikä lienee oikea termi?) ja kipsistä tehty kattorosetti.

5 kommenttia:

  1. Hienoja löytöjä. Jos ei heti ehdi arkistoida kaikkea, niin kerää aarteet pahvilaatikoihin talteen.

    VastaaPoista
  2. Mitä aarteita! On varmasti ihana tonkia löytöjä, vaikka homma viekin aikaa. :)

    VastaaPoista
  3. Niinpä, vintillä olisi helppo viettää tuntikausia. Täytyy tosiaan kehittää jokin metodi inventoinnille. Muutaman vuoden sisällä siintävä vesikaton uusiminen asettaa aikarajan, johon mennessä tavarat pitäisi koota parempaan talteen.

    VastaaPoista
  4. Hei! Aivan ihana blogi sinulla! Olen jo yli vuoden lukenut säännöllisesti blogiasi ja tämä on kyllä ehdoton suosikkini :) omakin haaveeni olisi joskus vanhan hirsitalon kunnostaminen, mutta täällä lapissa niitä on aika harvassa.. ja todella mielenkiintoisia aarteita olette löytäneet! Mukavaa syksyä!

    VastaaPoista
  5. Mukava kuulla! Vanhat hirsitalot ovat tosiaan katoava luonnonvara - eniten niitä taitaa olla Länsi-Suomessa, jossa tietysti astutustakin on ollut kauimmin. Välillä oikein harmittaa, kun teiden laidalla näkee rapistuvia hienoja taloja, jotka vähitellen luhistuvat siihen hoitamattomina... Mutta täytyy iloita niistä, joita kunnostetaan ja nythän tämä kunnostusinto taitaa olla vain lisääntymään päin. Aurinkoista syksyä!

    VastaaPoista