1840-luvulla, kun elektrisiteetistä alettiin sen aikaisessa suurruhtinaskunnassamme laajemmin puhua, ehdotti Elias Lönnrot termin suomenkieliseksi käännökseksi sanaa lieke. Se ei kuitenkaan levinnyt laajempaan käytöön. Sen sijaan Lönnrotin aikalaisen, muiden meriittiensä ohella myös suomen kielen kehittäjänä tunnetun Samuel Roosin 1845 keksimä uudissana sähkö jäi elämään. Lieke tai sähkö - se on nyt joka tapauksessa viimein löytänyt tiensä myös meidän uuteen väentupaamme!
Rakennuksen pihalla tehtiin samalla kertaa paljon kaivuutöitä, jotka ovat näin savimaalla ja syksyn maakosteuden aikana mukavia puuhia. Kaivuujäljillä kävellessä työkenkien uurteiseen pohjaan juuttuu muutaman askeleen jälkeen noin kilon savikakku per kenkä, joita saa koko ajan olla potkimassa pois puita ja kiviä vasten. Mutta tarttuvaan saveen on jo tottunut vuosien kuluessa. Aluksi se ärsytti, nyt se lähinnä huvittaa. Ja kyllähän sekin pienestä kuntoilusta käy. Saa vaan varoa, ettei kylvä savea mukanaan joka paikkaan.
Väentuvan ja tallin välille kaivettiin ura sähkökaapelia ja maadoituskuparia varten. Myös salaojien purkuputki kaivettiin kulkemaan pihatien vierelle. Sitä jouduttiin vetämään melko pitkä pätkä, koska lähempää ei olisi löytynyt sopivaa ojaa, johon kallistuksen olisi saanut riittävän suureksi. Samaan kaivantoon laitettiin lisäksi kaapelivaraus mahdollisia tulevia pihavaloja varten.
 |
| Kuva: Jari Lehtonen |
Itse väentuvan osalta Puusuutari on saanut ulkoseinien väliaikaisen levytyksen ja väliaikaiset ikkunoiden vuorilaudat kiinnitettyä ja siirtynyt rakentemaan porraskuistia. Kuistin päälle laitetaan talveksi kevyt sateensuoja pintaan, ja vasta keväällä asennetaan lopullinen vesikate eli kaksinkertainen huopa.
 |
| Kuva: Jari Lehtonen |
Kuistin jälkeen päästään taas jatkamaan hommia sisätiloissa ala- ja yläpohjien parissa.
Talven tuloa odotellessa,
Ville
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti