tiistai 13. joulukuuta 2016

Roudan valta



Ajattelin kirjoittaa ajatuksia ja kokemuksia roudasta, joka on ainakin meillä jokavuotinen puheenaihe. Pihapiirimme on savimaata ja routa nostelee joka vuosi maahan pieniä kumpuja siellä sun täällä. Roudan mukana nousee myös maan alta esiin kaikenlaista tavaraa, joka on maannut vuosia piilossa maan sisällä. Lyhyesti sanottua routa on aika rasittava kaveri, josta ei pääse eroon. Se aiheuttaa lisätyötä rakennusten kanssa ja lumettomat talvet (joita Varsinais-Suomessa riittää) pahentavat sitä.

Päärakennuksen kivijalkaa vuonna 2009 ennen korjauksia.


Kivijalkaa olemme paljon korjailleet ja routa on yksi tekijä taustalla: se liikuttelee perustuskiviä ja samalla koko taloa. Käytännössä pieniä kivijalkakorjauksia pitäisi tehdä jatkuvasti. Jos näin ei tee, kohta onkin isot korjaukset edessä, joihin ei itse enää pystykään vaan on kutsuttava apua paikalle.

Vieraskuisti aaltoilee joka vuosi roudan mukana kuin lastu laineilla. Perustukset olisi varmasti pitänyt kaivaa syvemmälle aikanaan, mutta pelkäsimme rakennuksen hirsiarinan vahingoittumista.

Routa muotoilee myös pihaa uusiksi - kumpuja ja kuoppia ilmaantuu uusiin paikkoihin ruohonleikkaajan haasteeksi. Maanpintaan nousee myös joka kevät uusia kiviä, vanhoja tiiliä, muovisäkkejä, ketjuja, sahanteriä, lasinsirpaleita ja vaikka mitä. Kuskailemme niitä aina huhtikuussa pois ennen kuin ruoho peittää ne näkyvistä. Työsarka taitaa olla loputon. Tontilla on asuttu 500 vuotta, joten tavaraa on varmaan viskelty maahan jonkin verran.

Mikä routaan sitten auttaa? Salaojitus, vastaisi tämän päivän rakentaja. Sajaojia olemme tehneetkin tallin toiselle laidalle korvaamaan täytettyä avo-ojaa. Ja uuden väentuvan ympäristö on salaojitettu. Perustuksetkin yltävän 30 metriin eli tässä taidettiin ottaa roudalta väkisin valta pois.

Salaojitus ei kuitenkaan ole vanhaan päärakennukseen tepsivä konsti vaan voisi koitua sen tuhoksi kuivattamalla hirsiarinan ja muuttamalla perustusten kantavuutta. Siispä pidetään silmällä ja korjaillaan ikuisesti. Ja odotetaan jännityksellä, mitä savi meille ensi keväänä antaa sisuksistaan.

Mukavaa joulun odotusta!

Tuovi

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin tutulta! En kuitenkaan ollut tajunnut, että se olisi nimenomaan routa, joka nostaa noita tavaroita esiin maan uumenista. Jotenkin ajattelin, että vaan ihmisten elo ja hyörinä aiheuttavat maan kuoriutumista ja aina vaan uusien roskien yms. ilmaantumista esiin... Meillä on myös erityisesti yksi vanhalla kivijalalla oleva rakennus, jota routa koettelee ja on jo koetellut ennen meidän tilalle tuloa. Emme ole pystyneet enää itse korjaamaan kivien siirtymistä, joten kyllä tässä joutuu lähiaikoina turvautumaan ulkopuoliseen apuun, etenkin kun siirtyily tuntuu jatkuvan. Ilmeisesti siis myös pysyvä riesa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys on ilmeisesti siitä, että kivet ja muut kiinteät kappaleet johtavat ympäröivää maa-ainesta tehokkaammin lämpöä. Talvella esim. kivi johtaa kylmää ilmaa ja jäädyttää sen alla olevan veden. Jäätyessään vesi sitten laajenee ja työntää kiveä ylöspäin. Kun ilma lämpenee, kiven alla oleva jäätynyt vesi sulaa muuta maata nopeammin ja muodostaan tyhjän tilan, kunnes ympäröivä maa täyttää sen uudelleen. Näin kivi on noussut ylemmäs.

      Tuovi

      Poista
  2. Routa ja savimaa siinä on kinkkinen yhdistelmä. Meillä oli aikanaan. Ja kyllä se savi sieltä kiehu ylös ajan kanssa vaikka kuinka syvälle kaivo ja laitto muua maata. Ei auttanu montaa vuotta salaojituksetkaan. Sen kanssa vain oli opittava elämään. Nyt on ihan eri ongelmat on kalliotontti ja tosi jyrkkä. Niin sitä sanotaan että siihen mihin ensin ihastuu siihen sitten vihastuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, savimaa on oma lukunsa, mutta niin on tietysti kallio ja kivinen maa ja niin edespäin. Sen olemme ainakin oppineet jo, että märällä kelillä ei kannata nosturin kanssa mennä ajelemaan tiettyihin paikkoihin. Pari kertaa on joutunut naapuri vetämään nosturin pois savivellistä :-)

      Tuovi

      Poista