Piikainkamarin hirsikorjaukset harppauksella eteenpäin

Päärakennuksen uudempi osa on tuottanut meille vuosien varrella todella paljon työtä ja kustannuksia. Siihen aikoinaan tehdyt märkätilat ja toisaalta kattojen jiirien alaosat ovat vaatineet paljon hirsirungon ja tukirakenteiden korjaamista. Korjattavia paikkoja on edelleen jäljellä. 

Uudemman osan yläpohjasta imettiin turve-eristeet pois marraskuussa, jolloin kaikki vauriokohdat tulivat selkeästi näkyville. Vauriot ovat olleet laajalla alueella ja pahimmat niistä sijaitsevat katon jiirien alapuolella. Katto on jiirien kohdasta päässyt vuotamaan todella pitkän aikaa, jolloin vesi on päässyt vähitellen lahottamaan yläpohjan tukirakenteita ja seinähirsiä. Kun uusimme katon seitsemän vuotta sitten, tulivat vauriot rakenteiden kuivuessa selkeämmin esille. Tämä on luonnollinen seuraus siitä, että kun pitkään kosteina olleet rakenteet kuivuvat, niiden kantavuus heikkenee, ja todelliset lahovauriot paljastuvat. 

Yksi pahimmista vauriokohdista on sijainnut piikainkamarissa, joka on rakennettu aikoinaan talon  sisäpiikojen asuinhuoneeksi. Huoneen keskiosassa on myös hieno korkea pönttöuuni, jolla tilaa on aikoinaan lämmitetty. 1960- ja 70-luvuilla huoneeseen oli rakennettu sisävessa, pesuhuone ja sauna. Pesuhuoneen ja saunan betonilaatan sisään sijoitettu vesijohto oli vuotaessaan lahottanut koko alapohjan, jonka rakenteet me purimmekin pois jo viitisentoista vuotta sitten. Huoneen hirsiseinien alaosia korjattiin seuraavaksi 2013. Siinä vaiheessa huoneen koko alapohja sekä seinien yläosat ja yläpohjan rakenteet jäivät vielä odottamaan tulevia toimenpiteitä. 

Joulukuun aikana piikainkamarin korjaukset etenivät aimoaskeleen eteenpäin. Hirttiön Hirsipuu Oy:n kirvesmies korjasi lahovauriot seinän yläosista ja yläpohjan rakenteista. Työ sujui rivakasti ja jälki oli todella hyvää. 

Tilanne huoneen osalta on tällä hetkellä jo sen verran hyvä, että pääsen itse seuraavaksi korjaamaan ulkoseinän vaurioituneita julkisivupaneeleita. Käytän korjauksessa osittain vanhoja ja osittain vanhan mallin mukaan uudesta puusta höylättyjä paneeleita. 

Näin ne hommat etenevät vähitellen. Hyvää vuoden vaihdetta kaikille!

Ville

Paluu kivijalan äärelle

Korjasin päärakennuksen kivijalan saumausta muutaman metrin matkalta reilut kymmenen vuotta sitten. Se taisi olla sama kuuma kesä, jolloin tyttäremme syntyi. Tämän vuoden heinäkuussa palasin kivijalan pariin ja saumasin parin päivän aikana kahdelta seinustalta – etupihan puolelta sekä rakennuksen päädystä. 

Käytin saumauksessa samaa laastia kuin edelliselläkin kerralla. Ostin Bauhausista Fesconin kalkkisementtipohjaista rappauslaastia 50/50/600. Kahdeksan säkkiä riitti noin 20 metrin matkalle. Laastia kului enemmän niillä alueilla, joista kiviä oli irronnut runsaammin ja joissa aukkoja oli enemmän täytettävänä. Toisaalla taas pääsi vähemmällä, kun saumausta tarvittiin vain paikoin.

