Rakennus, jota ei rakennettu

Kävimme jälleen Turun maakunta-arkistossa ihmettelemässä vanhoja perunkirjoituspapereita ja samalla saimme käsiimme 1900-luvun alussa pihaan suunnitellun asuinrakennuksen piirustukset. Rakennuksen on suunnitellut rakennusmestari Onni Touru. Tien lumo -teoksessa Viri Teppo-Pärnä luonnehtii Tourua seuraavasti:

Rakennusmestari Onni Touru oli ajan tuotteliaimpia maaseudun suunnittelijoita. Monia hänen rakennuksiaan osataan jo nimetä, mutta kenttä oli todella laaja – seurojentaloista ja meijereistä asuin- ja karjarakennuksiin – ja töiden määrä tuhatlukuinen.

Tourun suunnitelma on omaperäinen ja jotkut kohdat suorastaan ihmetyttävät: julkisivun toisen pään aittaratkaisu ja sisälle keskelle taloa suunniteltu sauna. Eletään kuitenkin vasta 1900-luvun alkua.



Emme tiedä, miksi rakennus jäi toteuttamatta tai ketä varten se oli tarkoitettu. Sen sijaan vanhaa päärakennusta laajennettiin toisesta päästään. On mielenkiintoista, miten asiat voivat unohtua kokonaan sukupolvien vaihtumisen myötä. Tapahtumat, jotka ovat nyt meille itsestään selviä, voivat sadan vuoden päästä olla tietymättömissä ja pohdinnan kohteena. Minulla on ollut etuoikeus kuulla paljon vanhoja, menneiden polvien elämää koskevia asioita lapsuudessani - voin lämpimästi suositella kaikille isovanhempia juttuseuraksi.

Tuovi

Posliinin palasia

Teimme salaojaa viime syksynä tallin edustalle ja nyt keväällä talven routimisen myötä myllätystä maasta nousee esiin kaikenlaista, muun muassa runsaasti vanhan posliinin kappaleita. Otin talteen mielenkiintoisimmat yksilöt ja pari astiasarjaa oli helppo tunnistaakin. Yllä olevassa kuvassa  lienee kappale tanskalaisen Royal Copenhagenin Musselmalet-astiaa (Royal Copenhagen perustettiin jo 1775 ja Fiskars osti sen yllättäen vuonna 2012). Alla puolestaan näyttäisi olevan Arabian Fasaani-astiastoa. Fasaanin valmistu ajoittui vuosiin 1876-1950. Fasaania saa vielä melko hyvin antiikkiliikkeistä.

Sitten löytyi pari koristekuviota, jota en tunnista:

...ja saviastian palasia oli myös runsaasti.

Keräilen itse puuttuvia osia mummoni Diana-astiastoon, mutta toki olisi hauska ajatus keräillä myös talossa aikanaan käytössä olleita astioita. Arabian vanhan posliinin keräilijälle kätevä osoite on Laatutavara.com, joka on mielestäni laadukas ja myös edullinen kauppapaikka.

Tuovi

Vierailu ajoituslaboratorioon

Vierailin ennen pääsiäislomia Itä-Suomen yliopiston Dendrokronologian laboratoriossa Joensuussa. Siellä ajoitetaan varsinkin erilaisista arkeologisista kohteista ja rakennuksista otettuja puunäytteitä. Isäntänä oli kvartäärigeologi Pentti Zetterberg, joka esitteli paikkoja ja kertoi ajoituslaboratoriotyön periaatteista.

On aika huimaa pidellä käsissä puun palasta, joka on elänyt jo Kustaa Vaasan aikoihin ja nähdä hänen syntymävuotensa aikana kehittyneen vuosiluston puussa. Tai kuten yllä kuvassa näkyvää puunkappaletta, johon on aivan ytimen tuntumaan merkitty vuosi 213 jaa., jolloin Rooman vallankahvassa hääräsi keisari Marcus Aurelius Antonius eli Caracalla. Toisaalta tien pientareella lojuvan kiven ikä on taas ihan jotain muuta, mutta kuitenkin…

Jos palataan maan pinnalle ja meidän näytteisiimme, niin ne tullaan tutkimaan ja ajoittamaan toukokuun aikana. Zetterberg lupasi näytteiden laadun perusteella, että ne pystytään ajoittamaan ainakin vuoden, parhaimmassa tapauksessa muutaman kuukauden tarkkuudella.

