Loputtomasti liitoksia

Tällä kertaa ajattelin sanoa pari sanaa hirsien liitoksista, jotka työllistävät eniten kengityksessä. Ensinnäkin liitoksia saa tehdä monta ja yhteen liitokseen kului ainakin meiltä aika paljon aikaa. Käytimme kolmea erilaista liitosta yhdistämään hirsiä: pystysuuntaista lapaliitosta, hammaslapaliitosta ja sormiliitosta. Yllä olevassa kuvassa on hammaslapaliitos, jota suositellaan käytettäväksi alimpaan hirteen, mikäli siihen liitos tarvitaan.

Tässä puolestaan tehdään lapaliitokselle tilaa seinään jäävään hirteen. Työ sujuu sahan ja taltan avulla. Alla kuva korvaushirrestä, johon on tehty vastaava lapaliitos. Liitoksia tehdessä hirttä kannattaa aina välillä sovittaa seinään. Liinojen käyttö seinässä on kätevä tapa saada hirsi pysymään paikoillaan ilman, että sitä tarvitsee koko ajan kannatella.

Sormiliitoksesta löydät kuvan edellisestä kirjoituksestani: se muistuttaa ponttilaudan tekniikkaa. Sormiliitos oli nopein tehdä ja hammaslapaliitos työläin.

Korvaushirret seinään sopivaksi

Korvausmateriaalin valinnassa on tärkeää löytää sopivan paksuja ja pitkiä hyväkuntoisia hirsiä. Sopiva paksuus katsotaan korjattavasta seinästä: vanhat hirret on usein tehty tuumamittaan. Oma tallimme on rakennettu kuuden tuuman eli noin 15 cm:n  hirsistä. Myös tasainen paksuus helpottaa, vaikka aina hirret eivät sitä olekaan. Pituudellakin on väliä: pitkistä on helppo tehdä lyhyitä, mutta ei päinvastoin.

Mittaaminen on tarkkaa työtä ja tätä harjoittelimme paljon omassa projektissamme. Kaarevia pintoja on välillä vaikeaa mitata, mutta suorakulman avulla mitan saan aina jollakin tavalla.

Työstettävä hirsi kannattaa nostaa pukeille, joihin sen saa kiinni hollihaoilla. Sitten vain veistämään mitä erilaisimmilla työkaluilla: veistokirveellä, piilukirveellä, moottorisahalla, taltalla, vesurilla - mikä vain oikealta tuntuu. Meistä kätevimpiä olivat veistokirves, taltta ja alustavissa töissä moottorisaha. Kokeilimme myös pieniä sähkötyökaluja, joista oli apua erityisesti liitosten viimeistelyssä. Ja käsisahalla tietysti sahattiin paljon, moottorisaha on useimmiten tarkkoihin sahauksiin liian suuripiirteinen.

Lähtökohtana siis on, että hirsi olisi oikean paksuinen. Korkeus on harvoin valmiiksi kohdallaan ja se mitataan joko poistetusta tai seinässä olevasta hirrestä, jonka jatkoksi uusi tulee. Sitten vain piirretään hirsivaralla oikea muoto puun yläpintaan seinässä olevan hirren alapinnasta, veistetään korkeus sopivaksi ja sovitellaan välillä hirttä seinään kunnes oikea mitta ja muoto löytyvät.

Hirren yläpinta on kaareva ja alapinnassa on kouru, jotka pitää säilyttää veistämisen jälkeenkin. Näin vesi pääsee aina valumaan pois hirsien väleistä. Alla olevassa kuvassa työstetään kourua ensin moottorisahalla, jonka jälkeen sitä voi vielä tasoitella veistokirveellä tai kouruteräisellä telsolla. Ennen vanhaan ei tietysti moottorisahaa käytetty, mutta kyllä se välillä puolustaa paikkaansa ajansäästönä.

Lopuksi hirren yläpintaa voi viimeistellä seinään sopivaksi kuorimaraudalla.

