Entisöitävässä kunnossa olevia tapetti- tai pinkopahvipintoja on talossamme jäljellä vain kahdessa huoneessa: valkeassa kamarissa ja salissa. Muissa tiloissa tapetit ja niiden alla olevat pinkopahvit on joko poistettu aiemmin tai ne ovat menneet liian huonoon kuntoon. 1900-luvun puolivälissä tehty remontti on vienyt mukanaan vanhat tapetit ja pinkopahvit suurimmasta osasta taloa.
Pohjapiirustuksesta katsottuna ruokasalista oikealle, toiseen päätyyn saakka on aluetta, jossa on asuttu 1980-luvulle asti ja samalla nykyaikaistettu huoneita levytyksillä ja muovimatoilla. Kaikissa huoneissa on kuitenkin levytyksien alla jäljellä kaistaleita vanhoista tapeteista, joten voimme vähitellen etsiä korvaavia uusia tapetteja samassa hengessä. Vanhassa päädyssä (vieraseteinen, sali sekä vihreä ja valkea kamari) huoneet taas ovat säilyneet vanhemmassa asussa. Siellä kuitenkin vesivauriot ovat pilanneet vieraseteisen ja vihreän kamarin tapetit. Salissa ja valkeassa kamarissa vanhat tapetit ovat onneksi hyvässä kunnossa.
Liimamaalilla painettujen, perinteisten tapettipintojen konservoinnissa on kyse arkikielellä sanottuna kuivapuhdistuksesta ja paikkaamisesta. Valkeassa kamarissa pinnat ovat säilyneet hyvin, mutta siellä täällä on repeämiä sekä katon valkeaksi maalatussa pinkopahvissa että seinien harmaasävyisessä kukkatapetissa. Lisäksi katossa sekä seinissä on tahroja, joista osa on selvästi vesivaurioiden aiheuttamaa ja osa vain likaa.
Puhdistimme katon ja seinät kauttaaltaan. Aloitimme harjaamalla pinnat pehmeällä harjalla. Pidimme imuria lähellä harjaa, jolloin se veti enimmät pölyt saman tien. Harjaaminen poistaa irtopölyn, -lian ja hämähäkinseitit. Harjauksen jälkeen jatkoimme puhdistusta sienellä. Kuivapuhdistussieni oli tässä oivallinen väline - sientä voi ostaa ainakin Divan konservointi Oy:n -nettikaupasta. Paloittelimme isokokoiset sienet pieniin osiin, jolloin "sienipinta-alaa" tuli moninkertaisesti enemmän. Sienipalat likaantuvat tietysti puhdistuksessa, mutta onneksi ne voi pestä ja käyttää kuivatuksen jälkeen uudelleen. Sienet kestivät hyvin varovaista hankaamista ilman murenemista.
Puhdistuksen jälkeen paikkasimme pahimmat repeämät. Kattoon liimasimme japaninpaperipaloja repeämien päälle selluloosaliisterillä (japaninpaperia saa ainakin taiteilijantarvikekaupoista, liisteriainekset mm. Domus Classicasta). Pahimmissa repeämissä sekoitimme liisterin joukkoon tartunnan parantamiseksi hieman puuliimaa (vesiliukoista Erikeeperiä). Kun paperipalat ovat kuivuneet, maalaamme ne valkealla liimamaalilla, jolloin paikkoja tuskin huomaa.
Tapetin repeämät korjasimme siten, että kohdan alle liisteröitiin vahvempaa (noin 40 g/m2) paperia siten, että liisteripuoli tuli vasten vanhaa pinkopahvia. Liimauksen jälkeen päälle laitettiin ensin palanen polyesterikuitukangasta ja sitten tavallista paperia, jotka nidottiin tulemaan liisteröintiä kuivumisen ajaksi. Nämä irrotettiin sitten varovasti liisterin kuivumisen jälkeen. Suurempien repeämien päälle naulasimme nupinauloilla kuivumisen ajaksi palasen kovalevyä.
Jos tapettipinta on enemmän vaurioitunut, voi vaurion päälle liisteröidä palan ohuempaa japaninpaperia, jonka päälle voi tehdä mahdollisen restaurointimaalauksen.
Tasoitimme myös tapettikupruja: pinkopahvit tapetteineen irrotettiin lattianrajasta ja ovien reunoista, joissa ne ovat kiinni nupinauloilla. Suoristimme ja kiristimme kohdan paikoilleen uusilla nupinauloilla reunoista, jotka jäävät ovi- ja lattialistojen alle.
Seuraavaksi vuorossa onkin tapetin restaurointi eli suomeksi sanottuna vesivalumien ja muiden tahrojen häivyttäminen pastelliliidulla värittämällä. Sisäpintojen entisöinti tuntuu välillä melkoiselta askartelulta verrattuna puutöihin, mutta kyllä puhtaan ja korjatun lopputuloksen erottaa aiemmasta!