Yllä olevasta kuvasta näkyy ristiinajoituksen periaate yksinkertaisessa muodossa. Järvien pohjasta löydettyjen runkojen avulla on päästy ajassa pitkälle taaksepäin. Sarjaa täydentävinä osioina ovat kuvassa vanha aitta, uudempi aitta ja lopulta elävä puu, jonka viimeisin vuosilusto tiedetään tarkalleen.

Ajoitus on tarkkaa puuhaa. Näytelastun jokainen lusto mitataan millin sadasosan tarkkuudella. Mittausten perusteella muodostetaan lopulta lustokalenteri jokaiselle näytteelle erikseen. Niitä verrataan sitten Varsinais-Suomen alueen vuosilustokalenteriin ja etsitään vastaava ajanjakso. Lounais-Suomen osalta kalenteri ulottuu mäntypuun kohdalla vuoteen 1012. Vaikka tietokone auttaa melkoisesti työn aikana, lopullisen ajoituksen tekee kuitenkin ihminen. 

Puun uloin lusto määrittää kaatovuoden, jonka perusteella voidaan arvioida rakentamisajankohta. Aikoinaan rakennuspuita ei yleensä makuutettu kauaa varastossa, vaan usein ne kaadettiin talvella ja käytettiin seuraavana kesänä tai viimeistään seuraavana vuonna.



Ville

Päärakennuksen ajoitustutkimus alkoi

Päärakennuksen vanhemman osan rakentamisvuosi on aikojen kuluessa unohtunut, eikä arkistoistakaan ole löytynyt tähän vastauksia. Päätimme ottaa järeämmät keinot käyttöön ja siirtyä hyödyntämään luonnontiedettä, tässä tapauksessa dendrokronologista ajoitustutkimusta.

Dendrokronologiassa eli puun vuosirengasajoituksessa verrataan meidän hirsistämme otettuja puulustonäytteitä Joensuun yliopistolle talletettuun tämän alueen puulustokalenteriin. Laboratoriossa tehtävän tutkimuksen avulla voidaan selvittää parhaimmillaan vuoden tarkkuudella, milloin rakennuksessa käytetty puumateriaali on kaadettu ja missä se on kasvanut. Puiden kaatoajan perusteella voidaan tehdä johtopäätökset rakennusajankohdasta.

Kvartäärigeologi Pentti Zetterberg Itä-Suomen yliopistosta ajeli Joensuusta päiväkeikan Varsinais-Suomeen ja takaisin. Siinä välissä kairattiin neljästä hirrestä yhteensä kahdeksan lustonäytettä. Ne tutkitaan kevään aikana ja tulokset valmistuvat toukokuussa. Ensi viikolla on luvassa vastavierailu laboratoriolle. Tämä ajoitustutkimus liittyy opinnäytetyöhöni, jota teen rakennuskonservoinnin opintoja varten.

Toukokuussa palataan sitten ajoitusasiaan myös täällä blogissa. On todella mielenkiintoista, mitä paljastuu...

Ville

Karmikorjauksen jatkot

Kolmet karmit lähtivät jälleen korjaukseen Puutyö ja restaurointi Lindbladille. Kuten kuvastakin näkyy, tämän karmin alaosassa oli reilusti lahoa. Toisen karmin kulmasta ovat linnutkin kulkeneet pesimispuuhiin. Tämän satsin jälkeen onkin enää yksi huonokuntoinen karmi jäljellä vanhimmissa ikkunoissa.