Kun hirsi on seinään muodoiltaan sopiva, on tietenkin otettava huomioon myös liitokset ja salvokset, joiden veistäminen on ehkä vieläkin tarkempaa työtä. Palaan niihin seuraavassa kirjoituksessani.

Lahot hirret antavat tilaa uusille

Tallin korjaus jatkuu! Poistimme lahosta kulmasta ne lahoimmat hirret: selvitimme lahousasteen tökkimällä hirsiä puukolla. Jos hirsi vaikutti olevan puoleksi tai enemmän laho, poistimme sen. Jotkut hirsistä olivat lahoja vain toisesta päästään, joten niistä poistettiin vain laho osuus. Poistaminen kävi helpoiten moottorisahalla sahaamalla.

Yllä olevassa kuvassa näkyvät vasemmalla puolella säästettävät hirrenpätkät, joihin tullaan liittämään uutta hirttä. Oikealla olevat lyhyet osat poistetaan kokonaan.

Tässä tilanne hirsien poiston ja tukemisen jälkeen. Följarit kannattelevat nurkkaa kokonaisuutena, läjä hirrenpaloja puolestaan tukee katkaistuja hirsiä. Seuraavaksi vuorossa onkin sitten uuden hirren lisääminen nurkkaan ja liitosten tekeminen.

Tallia on kengitetty aiemminkin: alin hirsikerta on hyvin vanhoista hirsistä, joissa oli erikoisia tapituksia - jopa suorakulmaisia tappeja. Tämä tappimalli on ajalta, jolloin poraa ei vielä ollut. Toki kulmikkaita tappeja on voitu laittaa vielä tovi poran ilmestymisen jälkeenkin.

Piikkausta, lapiotyötä ja följareita

Palaan jälleen tallikorjaukseemme ja kerron valmistelutöistä, jotka veivät yllättävän paljon aikaa. Ensinnäkin lattiaan joskus valettu betoni piti piikata pois hirsiseinän viereltä (ja myöhemmin muualtakin). Betoni oli valettu seinään kiinni, joskin välissä oli peltiä. Vapautimme seinän vierustan betonista ja pellistä ja lapioimme betonin alla olleen saven sekaisen hiekan myös pois.

 

Tallin hirsiseinä ei ole tehty kovin paksuista puista ja se on ajan saatossa alkanut pullistella sieltä täältä eivätkä hirret enää ole ryhdissään. Ennen kuin lähdimme poistamaan vaihdettavia hirsiä, piti seiniä tukea följareilla. Följareihin käytimme 125 mm x 125 mm paksuista parrua, jotka laitoimme sisäpuolelle ja ulkopuolelle vahvaa lankkua samalle kohdalle. Nämä pultattiin toisiinsa kiinni seinän läpi 20 mm:n kierretangon avulla. Alin kiinnityskohta tuli alimpaan kunnossa olevaan hirteen. Osa  näistä följareista todennäköisesti jätetään kengityksen jälkeenkin tukemaan rakennusta.

Följarien alta pystyy myös nostamaan rakennusta pullotunkilla. Tunkin ja följarin alapinnan väliin laitetaan vain teräslevy, jolloin tunkki ei poraudu följarin puuhun.

Perustuskivien koko oli yllätys, ne olivatkin valtavia! Olimme ajatelleet suoristavamme niitä traktorilla ja rautakangilla, mutta nyt piti soittaa pikaisesti naapuri kaivinkoneen kanssa paikalle. Ihan viivasuoraan emme kivijärkäleitä saaneet - tämä olisi edellyttänyt koko perustusten kaivamista esiin ja se tuntui liian suurisuuntaiselta tässä vaiheessa.

Valmistelutyöt veivät neljä henkilötyöpäivää eli kohtuullisen paljon. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa hirsien vaihtoon!

Tunnustus Puusuutarille

Sain aiemmin tunnustuksia muilta bloggareilta ja minulla on pitkään muhinut työlistallani omien tunnustusten laatiminen. Tunnustuksessahan on kyse siitä, että kertoo omasta mielestään hyvistä blogeista lukijoilleen. Hyviä blogeja on paljon ja valinta vaikeaa. Aloitan nyt kuitenkin ensimmäisellä tunnustuksella ja annan sen Puusuutari-blogille.

