tiistai 31. lokakuuta 2017

Mitä tehdä navetalle, joka murenee käsiin?



Olemme kirjoittaneet jo aiemminkin 1924 valmistuneen navettarakennuksen nykykunnosta ja sen tulevaisuudennäkymistä. Viime viikonloppuna oli jotenkin sopivan kolea ja kostea sää palata tähän mieltä askarruttavaan asiaan. Kiersin rakennuksen, kuvasin pahimpia ongelmakohtia ja koetin samalla löytää nykytilasta myös positiivisia piirteitä. Tässä päivityksessä on mukana myös parin vuoden takaisia ja vanhoja valokuvia rakennuksesta 1920-luvun lopulta.




Puolitoistakerroksisen navetan runko on rakennettu sementtitiilistä (eli betonitiilistä). Rakennuksen yläosa on sen sijaan laudoitettu. Alimmaisena vesikatekerroksena on päre, ja sen päälle on hieman myöhemmin tehty kolmiorimahuopa. Nykyisenä katemateriaalina on aaltopelti. Perustukset on valettu betonista. Navetta on ollut aikoinaan komea ja moderni rakennus. Talousrakennukset muutenkin ovat olleet parhaimmillaan suuria ylpeydenaiheita omistajilleen. Tähän liittyen kuulimme eräältä naapuriltamme taannoin huvittavan muistitiedon siitä, että naapurikylän suurtalon emäntä olisi käynyt selvittämässä täällä navetan mittoja, jonka jälkeen oli ohjeistanut rakentajia tekemään omastaan hieman pidemmän.




Navettamme suurimmat ongelmat löytyvät rakennusmateriaalin laadusta ja rungon muuraustavasta. Sementtitiili on suhteellisen vanha keksintö. Teollisesti sitä alettiin valmistaa 1800-luvun lopulla ja Suomeen se saapui seuraavan vuosisadan alussa. Aluksi tiilistä tehtiin onttoja ja suurikokoisia. Tällä pyrittiin kustannusten säästöön ja parempaan lämmöneristyskykyyn. Myöhemmin siirryttiin käyttämään samankokoisia muotteja kuin punatiilenkin kohdalla, jolloin tiilistä tuli myös umpinaisia.




Meidän navetassamme on käytetty pääsääntöisesti suurehkoja noin 35 cm pitkiä ja keskeltä onttoja sementtitiiliä. Valmistusvaiheessa on ilmeisesti säästetty väärässä kohdassa eli sementin määrässä, koska tiilet murenevat käsiin, jos niitä hiemankin raaputtaa pinnasta. Onkin sinänsä ihme, että rakennus on linjoiltaan noin ryhdikäs vielä yli 90 vuoden jälkeen. Tiilirunko on jostain syystä muurattu niin, että rakenteessa ei ole käytetty koko seinän läpi meneviä sidetiiliä lainkaan. Näin kolmea tiilikerrosta pitävät yhdessä ainoastaan heikot laastisaumat. Tästä syystä seinät pullistelevat, ja kerran alkanutta murtumaa tai sortumaa ei oikein pysäytä mikään. Sinne tänne rakennusta on asennettu ilmeisesti jälkikäteen muutamia puisia ja metallisia följareita tukemaan seinää. Niistä ei käytännössä ole tällaisessa rakenteessa juurikaan hyötyä. En ole myöskään löytänyt merkkejä raudoituksesta ovi- ja ikkuna-aukkojen päällä.



Mutta mitä rakennuksen pelastamiseksi voisi tehdä? Ja jos jotain tehdään, mihin tasoon pyritään? Meidän mielestämme olisi luonnollisesti todella sääli, jos rakennus jouduttaisiin purkamaan. Vaikka navetta ei olekaan suojeltu rakennus, sen sijainti osana pihapiiriä on tärkeä ja sen poistuminen muuttaisi oleellisesti ympäristöä ja eri rakennusten muodostamaa kokonaisuutta. Meille riittäisi täysin, jos navetta saataisiin ulkokuoreltaan hieman siistimpään kuntoon ja katon kannatus varmistettua. Sisäosiin emme tuskin koskisi lainkaan. Näin rakennusta voisi jatkossa käyttää esimerkiksi varastona.




Yksi rakennuksen säilymisen kannalta merkittävimpiä tekijöitä on, että katto pysyy ryhdissä ja katon painon kannattajat ovat kunnossa. Onkin sinänsä positiivista, että katto on tähän mennessä pysynyt varsin ryhdikkäänä. Vintillä näkyvissä olevat kattorakenteet ovatkin suhteellisen hyvässä kunnossa. Rakennuksen sisälle alakertaan voisi katon painon vastaanottajaksi pystyttää tukirakenteet joko puusta tai betonista, jolloin paino saataisiin nykyisen seinän päältä pois. Navetan mureneva runko on sen sijaan paljon ongelmallisempi korjauskohde. Yksi vaihtoehto olisi muurata kriittiset aukot umpeen uusilla betonitiilillä ja valaa rungon ympärille verkkoraudoitettu betonikuori. Myös betoniperustuksissa on muutamissa paikoissa halkeamia, mikä on yläpuolella johtanut seinien halkeiluun. Perustusten kantavuutta tulisi siis parantaa tavalla tai toisella. On selvää, että jo pelkästään nämä työvaiheet nostavat kustannukset korkeiksi. Lisäksi korjaustoimenpiteiden onnistuminen on varsinkin rungon osalta epävarmaa. Ja kyseessä on kuitenkin vain yksi monista korjausta vaativista rakennuksista tontilla.



