Iänmäärityksen tekeminen ei onnistunut perinteisen rakennusinventoinnin avulla eli tutkimalla olemassa olevaa rakennusta, vanhoja arkistoja, kirjallisuutta sekä haastattelemalla entisiä omistajia ja naapureita. Vaikka taloamme on käsitelty useammissa viime vuosisadan alkupuolen maa- ja sukutalokirjoissa, ei julkaisuista löytynyt mainintoja rakennuksen iästä. Tämä on sinänsä ristiriitaista, koska lähes kaikkien pihapiirissä sijainneiden rakennusten kohdalla ajoitus oli ilmoitettu.
Neljästä tutkitusta hirrestä kolme pystyttiin ajoittamaan dendrokronologisen tutkimuksen perusteella muutaman kuukauden tarkkuudella. Ainoastaan yhden puun kohdalla tuli eteen tilanne, jossa ilmeisesti keloutumisen vuoksi olivat vuosilustot kasvun loppupuolella niin epäselviä, ettei niitä pystynyt mittaamaan. Tämä puu oli kasvanut yli 350-vuotiaaksi, mikä on todella harvinaista rakennushirsien osalta. Puun verso oli alkanut itää jo 1500-luvun alussa.
Tutkitut puut olivat kaikki reilusti yli 200-vuotiaita ja niiden vuosikasvut olivat erittäin pieniä eli materiaali on korkealuokkaista. Rakennustarpeet on siis valittu hyvin tarkkaan ja talo oli tehty kestämään aikaa.
Tuota yhtä mainittua hirttä lukuun ottamatta kaikki puut ovat todistettavasti kaadettu joko talvikaudella 1870-71 tai 1871-72. Jos oletetaan, että rakennuspuita ei ole säilytetty normaalia pidempään varastossa, voidaan rakennusajankohdaksi keskeissaliin perustuvan rakennusmassan osalta pitää kesäkautta 1872. Tästä voidaan päätellä, että rakennuksen kattotuolit ja alapohjarakenteet ovat alkuperäiset. Ensimmäisenä katemateriaalina on ollut päre. Rakennuksen pintaan on valmistumisen jälkeen sivelty punamultamaali hirsien laskeutumisen ajaksi. On myös hyvin todennäköistä, että julkisivun vuorilaudoitus ja koristelut ovat myös 1870-luvulta ja ne on tehty tuoreeltaan muodikkaaseen sveitsiläis- eli nikkarityyliin.
Iänmääritys antoi varsin selkeän kuvan rakennusajankohdasta keskeissaliin perustuvan rakennuskokonaisuuden osalta. Tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida täysin varmasti sanoa sitä, onko rakennuksen toisessa päässä osia, jotka ovat peräisin vanhemmasta rakennuksesta. Hirsien veistotavan ja pintakäsittelyiden sekä ala- ja yläpohjarakenteiden perusteella näyttäisi kuitenkin vahvasti siltä, että rakennus on pystytetty kokonaisuudessaan samalla kertaa. Ainoastaan vuonna 1907 toteutettu L-kirjaimen muotoinen laajennusosa on nuorempaa vuosikertaa.
Perimätiedon puuttuessa vanhojen maaseudun rakennusten ajoitus on hankalaa. Dokumentteja on säilynyt harmittavan vähän ja usein tiedot ovat ristiriidassa keskenään. Puulustot puhuivat kuitenkin selkeää kieltä ja nyt ajoitus on vahvistettu.
Ville