Puusuutari kertoo blogissaan mitä erilaisimmista perinnerakentamisen töistä ja samalla myös pohtii laajemmin rakentamisen ja elämän filosofiaa. Kirjoituksia on todella hauskaa ja hyödyllistä lukea! Vanhojen rakennusten korjaajalle on aina välillä uskon vahvistus tarpeen, koska työtä on loputtomasti, rahanreikiä riittää ja usein joutuu perustelemaan muille, miksi tätä työtä yleensä tekee. Puusuutarin kirjoituksista saa tähän rohkaisua - blogi on vertaistukea parhaimmillaan.

Meillä on ollut ilo saada myös konkreettista korjausapua Vihreään Kamariin Puusuutarilta ja varmaankin yhteistyö jatkuu taas syksyn tullen.

Kierrätystavaraa

Tästä se alkaa - tallin nurkan hirsikorjaus. Vanha hevostalli on rakennettu 1906 ja se on kokonaan hirrestä. Pituutta tallilla on 27,5 metriä. Vaikuttaa siltä, että se on tehty aikanaan useamman eri rakennuksen vanhoista hirsistä. Pihapiirissä on aiemmin ollut rivi 1800-luvun hirsisiä talousrakennuksia, jotka on purettu ja varmaankin näitä hirsiä on hyödynnetty uuden rakentamisessa.

Tallin nurkka on ollut pitkään surullinen ilmestys: alimmat hirret olivat kokonaan lahonneet ja seinän läpi pystyi katselemaan maisemia. Sisälle oli taiteltu peltiä suojaksi. Tilannetta oli pahentanut sisäpuolelle, tallin eteistilaan valettu betonilaatta, joka oli kiinni hirsissä. Se oli arvattavasti johtanut lisää kosteutta hirsiin. Alimpien hirsien yläpuolella lahovauriot olivat vieneet noin puolet hirsien paksuudesta. Sisäpuolella puu näytti hyvältä ja ulkopuolella ei. Päädyimme vaihtamaan viisi hirttä nurkan molemmilta puolilta, kaikkia hirsiä ei kuitenkaan vaihdettu koko pituudelta.

Korvaushirsiä saimme naapurikylästä, jossa oli purettu 1900-luvun alun hirsitalo. Valikoimme hirret yksi kerrallaan ja paikallinen yrittäjä nosteli ne tukkikouralla kuormaan ja kuljetti tallin kulmalle. Toinen työpäivä päättyi lattian piikkaamiseen: poistimme betonin kivijalan viereltä. Jossain vaiheessa se joutaa kokonaankin pois.

Kerron projektin jatkosta pian lisää!

Posti kulkee ja lehmus kukkii

Kesäloma alkoi viimeinkin! Ja loman myötä korjaustyöt jatkuvat entistä suuremmalla innolla. Kokeilin siirtää postia ensimmäistä kertaa kesäasunnolle. Laitoimme postilaatikon toiveikkaina tien viereen ja posti onkin tullut jo parina aamuna, sanomalehteä vielä odotellaan.

Pihan lehmukset ovat nyt täydessä kukassa ja kärpästen surina on melkoinen yötä päivää. Tänään naapurit niittivät myös heinää (Hermannilta heinään) viereisillä pelloilla. Meillä alkoivat tallin hirsikorjaukset - lupaan kirjoittaa niistä lähipäivinä lisää.

Lämmintä heinäkuun jatkoa!

Yhdeksän taloa ja kirkko

Sain vinkin Pirjolta Yle Areenan mielenkiintoisesta dokumentista, jossa pääsee Lars Sjöbergin matkaan ruotsalaisiin kartanoihin. Sjöbergiltä eivät työt lopu kesken: hän kunnostaa yhdeksää taloa ja yhtä kirkkoa. Lähtökohta on ollut kaikissa sama, huono kunto ja uhka rakennuksen purkamisesta.