Karmien irrottaminen on melko työlästä puuhaa. 1800-luvun karmien alle oli ladottu tuohikerros, joka olikin suojannut seinää kosteudelta hyvin. Yksi karmeista on tehty 1900-luvun alussa ja sen alla tuohta ei ollut. Rakennustavatkin muuttuvat ajan myötä - tässä tapauksessa ainakin vara oli vanhassa parempi.

Karmien lähdön jälkeen suojasimme aukot muovilla. Karmikorjaus on operaationa hyvä tehdä ennen sisäseinien pintatöitä kuten pinkopahvitusta ja tapetointia. Karmeja irrottaessa joutuu kuitenkin leikkaamaan tai irrottamaan pinkopahvit karmeista - kun tekee puutyöt ensin, välttyy turhalta työltä. Karmien korjaamisen myötä saamme ikkunatkin tukevammin paikoilleen - saranatappeja on vaikea kiinnittää lahoon karmiin.

Ensimmäiset sinivuokot kukkivat pihan aurinkoisimmissa paikoissa jo maaliskuun lopulla. Mukavaa kevään jatkoa!

Maalaismunia ja talosuunnitelmia

Vietimme aurinkoisen aamupäivän arkkitehti Pekka Saatsin kodissa Porvoossa. Saatsien koti on kunnostettu vanhasta kyläkoulusta ja paljon alkuperäistä on onnistuttu säilyttämään. Koulun isot ikkunat tekevät sisätiloista valoisat. Piharakennuksessa asustaa kanoja, joiden munia saimme valtavan määrän mukaamme.

Mutta asiaan: olimme vierailulla, koska aiomme rakentaa uuden talon vanhaan pihaamme. Ajatus on kytenyt mielessä jo pari vuotta. Talosta tulisi kompaktin kokoinen talviasuttava "väentupa", jossa olisi tupakeittiön ja makuutilojen lisäksi tilava sauna, lämmintä varastotilaa ja mahdollisesti vähän verstastilaa. Talon sijaintia olemme suunnitelleet vanhan, aiemmin puretun väentuvan paikalle pihapiiriin. Sijainti näkyy puutarhasuunnitelmissa, joista kerroin aiemmin.

Vanhan päärakennuksen aiomme jättää kesäkauden käyttöön, koska korkeiden huoneiden lämmittäminen kaakeliuuneilla pakkasella on melkoinen työ. Olemme poistaneet rakennuksesta vesijohdot, sähköt toki ovat jäljellä.

Koska vanha kylätontti ja sen vanhimmat kolme rakennusta, päärakennus ja kaksi aittaa, on suojeltu maakuntakaavassa, täytyy uudisrakennuksen tyyli ja erityisesti julkisivumateriaalit sopeuttaa ympäristöön. Maakuntamuseo antanee lausunnon arkkitehtisuunnitelmista ennen rakennustöiden aloittamista. Tilannetta helpottaa, että Pekka Saatsi on perehtynyt vanhoihin rakennuksiin.

Aikataulu hankkeessa on joustava, emme aio kiirehtiä ja suunnitteluvaihe tehdään huolella. Arkkitehtisuunnitelmat valmistuvat kesällä 2014, perustuksia pääsisi tekemään syksyllä ja rakennustyöt alkaisivat keväällä 2015. Ehkäpä loppuvuodesta 2015 pääsee jo lämmittämään uutta saunaa!

Juttelimme pari tuntia talosuunnitelmista arkkitehtipiirustusten pohjaksi ja tällaisia ajatuksia meillä on tässä vaiheessa:

• seinät rakennettaisiin varhopatsasrakenteella (ks. esim. http://www.sommelo.fi/rakennukset/varhopatsastalo/) ja työssä käytettäisiin mahdollisuuksien mukaan vanhaa, muualta siirrettävää hirsikehikkoa
• ulkoseiniin tulisi hirsien päälle vuorilaudoitus, värinä ehkä punamulta, jota pihan talousrakennuksissa on. Vanha päärakennus saa nousta "pihan ylimmäksi" vaalealla värillään.
• kattoon tulisi musta kolmiorimahuopakate
• ikkunoihin, oviin ja muihin soveltuviin rakennusosiin käytettäisiin vanhoja kierrätysosia
• lattioissa voi käyttää uutta lankkua tai osin kierrätyslankkua, jos sitä helposti löytyy
• sisätilojen pintakäsittelyssä olisi hauskaa kokeilla savirappausta ainakin osassa rakennusta
• saunasta tulee vanhan ajan puulla lämmitettävä sauna, jossa on tilava, yhdistetty löyly- ja peseytymistila korkeine lauteineen

