perjantai 27. heinäkuuta 2012

Vanhat tapetit ja pinkopahvikatot kuntoon




















Entisöitävässä kunnossa olevia tapetti- tai pinkopahvipintoja on talossamme jäljellä vain kahdessa huoneessa: valkeassa kamarissa ja salissa. Muissa tiloissa tapetit ja niiden alla olevat pinkopahvit on joko poistettu aiemmin tai ne ovat menneet liian huonoon kuntoon. 1900-luvun puolivälissä tehty remontti on vienyt mukanaan vanhat tapetit ja pinkopahvit suurimmasta osasta taloa.

Pohjapiirustuksesta katsottuna ruokasalista oikealle, toiseen päätyyn saakka on aluetta, jossa on asuttu 1980-luvulle asti ja samalla nykyaikaistettu huoneita levytyksillä ja muovimatoilla. Kaikissa huoneissa on kuitenkin levytyksien alla jäljellä kaistaleita vanhoista tapeteista, joten voimme vähitellen etsiä korvaavia uusia tapetteja samassa hengessä. Vanhassa päädyssä (vieraseteinen, sali sekä vihreä ja valkea kamari) huoneet taas ovat säilyneet vanhemmassa asussa. Siellä kuitenkin vesivauriot ovat pilanneet vieraseteisen ja vihreän kamarin tapetit. Salissa ja valkeassa kamarissa vanhat tapetit ovat onneksi hyvässä kunnossa.







































Liimamaalilla painettujen, perinteisten tapettipintojen konservoinnissa on kyse arkikielellä sanottuna kuivapuhdistuksesta ja paikkaamisesta. Valkeassa kamarissa pinnat ovat säilyneet hyvin, mutta siellä täällä on repeämiä sekä katon valkeaksi maalatussa pinkopahvissa että seinien harmaasävyisessä kukkatapetissa. Lisäksi katossa sekä seinissä on tahroja, joista osa on selvästi vesivaurioiden aiheuttamaa ja osa vain likaa.

Puhdistimme katon ja seinät kauttaaltaan. Aloitimme harjaamalla pinnat pehmeällä harjalla. Pidimme imuria lähellä harjaa, jolloin se veti enimmät pölyt saman tien. Harjaaminen poistaa irtopölyn, -lian ja hämähäkinseitit. Harjauksen jälkeen jatkoimme puhdistusta sienellä. Kuivapuhdistussieni oli tässä oivallinen väline - sientä voi ostaa ainakin Divan konservointi Oy:n -nettikaupasta. Paloittelimme isokokoiset sienet pieniin osiin, jolloin "sienipinta-alaa" tuli moninkertaisesti enemmän. Sienipalat likaantuvat tietysti puhdistuksessa, mutta onneksi ne voi pestä ja käyttää kuivatuksen jälkeen uudelleen. Sienet kestivät hyvin varovaista hankaamista ilman murenemista.


























































Puhdistuksen jälkeen paikkasimme pahimmat repeämät. Kattoon liimasimme japaninpaperipaloja repeämien päälle selluloosaliisterillä (japaninpaperia saa ainakin taiteilijantarvikekaupoista, liisteriainekset mm. Domus Classicasta). Pahimmissa repeämissä sekoitimme liisterin joukkoon tartunnan parantamiseksi hieman puuliimaa (vesiliukoista Erikeeperiä). Kun paperipalat ovat kuivuneet, maalaamme ne valkealla liimamaalilla, jolloin paikkoja tuskin huomaa.

Tapetin repeämät korjasimme siten, että kohdan alle liisteröitiin vahvempaa (noin 40 g/m2) paperia siten, että liisteripuoli tuli vasten vanhaa pinkopahvia. Liimauksen jälkeen päälle laitettiin ensin palanen polyesterikuitukangasta ja sitten tavallista paperia, jotka nidottiin tulemaan liisteröintiä kuivumisen ajaksi. Nämä irrotettiin sitten varovasti liisterin kuivumisen jälkeen. Suurempien repeämien päälle naulasimme nupinauloilla kuivumisen ajaksi palasen kovalevyä.

Jos tapettipinta on enemmän vaurioitunut, voi vaurion päälle liisteröidä palan ohuempaa japaninpaperia, jonka päälle voi tehdä mahdollisen restaurointimaalauksen.