Sain aiemmin Sjöbergin elämäntyöstä kertovan Yhdeksän taloa ja kirkko -kirjan siskoltani lahjaksi. Voin suositella lämpimästi sekä dokumenttia että kirjaa - molemmat ovat inspiroivia ja kauniita katsella!

Pääset tästä Yle Areenaan: http://areena.yle.fi/tv/1218322. Dokumentti on katsottavissa vielä viikon ajan.

Viimeinkin juhannuskahvit kuistilla!

Kuistin sisäosat ovat miltei maalausta vaille valmiit ja juhlistimme saavutusta juomalla kakkukahvit kuistilla juhannuksena. Kahvikalustona palveli vanha Diana-astiasto, jota olen vähitellen kartuttanut kiertelemällä antiikkiliikkeissä ja nettikaupoissa. Keräilyinnostus lähti liikkeelle mummoni häälahja-astiastosta, johon olen hankkinut puuttuvia osia.

Talon takapihalla kasvaa lupiineja. Lupiinithan ovat vieraslaji ja moni pitää niitä haittakasveina. Itse en ole ihan vielä muodostanut kantaani asiassa. Pitäisikö lupiinit raivata pois vai antaa niiden kukkia?

Tämä taitaa olla siankärsämö.

Juhannusyönä aurinko paistoi ja kiersimme pihamaalla ja kyläraitilla ihailemassa superkuuta ja vehreää luontoa. Onneksi näitä kauniita kesäöitä on vielä luvassa monia - valoisaa kesää kaikille!

Pihasuunnitelmia ja ikkunatöitä

Kesäkuussa oli vuorossa ikkunatöiden jatkoa (tässä työn alla jälleen yksi lukemattomista tallin ikkunoista) ja vihdoin puutarhasuunnittelijan ensimmäinen vierailu! Pari kertaa jouduimme säätämään kalentereita, jotta löysimme kaikille sopivan ajan. Se kannatti - parin tunnin pihakävelyllä tuli esiin varmaan kymmenen ideaa, joita en olisi tullut ajatelleeksi itse.

Taloa ja ympäristöä kierrellessä mietimme mm. seuraavia asioita, joista toivottavasti moni löytää tiensä lopulliseen suunnitelmaan:

• vanhan syreenimajan uudistus tuuheammaksi ja sen mallin symmetriseksi muovaaminen
• syreeniaidan istutus autotien varteen näkösuojaksi, kaunistukseksi ja vähän tuulenkin suojaksi sekä riukuaidan rakentaminen syreenaidan vierelle
• vanhan massiivisen pihaportin palautus paikalleen tallin vintiltä
• kesäkeittiön sijoitus pihalle
• lisärakennuksen (sauna, saunakamari ja varasto) paikan varaaminen ja autopaikkojen suunnittelu sen lähelle, pois keskeltä pihaa kuten niitä nyt pidetään
• hiekkateiden perustaminen etu- ja takapihalle
• luonnonkukkakedon perustaminen johonkin sopivaan paikkaan
• hedelmäpuutarha (ainakin omena- ja kirsikkapuita)
• kasvimaa ja marjapensaita
• vanhan kuusiaidan uudistaminen pohjoispuolelle pihaa - tätä ensin vähän epäilimme, mutta jos aita pidetään aisoissa, voi se olla kätevä suoja, tilan rajaaja ja onhan se myös hyvin perinteinen elementti Varsinais-Suomessa
• vanhan tuomen kaataminen takapihalta - mukavaa saada vahvistusta omille varovaisille ajatuksille!
• iso pyöreä kukkapenkki talon edustalle, jossa se aikoinaan on ollut
• pihakeinu
• vanhojen, huonokuntoisten kuusien kaataminen pihalta

Siinä sitä onkin sitten suunnittelemista ja varsinkin toteuttamista! Mutta vähän kerrallaan.

Aurinkoisia kesäpäiviä ja työniloa omilla pihoilla ja puutarhoissa!

Lattia - viimeinen, muttei vähäinen

Viimeinkin kuistityömme on ehtinyt lattiavaiheeseen! Kattolautojen, seinäpaneelien ja lopulta lattian asennusjärjestys määräytyi sillä perusteella, miten se oli aiemminkin tehty. Näin jälkeenpäin on vaikea sanoa, olisi kuitenkin ollut fiksumpaa tehdä vain lattia ensin ja sitten sen päältä muut. Nyt olemme keikkuneet tikkailla ja rakennelleet väliaikaisia tukia - työturvallisuus on ollut välillä kaukana. Toisaalta, kun aiemmin olemme yrittäneet oikoa jossakin, olemme aina joutuneet jossain vaiheessa toteamaan, että olisi vain pitänyt tehdä kuten aiemmatkin rakentajat. Ja välillä on jouduttu purkamaankin ja palaamaan lähtöruutuun. 1800-luvun ja 1900-luvun alunnkin remontoijilla on ollut järki mukana useimmissa hankkeissaan.

Mutta eipä ollut lattian asennuskaan ihan helppo nakki! Laudat olivat - jälleen kerran - kaikki eri paksuisia ja aikoinaan paikallaan veistettyjä sopimaan juuri tientynlaisiin, vanhoihin tukihirsiin. Nyt meillä ei enää ole vanhoja tukirakenteita vaan uudet, joten paikalleen sovittelemista riitti. Jokainen lauta täytyi käytännössä mitata ja veistää uudelleen paikalleen sopivaksi.

Lisämaustetta työhön toivat kuistin sisäraput, joista toinen sivulaudoitus puuttui osittain. Kaikkia lautapaloja ei löydetty ja niinpä sovittelimme uudesta laudasta pieniä paloja puuttuviin kohtiin.

 Lattiatyö jatkuu toukokuussa. Samalla käynnistyy toinen kauan odottamani projekti: puutarhasuunnittelu! Olemme löytäneet vanhoihin pihoihin erikoistuneen tekijän, jonka avulla lähdemme palauttamaan 1900-luvun alun unohtunutta ja umpeen kasvanutta, taloa ympäröinyttä puutarhaa.

Nupinaulateatteri

Irrotin viikonloppuna joitakin satoja nupinauloja vieraseteisen katosta. Vanha lautakatto paljastui aikoinaan vesivahingoista kärsineen pinkopahvin alta. Pahvin ja nupinaulojen poistaminen oli helppoa mutta kovin aikaavievää. Naulat oli nyhdettävä yksi kerrallaan vuohenjalkaa muistuttavalla naulanpoistimella, joka lienee alunperin tarkoitettu verhoilunaulojen tai -nastojen poistamiseen huonekaluista. Kätevä työkalu se kuitenkin oli, voin suositella!

Tutustuin samalla erilaisiin nupinauloihin, joita kattoon oli eri vuosisadoilla lyöty. Vanhimmat olivat hyvin pieniä ja ruosteisia (nuppineulan kokoisia), osa hajosi irrotettaessa. Naulakoko näytti kasvaneen ajan myötä ja isommat olivat toki helpompia irrottaa. Kun naulankanta aina välillä napsahti poikki, vedin piikkiosan katosta hohtimilla, jota käytän ikkunaorjauksessa lasituslankojen poistamiseen.

Nyt kun naulat ovat katosta poissa, on seuraavaksi vuorossa maalaus. Aiomme jatkaa perinteitä ja maalata liimamaalilla. Pinkopahvituskin olisi yksi vaihtoehto, mutta tuntuu mukavalta jättää järeät laudat ja vanhat takorautanaulat näkyviin.