Tällaisia ajatuksia - nyt sitten aletaan jännityksellä odottaa piirustusten valmistumista. Samaan aikaan lähdemme jo etsimään vastaavaa mestaria rakennustyömaalle.

Vilja-aitan pylväät

Vanhemman vilja-aitan edustalla on ovikatos, jota ovat kannatelleet kaksi veistettyä pylvästä. Kuisti pylväineen on todenäköisesti lisätty aittaan 1900-luvun alussa. Itse aitta on 1700-luvun lopulta. Pylväät olivat korjauksen tarpeessa ja erityisesti lahonneet alaosistaan, jotka ovat olleet kauan maassa kiinni. Kuitissa on joskus ollut myös puulattia, joka on maatunut pois. Tuimme kuistin, poistimme pylväät ja aloittelimme niiden puupaikkauksia. Paikkausoperaatiosta tulee pitkällinen, lahoa oli enemmän kuin päälle näytti.

Tukien laittaminen oli melko helppoa, mutta pylväiden irrottaminen vaikeampaa hajottamatta samalla vanhoja lautoja kuistin yläosasta. Käytimme irrotuksessa kiiloja, jotka ovat käteviä ja rakenteita säästäviä.

Puupaikkausta aloittelimme suunnittelemalla uuden paikan muodon ja koon, ja poistamalla vanhaa puuta paikkaa varten. Pylväät on veistetty käsin ja ne eivät ole symmetrisen muotoisia, mikä teki mittaamisesta vaikeaa. Paikat kiinnitetään puutapeilla ja liimalla

Maaliskuinen viikonloppu työmaalla oli siitä harvinainen, että haravoin lehtiäkin taas pihasta. Eipä ole tullut ennen maaliskuussa haravoitua. Varsinais-Suomessa ei ole tänä talvena ollut lunta maassa kuin kuukauden verran. Pikkulinnut katsastelivat jo pesäpaikkoja pihan vanhoista puista.

Pihasuunnitelmia tallin ja joen edustalle

Ajattelin jakaa vielä muutaman kuvan puutarhasuunnitelmistamme. Päärakennuksen lähiympäristö on suunniteltu tarkemmin ja se näkyi aiemmassa kirjoituksessani. Tässä yllä näkyy tallin lähiympäristö, johon on piiretty enemmän nurmikenttää ja niittoaluetta. Tallin kulman kohdalla on yksityistien risteys, joka aiheuttaa meille päänvaivaa: autot ajavat läheltä tallia ja tie tuntuu levenevän koko ajan rakennusta kohti. Suunnitelmassa tuohon kohtaan on istutettu puu tai pensas. Se tuntuukin ihan hyvältä ajatukselta.

Tässä näkyy puutarhasuunnitelma kokonaisena, myös pihan läpi kulkevan kylätien alapuolinen osuus, jossa sijaitsevat vanhat aitat ja navetta. Siellä on aikoinaan ollut myös maakellari ja savusauna. Molemmista on vielä kiviraunioita jäljellä. Tontti rajautuu alaosastaan jokeen.

Tutkimme suunnittelijan kanssa joenranta-aluetta ja siellä kasvaa monenlaista perinteistä niittykasvia. Mielenkiintoista tuossa niittyalueessa on, että se ei pusikoidu itsestään vaan pysyy avoimena heinikkona, vaikka emme ole tehneet sille mitään. On mukavaa säilyttää avoin näkymä joelle ja sen takana oleville pelloille. Jokea olisi hyvä myös käyttää joskus uimiseen, joka olisi mahdollista ruoppausoperaation jälkeen. Naapurit ovat kertoneet, että joessa on aiemmin ollut uimapaikkoja ja kuulemma rapujakin sieltä kalastetaan.