Navetan kohdalla jäämme kuitenkin vielä hauduttelemaan asiaa ja selvittämään eri vaihtoehtoja ja niiden kustannuksia. Toivon mukaan löydämme vielä keinot rakennuksen säilyttämiseksi ja ulkoasun siistimiseksi.

Ville

15 kommenttia:

  1. Toivottavasti keksitte ratkaisun. Olisi upeaa nähdä tuo hieno rakennus lähes entisellään. Ja olisihan siitä hyötyä suurena varastotilana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä jotain vielä keksitään. Varsinkin sisältä löytyy hienoja yksityiskohtia. Ville

      Poista
  2. On kyllä komea rakennus. Ja tutun kuuloista pohdintaa. Vaikka meillä ei identtistä ongelmaa ole ollut, niin ihan samoja ajatuksia oli venevajan kanssa. Se lopulta osoittautuikin mahdottomaksi enää vain peruskorjata. Mutta koska oli kyse arvokkaasta rakennustyypistä ja rakennuspaikasta kokonaisuuden kannalta, teimmekin sitten sen ratkaisun, että päätalon raharesurssi siirrettiin tähän rakennukseen, joka osa osalta uusittiin. On aina harmi ja lisää päätöksenteon haastavuutta, jos menettää jotain alkuperäisestä tai kun halpaa vaihtoehtoa ei löydy tilanteessa, jossa muitakin rakennuksia olisi korjattavana... Tsemppiä sinne teille ratkaisun hakemiseen! Onneksi ei ilmeisesti ole paniikkikiire (kuten vajoavan venevajamme kanssa :) ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, helppoja ratkaisuja nämä harvoin ovat. Onneksi katto on toistaiseksi hyvässä kunnossa, joten mitettimisaikaa pitäisi olla jäljellä. Jotain väliaikaisratkaisja täytyy varmaan keksiä ensin. Ville

      Poista
  3. Kannustan aina ja kaikkia korjaamaan vanhat navettansa. Tuostakin tulee komija navetta kun sen korjaa! sementtitiiliäkin voi toki tehdä itse vanhan mallin mukaan ja sitten vaan muuraamaan. Työtä se vaan on, sillä se valmiiksi tulee. Onnea ja sisua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siitä komean vielä saisi. Pitää saada vaan keinot ja voimavarat tasapainoon. Kiitos kannustuksesta! Ville

      Poista
  4. Meillä on samanlainen navetta.Löytyy jopa vanha betonitiilien lyöntikone nimeltä Nopsa I, vai onkohan jopa Nopsa II.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä mielenkiintoista! Minkä mallinen Nopsa-muotti on kyseessä? Nuo meidänkin tiilet ovat todennäköisesti Nopsa-muoteilla itse aikoinaan tehtyjä. Ville

      Poista
  5. Meidän Nopsa I on sellainen 3 tiiltä kerrallaan lyövä "kone". Tiilen koko 120x65x250. Sementtiyhdistyksen teknillisen osasto on aikoinaan julkaissut pari opusta: "Betonitöistä ja sementtitiilistä" ja "Betonista ja sen käytöstä". Niissä on aika tarkkaan selostettu miten aikoinaan betonitiilisiä rakennuksia tehtiin. Antikvariaatista löytyy aika mukavasti noita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen muistaakseni joskus selaillut ainakin toista noista julkaisuista. Valmiit muotit tosin helpottaisivat asiaa.

      Poista
  6. Tuolle ei juuri enää voi mitään. Kannattaa kuitenkin tarkistaa voiko siitä jonkin osan säästää. Mutta jos ei ees sitäkään. Niin sitten noista vanhoista tiileistä voisi muurata jotain uutta pihaa. Vaikka huvimajan tai jotain niin että osa historiaa säilyisi vaikka materiaalin muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sen korjaamiseksi jotain kuitenkin vielä keksitään. Olisi harmillista, jos se jouduttaisiin purkamaan kokonaan. Ville

      Poista
  7. Mietin voisiko tukea puuosat ensin ja sitten purkaa tiiliosaa ja rakentaa sen tilalle ouusta tukevat seinät. Senhän voisi tehdä myös osalle seiniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainitsemasi puisten rakenteiden tukeminen olisi tosiaan varmaan joka tapauksessa tehtävä. Ongelmana navetan kohdalla on se, että pelkästään välttämättömien korjaustoimenpiteiden jälkeen alkuperäisestä rakennuksesta olisi aika vähän jäljellä. Sisäosiltaankin se on purettu lähes kokonaan paljaaksi. Pihan puurakennukset ovat joka tapauksessa meillä seuraavat korjauksen kohteet. Navetan kohtaloa toki mietitään samalla. Ville

      Poista
  8. Komea vanha navetta. Se on ikävää, että jossain vaiheessa se alkaa hajoamaan käsiin. Naapuri kertoi, että heille tehdään injektio, että saavat hieman paremmin lujuutta rakennukseen. Onkohan liian myöhäistä tehdä se tällekin navetalle? https://www.rakennelujitus.fi/polyuretaanit-ja-epoksihartsit/

    VastaaPoista