Lukusuositus: Erika Åbergin Byggnadsvård

Kirjahyllyyn on kertynyt vuosien varrella melkoinen määrä vanhoja rakennuksia ja perinnerakentamista käsittelevää kirjallisuutta. Varsinkin taloprojektimme alkuaikoina kirjoja tuli hankittua runsaasti, myöhemmin ostokset ovat harventuneet ja useimmat varteenotettavat teokset ovatkin jo meillä. Kiinnostavia teoksia on tehty paljon Suomessa, mutta myös Ruotsissa, josta alan osaaminen on Suomeen useimmin tullutkin ja jossa rakennussuojelu on joitakin askelia edellä.

Viimeisimpiä hankintojani on Erika Åbergin kirjoittama Byggnadsvård - hur får du tid, råd och kraft att restaurera ditt hem. Kirja on ollut kaupoissa jo jonkin aikaa, ja ajattelin ensin sen olevan yleisteos, jollaista emme enää tarvitsisi. Tuttava kuitenkin suositteli kirjaa, jonka jälkeen kävin sen ostamassa eikä ostosta ole tarvinnut katua.

Kirjaa voi hyödyntää monella tapaa: se on ensinnäkin hyvä ostos, jos vanhan talon hankinta on vasta suunnitteilla. Åberg kuvaa vanhan talon kunnostusta hyvin rehellisesti hyvine ja huonoine puolineen, ja antaa monia vinkkejä talon hankintaan liittyen.

Kirja sopii myös meille, joilla talo on jo hankittu ja kunnostusvuosiakin takana päin. Kirjaan on osattu valita juuri sellaisia teemoja, joista tietoa on vähemmän saatavilla, kuten rajanveto tilojen käytettävyyden ja vanhan säilyttämisen välillä, kevyitä tapoja korjata pieniä vikoja, taito hankkia materiaaleja ja tekijöitä taloudellisesti sekä kyky suunnitella pitkäjänteisesti ja budjetoiden, mutta toisaalta saada työvaiheita välillä myös maaliin.

Hienointa on, että kirja käsittelee myös vanhan talon omistajan elämänhallintaa: suurta iloa ja innostusta sekä merkityksellisyyden tunnetta kauniiden vanhojen yksityiskohtien keskellä, mutta toisaalta myös kärsimättömyyttä ja väsymystä loputtomalta tuntuvalla työmaalla, ikuista materiaali- ja tekijäjahtia sekä tolkutonta rahanmenoa.

Åberg on paitsi restauroija, myös innokas sisustaja, ja kirja käsittelee myös vanhan talon sisustamista ja antaa vinkkejä kirpputori- ja huutokauppavierailuille. Arvokasta tietoa ovat myös Åbergin oman taloprojektin korjaustapa- ja materiaalivirheet, joita kirjassa kuvataan avoimesti taustoittaen valintojen syitä ja myös ratkaisuja, joilla virheistä on selvitty.

Erika Åbergin kirja on saatavilla vain ruotsiksi. Yle Areenassa on kuitenkin nähtävillä ainakin toistaiseksi suomeksi tekstitettyjä Vanhat talot huokuvat historiaa -sarjan jaksoja, joissa Åberg on mukana. Erika Åbergilla on myös oma kotisivu ja verkkokauppa.

Antoisia luku- ja katseluhetkiä!

Tuovi

Ikkuna-aukkojen pellitystä

Olemme kirjoittaneet aiemmin  päärakennuksen ikkuna-aukkojen tiivistämisen ongelmista. Meidän kohdallamme on kyse lämmittämättömästä talosta, jolloin kosteuden pääseminen eristeisiin ja rakenteisiin on ollut suuri haaste. 

Päärakennuksessa ongelmakohtina ovat erityisesti lounaan- ja kaakonpuoleiset ikkunat, joita tuuli, sade ja aurinko rasittavat eniten. Näiden julkisivujen ikkunoiden pielistä sadevesi ja lumi ovat päässeet silloin tällöin sisälle kastelemaan rakenteita ja värjäämään pinkopahvi- ja tapettipintoja. Erityisen hankalia ovat kovan tuulen sekä räntäsateen tai puuterilumen yhdistelmät. Räntäsateella kova tuuli painaa kosteutta helposti rakenteiden läpi, jolloin sisäosiin päässyt kosteus näkyy nopeammin pinnoilla. Puuterilumi taas kostuttaa rakenteita pienellä viiveellä sitten, kun se lämpimämmän sään aikana pääsee sulamaan. 

Olemme jo pellittäneet muutamien ikkunoiden ylä- ja alatippalistoja, mutta tämä on ollut vasta pellitysurakan ensimmäinen vaihe. Olimme aiemmin sitä mieltä, että emme tekisi ikkunoihin pellityksiä, koska niitä ei tämän ajan rakennuksissa ole ennenkään ollut. Mutta nyt mieli on käytännön kokemusten myötä muuttunut.

Yksi suurimmista ongelmista on kuitenkin julkisivun vaakaponttilaudoituksen profiili, jota ei saa koskaan naulaamalla tiiviiksi. Profiilin syvennyksistä kosteus pääsee helposti koristelaudoituksen alle sekä siitä julkisivulaudoituksen ja karmin välistä eristeisiin ja lopulta sisäpintoihin. Olemme koettaneet tiivistää näitä kohtia pellavaöljykitillä, joka varmaan jonkin aikaa on auttanutkin. Kirjoitimme tästä toimenpiteestä vuonna 2025 postauksessa Pellavaöljykittiä ja rautaoksidipunaista. Kitti ei kuitenkaan pysty pitämään tiiviinä ilmankosteuden vaihteluiden mukaan liikkuvia puurakenteiden saumoja. Kittiä pitäisi myös uusia usein ja toisaalta huoltomaalata, että se toimisi kunnolla ja pysyisi paikoillaan.

Julkisivujen vaakaponttilaudoitus on yleinen rakenne etenkin 1800-luvun asuinrakennuksissa, ja se toimii varmasti hyvin paikoilla, joissa tuuliolosuhteet ovat maltillisemmat. Jos sisätilat on pysyvästi lämmitetty, kuivattaa lämmin sisäilma  osaltaan rakenteita, eikä kosteus pääse välttämättä niin helposti tunkeutumaan sisälle asti. Meillä asia on kuitenkin toisin.

Seuraavaksi kokeilemme muutamassa  ikkunassa koristelistojen sivujen pellitystä siten, että upotamme pellit osittain julkisivulautojen sisään ja peitämme siten pontin profiilin synnyttämät aukot. Käytännössä tulemme käyttämään noin 30 mm leveitä ikkunapellistä leikattuja soiroja, jotka naulataan koristelistojen kylkiin kiinni. Pellit voidaan sitten jossain vaiheessa maalata samalla sävyllä kuin koristelistatkin. Asensin jo kokeeksi pienen palasen tällaista peltiä yhden ikkunan kylkeen alkusyksystä. Keväällä on tarkoitus jatkaa työtä kokonaisten ikkunoiden osalta. Jännityksellä jäämme sitten odottamaan, miten uusi kokeilu käytännössä toimii.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Ville