Tasoitimme myös tapettikupruja: pinkopahvit tapetteineen irrotettiin lattianrajasta ja ovien reunoista, joissa ne ovat kiinni nupinauloilla. Suoristimme ja kiristimme kohdan paikoilleen uusilla nupinauloilla reunoista, jotka jäävät ovi- ja lattialistojen alle.






















Seuraavaksi vuorossa onkin tapetin restaurointi eli suomeksi sanottuna vesivalumien ja muiden tahrojen häivyttäminen pastelliliidulla värittämällä. Sisäpintojen entisöinti tuntuu välillä melkoiselta askartelulta verrattuna puutöihin, mutta kyllä puhtaan ja korjatun lopputuloksen erottaa aiemmasta!

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Lankkua lattiaan






















Vihreän kamarin lattia on ollut jonkin aikaa osittain auki odottamassa seinän hirsikorjausta. Sen valmistuttua pääsimme viimeinkin korjaamaan lattian valmiiksi. Poistimme aiemmin lattialankkuja huoneen toisesta päästä reilun metrin matkalta, koko huoneen leveydeltä, koska niiden päät olivat lahonneet ja alapuolella näkyi merkkejä sienikasvustosta. Myös alla oleva alusparru oli lähes kokonaan lahonnut ja lattia notkui tästä syystä toisessa päädyssä kävellessä.









































Vahingon oli aiheuttanut ikkunan  lasien rikkoontuminen joskus aiemmin - vettä oli tullut ilmeisesti jonkin aikaa sisään ennen kuin ikkuna oli korjattu. Kosteutta ei enää lattiassa tai sen alla ollut, mutta teimme kuitenkin paikkakorjauksen vanhan lankun mitoilla tehdyllä uudella puutavaralla. Ei ollut helppoa löytää höyläämöä, joka suostui tekemään pienen erän räätälöityä lattialankkua: tilaus onnistui Helsingin Erikoishöyläyksessä.









































Toisessa päädyssä lankkujen alla oleva alusparru lepää (tai käytännössä kelluu) enimmäkseen hiekkaa sisältävän eristekerroksen päällä. Meillä oli vanha, lahonnut malli, joten teimme uuden samanlaisen. Vanhaa lattialankkua oli poistettu sen verran, että myös seuraava kannatin tuli puoliksi näkyviin. Uudet lankut mitattiin oikeaan pituuteen, jolloin ne asettuivat päistään molempien kannatinparrujen päälle.






















Koska vanhojen, käsin sahattujen lattialankkujen paksuus vaihtelee ja uuden, konehöylätyn lankun paksuus taas on vakio, vaati vanhan ja uuden lankun saumakohdan korkeuden sovittaminen vähän kikkailua. Välillä poistimme hieman puuta kannatinparrusta ja välillä lisäsimme aitan kattoremontista jäänyttä pärettä uuden laudan alle. Näin pidettiin korkeusero kurissa ja saumakohdasta tuli siisti.









































Naulaamisessa toimimme samoin kuin vieraseteisen katon kohdalla: ensin tavallisilla nauloilla, jolloin irrottelu ja sovittelu onnistuu helpommin. Lopuksi viimeistely leikatuilla nauloilla, jotka sopivat paremmin vanhaan lattiaan. Leikattujen naulojen kiinnilyömistä helpottaa, jos naulauskohtiin poraa avausreiät hieman nauloja pienemmällä terällä. Kuulostaa työläältä, mutta helpottaa naulausta huomattavasti.
































































Lattiatöiden ohella ehdimme kesäkuussa leikkamaan myös valtavan määrän koiranputkea pihamaalta. Ruohikonleikkuuta riittääkin koko kesän. Sisätöiden osalta seuraavana on vuorossa valkean kamarin pinkopahvikaton ja tapettien konservointi ja restaurointi.


perjantai 29. kesäkuuta 2012

Vieraseteisen katto valmistui


Vieraseteisen välipohja on ollut pitkään osittain auki - viimeinkin hirsikorjaukset valmistuivat kantaviin rakenteisiin ja saimme myös välipohjan laudoitettua umpeen. Hirsikorjaukset teki Restart ja laudoitimme katon itse. Käytimme vanhoja lautoja, jotka otettiin aikanaan talteen vihreän kamarin korjauksesta. Silloin korvasimme noin kolmanneksen kamarin katosta (jossa oli paha vaurio katon vuotamisesta johtuen) kokonaan uusilla, samalla mitalla tehdyillä uusilla laudoilla. Samalla säästimme kymmenkunta vajaamittaista vanhaa lautaa, jotka sopivat hyvin vieraseteisen katossa olleeseen pienempään aukkoon.



