Piikainkamari odottaa uutta lattiaa

Tavallista pidemmän hiljaiselon jälkeen ehdin taas kertoa korjausprojektimme kuulumisia! Työrintamalla ei kuitenkaan ole ollut tällä välin hiljaista. Pääsiäinen sujui perinteen mukaisesti purkutöissä. Piikainkamarin lattia siirtyi lopullisesti ajasta ikuisuuteen. Lattiarakenteet olivat lahonneet 1960-luvulla rakennetun saunan ja pesuhuoneen alla ja jäljellä olivat vielä rossipohjan lankut ja täyteturve.Yllä on pari vuotta sitten otettu kuva, kun aloitimme urakan purkamalla väliseinät, yläpohjan lisäeristeet, kalusteet ja pintamateriaalit pois.

Tänä pääsiäisenä lapioitiin lattia ikkunasta pihalle aurinkoisessa säässä. Apunamme työssä oli tehokas Puusuutari-blogin pitäjä ja talkooapuakin oli jälleen paikalla.

Saunanrakennusporukalla oli ollut aikoinaan omintakeinen tekniikka: kamarin lattia oli avattu, turvetäyte oli poistettu ja alimmas pohjalle ladottu reipas satsi muovisia apulantasäkkejä. Säkkien päälle oli laitettu takaisin turve, sitten taas lattialankut paikoilleen ja lopuksi valettu lankkujen päälle betonilaatta. Laatan päälle vain perusmuovimattoa ja eikun saunaan ja suinkuun. Voi olla, että historiaa ei pitäisi arvostella nykyhetkestä käsin, mutta rakennustavan lopputulos oli tuhoisa: muovimatto tietenkin rikkoontui ennen pitkää  ja laski veden lattian alle, jossa taas muovisäkit sulkivat ilmanvaidon toiseen suuntaan. Lisäksi lattian alla oli ollut melko pitkäaikainen putkivuoto. Kosteus pääsi siis muhimaan mukavasti alapohjassa vuosikymmeniä.

Iloinen yllätys kuitenkin oli, että vain yksi alimmista kantavista hirsistä oli lahonnut poikki. Kaksi hirttä oli selvinnyt koetuksesta huolimatta ja niitä ei tarvitse vaihtaa. Kamarin seinien alimpia hirsiä joudutaan vaihtamaan ja saunan höyrynpoistoputken kohdalta hirsiä tasaisesti putken matkalta alhaalta ylös saakka.

Kun lattia oli kokonaan purettu, paljastuivat pönttöuunin perustukset. Aika mielenkiintoista nähdä ne kaikessa komeudessaan, en ole niitä aiemmin nähnyt. Ihan tukevalta rakennelmalta vaikuttaa.

Talon uudemmassa, 1907 rakennetussa jatko-osassa eivät märkätilat ole ainoa ongelma. Näyttää siltä, että vuosisadan alun rakennusmestari on tehnyt virhearvion alapohjan hirsien kantavuudessa ja tästä syystä talon pääty on vähitellen painunut alas tukihirren antaessa periksi. Tukihirsi on ilman kivitukia noin 9 metrin matkalla. Aikamoista optimismia rakentajilta. Samalla kun kamarin hirsivauriot korjataan, aiomme yrittää nostaa rakennuksen päätyä ylös ja tukea sen uudelleen alhaalta käsin. Saa nähdä kuinka käy. Tämä on vähän vastaava haaste kuin aiemmin aitan suoristuksen kanssa: työ joko onnistuu tai ei, mutta yritettävä on kuitenkin! Muutoin talon uudessa päädyssä sijaitsevassa isossa keittiössä voi laskea liukumäkeä jatkossakin.

Vanha reki ja vastaus haasteeseen

Tallin vintillä on kaikenlaista kiinnostavaa vanhaa tavaraa: rekiä, kelkkoja, tynnyreitä, huonekaluja, vanhat pihaportit ja valtavan kokoinen, kivilohkareita täynnä oleva mankeli. Tallin vintin lattialankkuja on aiemmin purettu osittain pois ja liikkuminen ylhäällä on vähän vaarallista. Tarkempaa tutkimusta ei siis vielä ole tehty. Yhtä vanhaa rekeä kävimme kuitenkin kuvaamassa - se on valitettavan huonossa kunnossa: koristemaalaukset ovat kuluneet pois ja istuinosan verhoilut ovat melkein tiessään. En tiedä millainen operaatio tällaisen entisöinti olisi?

