Suuri puhallus

400 milliä – tuon verran uusi väentupa edistyi viikonloppuna, kun kerros kutterin ja sahanpurun sekoitusta puhallettiin ja sullottiin yläpohjan eristeeksi. Mutta olihan kuumaa ja pölyistä työtä!

Konevuokraamoissa tuntuu olevan tarjolla aika vähän laitteita, jotka sopivat purun puhaltamiseen. Toinen ja todennäköisempi vaihtoehto on, että omistajat vuokraavat niitä ainoastaan imuriksi eikä päinvastaiseen toimintaan, vaikka se periaatteessa onnistuisikin. Pienen etsinnän jälkeen paikallisesta konevuokraamosta löytyi laite, jonka avulla purujen puhaltaminen yläpohjaan onnistui mainiosti. Koneen ja kuukulkijan (nosturi) lisäksi apuna työssä oli tilan edellinen omistaja, sisaren poika ja välillä myös konevuokraamon omistaja lapsineen. Kiitokset kaikille avusta! Itse möyrin yläpohjassa, ohjasin puhallusputken päätä ja sulloin purua tiiviiksi. Toiset hoitivat alhaalla imupuolta ja toimivat tarvittaessa kodinputkimiehinä. Ullakolla oli lämmintä noin 35 astetta ja purupölyä ilmassa kiitettävästi.

Ullakolla liikkumisen teki hankalaksi etenkin tuvan kohdalla todella matala työskentelytila, joka jäi purukerroksen pinnan ja vesikaton väliin. Märkätilojen ja kamarin yläpuolella liikkuminen oli helpompaa, koska korkeutta oli enemmän. Lisäksi suhteellisen tiheässä olevat kattoristikot hankaloittivat siirtymistä paikasta toiseen. Tämä teki purun sullomisen työlääksi. Seinustoilla tilaa oli pienimmillään parikymmentä senttiä. Lisäksi huopakaton kolmiorimojen naulojen terävät päät uhkasivat yläpuolella takaraivoa. Parilla hipaisulla päähän selvittiin, mutta niitähän ei perinteisesti lasketa. Naulojen päitä ei viitsinyt tässä vaiheessa enää lyödä vinoon, koska se saattaa nostaa kantoja yläpuolella ja pahimmassa tapauksessa tehdä reikiä kattohuopaan.

Purua kului kukkurallinen lavallinen sekä edellisestä, alapohjaa varten tilatusta, erästä jäljelle jääneet viitisentoista jätesäkillistä. Puhallin toimi muuten hyvin, mutta välillä ahnehdimme liikaa imupäässä, jolloin kone meni tukkoon. Tästä selvittiin kuitenkin joko syöttöputkea heiluttelemalla tai avaamalla tukos koneen sisältä. Ainoastaan yhden kerran imuri ei suostunut käynnistymään. Epäilimme vikaa talon sulakkeissa, mutta paikalle hälytetty koneen omistaja otti maasta puukalikan ja kalautti laitetta sopivaan kohtaan. Tämän jälkeen kone toimi jälleen, aivan kuin Aku Ankassa.

Viikonlopun aikana saatiin korjattua myös piipunjuuren vuoto-ongelmat. Savupiipun juuri tehtiin viime syksynä ilman huovan nostamista ylös ja kiinni piipun kylkeen (katso päivitys lokakuulta >>). Kun vuotoja ilmaantui, selvittelin asiaa muun muassa RT-kortista. Rakennusmääräysten mukaan huopa tulee nostaa noin 30 cm ylöspäin ja kiinnittää piipun kylkeen pellityksen lisäksi. Vaikka meidän katossamme päälle tuli myöhemmin vielä kaksiosainen pellitys, pääsi syksyn aikana vaakasuorassa satanut vesi kovan tuulen voimasta ylös pellin alle ja valumaan huovan ja piipun kyljen välistä sisälle. Huopakaton tekemisessä täytyy muistaa, että katon eri osien vedenpitävyyttä ei voi jättää ainoastaan pellityksen varaan. Katteen täytyy olla itsessään täysin vesitiivis, myös läpimenojen kohdalla. Juuripellityksen tehtävänä on sen sijaan varmistaa, ettei vettä pääse yläpuolelta huovan ja piipun väliin.

Nyt uusi väentupa alkaa olla jo siinä vaiheessa, että piakkoin on vuorossa pattereiden asentamista ja lämmityksen kytkemistä päälle. Työtähän vielä riittää muutenkin rutkasti.

Hyviä rakennussäitä kaikille!

Ville