Paikkauksessa vaikeinta oli lautojen sovitus leveyssuunnassa, koska paikoillaan olevat entiset laudat kulkivat osittain vinoon. Vanhat laudat olivat myös käsin sahattuja ja jokainen omia yksilöitään mittoineen päivineen Jatkoimme paikkalautoja samassa asennuskulmassa ja tasasimme viimeisen kohdalla vinouden suhteessa seinään. Olimme kerrankin lopputulokseen melko tyytyväisiä - on oikeastaan vaikea havaita, että kattoa on korjattu. Tämä etu on vanhojen materiaalien käytössä.

Naulasimme laudat ensin tavallisilla nauloilla. Tämän jälkeen poistimme naulat yksi kerrallaan ja korvasimme ne konetaotuilla nauloilla. Katossa paikoillaan olevat laudat on kiinnitetty käsin taotuilla nauloilla, joten lopputuloksesta tulee näin yhtenäisempi. Taotut naulat on helpompi lyödä valmiisiin reikiin - naulaaminen on kevyempää ja ne pysyvät myös helpommin suorassa. Konetaotuissa nauloissa ei ole terävää kärkeä, jolloin niiden lyöminen ilman valmista reikää johtaa usein naulan vääntymiseen. Naulojen laadulla on myös väliä maalaamisen kannalta: perinnemaalit eivät oikein pysy uusien, sinkittyjen naulojen päällä.

Takorautanaulat hankimme Rakennusapteekista, joka myy useita eri kokoja. Naulojen naulaaminen ylöspäin on kova työ - taotut naulat eivät järeämpinä painu yhtä sujuvasti puuhun. Niiden naulaaminen pitää myös sujua kertaheitolla, koska poistaminen on vaikeata ilman naulojen katkeamista. Tätä harjoittelin itse poistaessani vanhoja nauloja puretuista lattialaudoista, kumma kyllä tässäkin oppi vähitellen taktiikan, jolla naulat saa suostuteltua irti puusta ilman niiden rikkomista.



















Katto on maalattu aikoinaan liimamaalilla ja aiomme kokeilla uutta maalikerrosta samalla aineella. Mukavaa, että katto on nyt lopultakin kiinni - huomasimme jo seuraavana päivänä, että ilmasta eteisessä oli tullut raikkaampi kuin aiemmin, koska ilma vintiltä ei pääse enää eteiseen ainakaan yhtä suoraan.


Oma kuriositeettinsa vieraseteisen katossa on suorakulmainen tapetoitu kaistale, joka sijoittuu ulko-oven ja ruokasalin oven väliin. Olemme vanhoista valokuvista päätelleet, että tuosta kohtaa on 1800-luvun lopulla ollut sisäänkäynti vintille (nyt tuo sisäänkäynti on talon toisessa päädyssä). Tapettikerrosten välissä on 1800-luvun lopun Uusi Suometar -sanomalehtiä ja myös tapetit ovat 1800-luvun puolelta, itse asiassa vanhimpia näin isoina pintoina säilyneitä tapetteja. Täytyy miettiä, voisiko tapetit jättää kattoon näkyviin.



torstai 21. kesäkuuta 2012

Vuorilaudat sahattu oikein?




































Pian on ajankohtaista naulata vuorilaudat paikoilleen konttorin seinän korjauksen jäljiltä. Tutkimme vanhojen vuorilautojen asennussuuntia purkutyötä tehdessämme ja löysimme aiemmin tehtyjen korjauksien jäljiltä väärään suuntaan höylättyjä lautoja (yllä olevassa kuvassa oikeinpäin, alla väärinpäin) - syy ei siis ollut naulaajassa vaan sahurissa. Vuorilaudat pitäisi höylätä siten, että sydänpuoli tulee ulospäin. Muussa tapauksessa lautojen reunat alkavat kupruilla irti ponttiurista ja vesi pääse pinnan alle lahottamaan hirsirunkoa.