Googlasin vanhoja rekiä ja löysin yhden rohkaisevan esimerkin Urajärven kartanosta:
www.konservointikilta.fi/tyonaytteet/reki/

Sitten itse asiaan eli sain haasteen Villapullan Hannalta ja tässä vastaukseni (jään vielä miettimään blogeja, joille heitän oman haasteeni):

Oletko enemmän kissa- vai koiraihminen, miksi?
Olen enemmän koiraihminen, mutta ehkä eniten kuitenkin pehmoeläinihminen. Liitän tähän alas kuvan siskoni kauan sitten neulomasta sinisestä villaelefantista, joka asuu meillä kaveriensa kanssa.

Mitä eläimet sinulle antavat/merkitsevät?
Iloa!

Oletko ajatellut tehdä kevätkylvöjä tai idätystä?
Ajattelin kylvää rairuohoa. Haaveilen myös omasta raparperipenkistä ja ruohosipulista.

Oletko tällä hetkellä etsimässä jotain tietty vanhaa tavaraa tai huonekalua?
Koko ajan ja useita! Tarvitsisimme vanhan, koristemaalatun ja tasakantisen arkun sohvapöydäksi. Ja eteiseen tarvittaisiin vanha vaatekaappi ja lyhtymalliset kattovalaisimet. Olohuoneeseen etsimme kristallikruunua. Keittiön ruokapöydän ääreen mahtuisi kuusi vanhaa tuolia, jotka voisivat hyvin olla eriparia keskenään.

Kuinka tunnollisesti kierrätät kotitalousjätteesi? 
Hyvin tunnollisesti. Harmi kyllä biojätteelle ei ole asuinalueellamme omaa keräystä.

Unelmakotisi?
Tällä hetkellä asumme 1940-luvulla rakennetussa kaupunkipientalossa, jossa viihdymme hyvin. On mukavaa, kun sisätiloissa on jäljellä vanhoja pintoja kuten hirsiseinää ja lautalattiaa. Voisin myös muuttaa kokonaan maalle - ehkä joskus muutankin.

Milloin olet onnellisimmillasi?
Ulkotöissä hyvällä säällä.

Mitä toivot tulevalta kesältä?
Pitkiä ja valoisia iltoja hyvässä seurassa, grillin äärellä.

Mikä sai sinut ryhtymään blogin kirjoittajaksi?
Halusin pitää päiväkirjaa projektistamme ja jakaa kokemuksiamme muille aiheesta kiinnostuneille. Pidän kirjoittamisesta.

Parasta pääsiäisessä?
Pääsiäinen on ehdoton lempijuhlani! Vaikea sanoa, mikä olisi parasta: lammaspaisti, pääsiäiskoristeet, kevään tunnelma vai pajunkissat teiden varsilla.

Mämmi vai munat?
Valitsen sipulinkuorivedessä keitetyt kuuden minuutin kananmunat.

Sekalaista seurakuntaa

Flunssaa parannellessa korjaustyöt eivät etene, mutta tutkin vanhoja valokuva-arkistojani ja poimin sieltä joitakin otoksia, jotka herättivät hauskoja muistoja.

Pärekattoa naulattiin talkoilla ja kovassa helteessä. Perehdytys käynnissä.

Korjasin viime vuonna appivanhempien kesämökin vanhan savusaunan ikkunoita. Työ oli opettavainen: puukorjauksissa meni reilu tovi. Tässä on jo lasitus menossa.

Tallin lattialla olevan roskan alta paljastuu vanha ruudutettu lattia, jossa eivät hevosen kaviot luista.

Yleisön toiveesta myös kuva valkeasta kamarista, jossa näkyy kerran maalattu lattia ja vanhaa tapettia. Puuttuvien ikkunalistojen alta näkyy kerros aiempaa vaaleanpunaista tapettia.

Vettäkin satoi aina välillä viime kesänä. Sitä odotellessa!