Vastaus Omppulan haasteeseen

Omppulan Suvi haastoi minut vastaamaan viiteen tiukkaan kysymykseen, tässä vastauksia.

Lempivärini sisustuksessa
Hankala kysymys - yritän luoda aina kokonaisuuksia ja värit vaihtelevat. Asumme 1940-luvun alussa rakennetussa talossa ja kun katson nyt ympärilleni keittiössämme, näkyy oliivinvihreää, sinistä, oranssia ja puupintoja. Lattia on luonnonvalkeaksi maalattua lankkua. Astiat pöydällä ovat tummanvihreitä. Jos on ihan pakko valita jotain, valitsen oliivinvihreän.

Design-huonekalu, joka ei ikinä tule meille
Eero Aarnion Puppy-koira. Sopii paremmin toimistoon kuin kotiin - ja mieluummin silmänruuaksi kuin istuimeksi.

Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä
Kestosuosikkini on House-sarjan Hugh Laurie, joka loistaa vielä paremmin Kyllä Jeeves hoitaa -sarjassa.

Suosikki leivonnassa
Alahärmäläinen raparperipiirakka, joka on sopivan hapan ja samalla makea.

Blogisuosikkeja
Ruosteinen blogi
Pirjon kädenjälkiä
Kuralan kartanotila
Pelastetaan vanhat talot

Puutarha paperilla

Tässä se viimeinkin on, puutarhasuunnitelma! Sen piirsi meille arkkitehti Viri Teppo-Pärnä ja nyt sitten puutuu enää toteutus. Piha-aluetta on paljon, joten etenemme varmasti vähän kerrallaan.

Suunnitelma lähti liikkeelle päärakennuksen tyylistä, Varsinais-Suomen pihoille tyypillisistä kasveista ja piirteistä sekä niistä tiedoista, joita vanhasta pihasta on jäljellä. Esitimme myös listan toiveita ja etsin netistä kuvia, joissa oli toivomaamme tunnelmaa. Suunnitelmassa näkyy myös uudisrakennus, jonka suunnittelu alkaa tänä keväänä.

Suunnitelman isoja linjoja ovat lehmusrivien palauttaminen istuttamalla puuttuvia puita, hiekkakäytävien palauttaminen, vanhan piha-aidan rakentaminen uudelleen ja hedelmä- ja kasvitarhan istuttaminen jälleen talon taakse, jossa se ennenkin on ollut.

Talon pohjoispuolella olevan kuusiaidan kaadamme ja istutamme uudelleen. Se on ainut tapa saada riukuuntunut aita jälleen normaalikuosiin. Kuusiaita on perinteinen Varsinais-Suomen pihoilla.

Pihakeinun paikkakin selvisi ja huvimaja on luvassa! Pihaportit ovat odottamassa tallin vintillä, vain portinpylväät puuttuvat. Pihasta on tehty myös piirros laajemmalta alueelta, jossa näkyvät aitat ja tuleva saunanpaikka. Kerron siitä seuraavassa kirjoituksessani.

Ruoksasalin vanhin boordi?

Teimme sisätöitä pienellä pakkasella ja purimme ruokasalista viimeisiä 70-luvun jälkiä: lautoja, naulakoneen loputonta satoa ja lastulevyn palasia. Seinän yläosasta paljastui mielenkiintoinen vanha boordi, joka on kiinnitetty aikoinaan suoraan savirappauksen päälle. Ihmettelimme tätä rappauksen päälle laittamista, mutta näin todellakin on tehty jossain kohtaa 1800-lukua. Aivan ensimmäisenä seinissä on varmaankin ollut koristeena rappaus ennen tuota tapetointia.