Oma haasteemme vuorilautojen suhteen ovat niiden vaihtelevat koot. Talostamme löytyy useita eri levyisiä lautoja ja korjausta tehdessä joutuu yleensä teettämään lautoja varta vasten, jotta ne maastoutuisivat hyvin vanhojen rinnalle. Isot sahat tekevät yleensä vain vakiokokoja, joten räätälöityjä tilauksia varten pitää löytää erikoishöyläämöjä, jotka suostuvat tekemään pieniäkin määriä. Olemme löytäneet yhden, jota testaamme heinäkuussa. Kerron sitten, miten kävi.




















Aurinkoista, rentouttavaa juhannusta!



sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Yli 10 000 vierailua Vihreässä kamarissa!



















Blogissani meni viikonlopun aikana 10 000 vierailun raja rikki. Iso kiitos kaikille lukijoille ja tekstejäni kommentoineille! Lupaan tarjota luettavaa jatkossakin, sillä korjattavaa meillä riittää vielä vuosiksi eteenpäin. Blogin pitäminen on ollut hauskaa ja hyödyllistä - siitä on vuosien kuluessa syntynyt myös korjauspäiväkirja, jonka vanhoihin teksteihin tulee aina välillä palattua.

Aurinkoista kesää ja ihanan rentouttavia päiviä suomalaisen maaseudun helmassa!

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Ikkunat tiiviiksi pellavalla

Vanhaa pellavaa.














Korjautimme aiemmin vanhoja ikkunankarmeja ja korjauksen yhteydessä poistettiin eristeet karmin ja seinän välistä. Vanhat eristeet olivat sammalta ja pellavarivettä, jonka joukossa oli myös säkkikankaan palasia. Sammalet olivat rutikuivia ja murenivat poiston yhteydessä, niitä ei voinut enää laittaa takaisin. Sen sijaan vanhat pellavariveet ja säkkikankaan palaset saattoi hyvin käyttää uudelleen. Koska ne eivät riittäneet kaikkiin väleihin, lisäsimme myös uutta pellavarivettä, jota myydään isoina rullina mm. Domus Classicassa.


Uutta pellavarivettä ja vanha taltta työkaluna.














Tilkitseminen oli mukavan helppoa puuhaa, joskin aika pölyistä vanhojen eristeiden osalta. Oikea työkalu tässä olisi Rakennusapteekin tilkerauta, mutta tällä kertaa pärjäsin vanhalla, pienikokoisella taltalla. Karmin välit olivat varsin erikokoisia, osin hyvin ahtaita ja joissakin kohdin taas tilaa oli paljon. Pieni taltta toimi työssä hyvin, välillä eristeet saattoi työntää sormin.

Ikkunan yläosa on jo valmis.















Tilkitseminen käynnissä.


Viimeistelen ikkunanvälit vielä ulkoapäin lisäämällä eristettä toiselta puoleltakin. Sitten laitetaankin koristelistat paikoilleen ulko- ja sisäpuolella, jotka siistivät karmivälit ja ikkunanreunat.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Yksityiskohdat ovat kauniita

Salin kattorosetti














Välillä kannattaa pysähtyä katsomaan yksityiskohtia läheltä - vanhasta talosta löytyy paljon pieniä ja kauniita asioita. Kuluneisuus ei haittaa, ajan patina vain parantaa vaikutelmaa.

Kamarinlukko














Kaakeliuunin joskus aikoinaan korjattu kruunu.














Seinäkellon enkeli



















Oven peilikoriste














Postitorviovenkahva




















Lukko, josta puuttuu avain.




















lauantai 5. toukokuuta 2012

Konttorin seinä sai hirsipaikan

Uusi Suomi vuodelta 1938 löytyi lattian alta.














Konttorin seinä on nyt lopultakin korjattu! Samalla paikattiin myös sen yläpuolella oleva kattojiirin vaurio, joka oli lahottanut osaa tukirakenteista. Lattiaa avatessa löytyi rossipohjan eristekerroksen alta vanhoja Uusi Suomi -sanomalehtiä, joita oli käytetty estämään turpeen variseminen laudanraoista ryömintätilaan. Hirsikorjauksen suoritti Restart.