Tällä kertaa käytin saumojen puhdistuksessa apuna kompressoria ja paineilmaa, joilla poistin irtonaisen laastipölyn. Sen jälkeen suihkutin saumat vedellä, jolloin viimeisetkin irtonaiset laastinpalat ja pikkukivet huuhtoutuivat pois. Laasti tarttuu huomattavasti paremmin, kun saumoista poistaa ensin kaiken irtonaisen aineksen. Poistin irtonaisen laastin naputtelemalla sitä moskalla ja kivitaltalla. Varsinaisen saumauksen tein vedenpitävien työkäsineiden suojaamilla sormilla sekä muurauskauhaa ja -rautaa apuna käyttäen.

Työ eteni yllättävän joutuisasti, mutta koska korjattavat kohdat olivat matalalla, päivän päätteeksi oli syytä venytellä selkälihaksia huolella. Työskentely vaati nimittäin paljon kyyristelyä aivan maan pinnan tuntumassa.

Aion jatkaa kivijalan saumausta ensi kesänä. Paras sää tähän työhön on lämmin, mutta ei liian kuuma pilvipouta, jolloin laasti kuivuu sopivaa vauhtia. Kuivumisen aikana saumoja on joka tapauksessa hyvä kastella, jotta laasti ei pääse kuivumaan liian nopeasti.

Ville 

Kolmen tonnin imurointikeikka

Päärakennuksen 1900-luvun alussa rakennetun laajennusosan katto oli päässyt jo viime vuosituhannen puolella huonoon kuntoon. Katto oli vuotanut erityisesti jiirien kohdalta, mikä oli johtanut merkittäviin yläpohjan ja katon kannattajien lahovaurioihin. Koska suuri osa vaurioista oli piilossa turve-eristekerroksen sisällä, päätimme ennen varsinaisten korjausten aloittamista imuroida eristeet näiltä alueilta pois. Ennen imuroinnin tilaamista siivosimme itse alueelta pois ylimääräiset esineet, tiilet ja puunpalaset.

Tilasimme suurtehoimuroinnin Anpe Oy:ltä Kaarinasta. Yrityksen asiantuntija arvioi etukäteen, että noin 80 neliön alueen (eristekerros noin 30–40 cm) imurointi veisi kahdelta mieheltä yhden työpäivän. Alkuperäisen suunnitelman mukaan eristeet oli tarkoitus kipata talon entisen omistajan luvalla hänen metsäpalstalleen, jonka olimme jo etukäteen käyneet katsastamassa.

Työhön kului lopulta reilut kymmenen tuntia. Toinen työntekijöistä hoiti varsinaista imurointia ja toinen toimi apumiehenä. Haasteita aiheuttivat eristeen alle ladotut irtonaiset sanoma- ja aikakauslehdet, jotka tukkivat imuletkun suuta vähän väliä. Lehtiä oli runsaasti, ja ne olivat peräisin 1930- ja 1940-luvuilta. Niiden tarkoituksena on todennäköisesti ollut parantaa yläpohjan ilmatiiviyttä, sillä alkuperäisiä ne eivät olleet.

Työn suorituspäivänä satoi pari senttiä lunta. Kun työn valmistuttua lähdimme viemään turvekuormaa metsätien päähän, tuo vähäinenkin lumikerros aiheutti sen, että auto meinasi juuttua paikoilleen peruutettaessa kohti purkupaikkaa. Metsätie oli tasainen ja varsin kova, mutta siitä huolimatta pyörät sutivat. Auto saatiin lopulta liikkeelle laittamalla oksia renkaiden alle pitoa parantamaan. Kuorman purkaminen jäi kuitenkin tekemättä, sillä renkaiden pito ei yksinkertaisesti riittänyt. Kuljettajat kävivät myöhemmin viemässä lastin jäteasemalle, mistä aiheutui työn päälle vielä reilun 600 euron lisäkustannus.

Imuautokeikan kokonaiskustannus oli noin 3 200 euroa, eli suunnilleen sen verran kuin etukäteen arvioitiinkin. Samalla saimme ensimmäistä kertaa selkeän kuvan yläpohjan lahovaurioiden laajuudesta ja siitä, missä järjestyksessä korjauksiin kannattaa ryhtyä.

Ville