Konttorin seinä ennen korjausta...





















...ja korjauksen jälkeen.




















Konttorin korjausten tutkimisen ohella ehdimme vapun alla paikkaamaan yhden vanhan päädyn ikkunan alla olleen lahovaurion ja haravoin pihalta enimpiä lehtiä ja risuja.

Seinästä poistettiin ensin vuorilauta lahon kohdan päältä ja sitten hirren laho aines puupaikkaa varten.















Puupaikkaa sovitetaan paikoilleen. Paikka on tehty vanhasta hirrestä.















Puupaikkaa työstettiin sirkkelillä ja kirveellä vähän kerrallaan, kunnes se sopi seinän hirressä olevaan koloon.
















Puupaikka kiinnitetään sisäpuolelta puutapeilla ja se jää piiloon uuden vuorilautapätkän alle. Uusi lauta on itse asiassa vanhaa vuorilautaa, joka on peräisin kuistista. Korjatun karmin pidempi tippalista pitää sadeveden loitommalla paikkakohdasta.


Vaahteran lehdet teettivät haravoidessa eniten työtä - ne muodostavat talven kuluessa harvinaisen tiiviin, levymäisen pinnan nurmikolle, jonka haravointi vaatii riuskoja otteita. Lehmuksen ja saarnin lehdet ovat huomattavasti helpompia. 

Haravointi on mukavaa puuhaa, kunhan sää ei ole liian tuulinen.
















Pokien kiinnityksessä mitat (erityisesti ristimitta) ovat tärkeitä: ikkuna-aukon mitoissa täytyy pysyä.






















Lähipiiristä tilatut ikkunanpokakorjauksetkin saatiin finaaliin: liimasimme ja tapitimme pokat tuulisella pihamaalla. Seuraavaksi vuorossa onkin kittaus, lasitus ja lopuksi maalaus. 


Sinivuokot olivat kauneimmillaan viikkoa ennen vappua. Kohta onkin sitten voikukkien vuoro!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Lahoa karmeissa


Ikkuna kunnossa, karmi ei.
 
Korjautimme kolme karmia talon vanhasta päädystä puuseppä Lindbladilla. Karmit olivat lahonneet varsinkin alaosistaan ja taas kerran lahoa löytyi enemmän kuin arvasimmekaan. Nyt karmit on puupaikattu. Tavoitteenamme on saada talon vanha pääty pian kesäasuttavaan kuntoon: lahot karmit estivät kunnostettujen ikkunoiden saranoimisen, nyt sekin onnistuu ja ikkunat saa sitten helposti auki.

Karmit ovat järeitä, mutta huonossa kunnossa.
Kuva: Valtteri Lindblad























 
Puupaikka karmissa.
Kuva: Valtteri Lindblad

















Paikkapala liimauksessa.
Kuva: Valtteri Lindblad
















Puupaikattu karmi - puusepän mielestä tässä mennään jo niillä rajoilla, kannattaako tehdä kokonaan uusi karmi, koska paikkaa on paikan vieressä ja rakenteen tukevuus saattaa kärsiä.
Kuva: Valtteri Lindblad
 Myös talon sisäovia operoitiin Lindbladin toimesta, jotta niiden käynti olisi parempi. Kamarin ja salin välinen ovi ei mennyt ollenkaan kiinni ja kuistin sisäpuolen pariovet menivät kiinni, mutta jäivät sikäli kauas toisistaan, ettei lukon kieleke yltänyt mennä kiinni saakka. Molempia ovia höylättiin sähköhöylällä: kamarin ovea yläosastaan, pariovia saranasivuiltaan.

Lehtikuusen vuosirenkaista näkyy, että alkuvaiheessa puu on kasvanut vauhdilla, jonka jälkeen kasvu on hidastunut.


Juuren lähellä puu oli mennyt säleiksi. Tästä osasta ei lautaa saa, ehkä jotain muuta.














Pihan lehtikuusi on myös viimeinkin sahattu ja odottaa pääsyä vannesahan käsittelyyn. Sahautamme siitä lautaa ulkorappua varten.

Huomasimme myös pihamaan ensimmäiset sinivuokot - aurinkoista kevättä kaikille!