Säästimme vanhat tapetinpalat, ne saavat jäädä seiniin uuden pinkopahvin alle. Ruokasalin seinissä on siellä täällä useita tapettikerroksia aina viimeisimpään 70-luvun kerrokseen saakka.Monista paikoin on kuitenkin kaikki otettu myös pois, varmaankin 1900-luvun alun perusteellisessa korjauksessa. Hienoa kuitenkin, että jotakin on jäljellä!

Purimme 70-luvulla madalletun katon tukia myös ruokasalin kaakeliuunin päältä. Alta paljastui jossain vaiheessa pienennetty hormiaukko. Paikalla on ollut 1800-luvun lopulla keittiö ja sen iso leivinuuni-hella, jonka jäljiltä aukkoa on arvatenkin pienennetty kaakeliuunia varten. Vanhan uunin jälkiä näkyy vielä hirsiseinissä. Purkutyössä irtosi yksi kaakeli, mutta se ei onneksi hajonnut.

Irrottelin itse naulakoneella ammuttuja nauloja seinistä, niitä on valtava määrä. Ehkä vähempikin olisi riittänyt, asialla on tainnut olla joku yli-innokas koneen käyttäjä.

Seuraavalla kerralla kerron puutarhasuunnitelmasta, joka on valmistunut. En ole itse mitenkään kokenut puutarhuri, joten suunnitelma auttaa ja antaa tukea päätöksille. Ammattilaisen tekemänä se myös tuo paljon sellaista uutta, jota ei olisi osannut itse ajatellakaan.

Harmaata puuta

Jatkan vielä muutaman sanan tallin ikkunanpokista ja puuosien kunnostamisesta. Pokat ovat harmaantuneita ja uurteille kuluneita - syynä on osittain puun laatu ja pitkään jatkunut maalittomuus. Jos haluaa, että uusi maali pitää varmuudella, pitäisi harmaantunut puu hioa pois. Aloitin hiomisen ensin käsin hiekkapaperilla, mutta siinä loppuivat pian voimat, koska hiottavaa on niin paljon. Hyväksi apuvälineeksi on osoittautunut pieni, käteen sopiva hiomakone, jolla pääsee myös ahtaisiin kulmiin ja vinoille pinnoille. Koneen kanssa saa tietysti olla varovainen, koska sillä vetelee helposti liiankin paljon pois ja kone lipsahtaa helposti reunojen päälle pyöristäen niitä.

Olen hionut ensin karkealla paperilla koneella ja viimeistellyt käsin hienommalla paperilla. Kaikkia uurteita ei millään pysty hiomaan pois, koska siinä samalla menisi koko puuosa. Olenkin jättänyt suosiolla pienet urat pokaan ja hionut niiden uomat käsin.

Hyvät puristimet ovat puuosien työstämisessä paikallaan. Olen keräillyt niitä vähän erikokoisia ja eri tekniikalla toimivia. Kaikille on ollut käyttöä. Pukit ovat paras työtaso ikkunoiden kanssa. Niiden korkeutta voi myös yleensä säätää. Olen itse käyttänyt Ikeasta löytämiäni valkeita pukkeja, ne ovat kestäneet ja toimineet hyvin.

En tiedä miten yleinen ongelma on kittiurien mataluus, mutta tallin ikkunoissa se on koko ajan vaivana. Puuosien hiominen tietysti madaltaa uria entisestään. Kittaaminen on hankalaa mataliin uriin, joista lasi vie vielä osan. Lasitusnaulat meinaavat väkisin pistää esiin kitin alta. Olen syventänyt kittiuria talttaamalla. Jos urat jäävät hieman epätasaisiksi, ei se haittaa. Aluskitti luo uran pohjalle patjan, jonka päälle ikkuna asettuu ja korkeuserot kyllä tasoittuvat.

Ikkunoiden puutyöt ovat aikaa vieviä, mutta hauskoja ja rentouttavia. Joka kerta myös ihmettelee yhtä paljon, miten ikkuna muuttaa muotoaan harmaasta ja uurteisesta uudenveroiseen, sileään puupintaan.

Tallin ikkunoita ja vaahteran lehtiä

Vuoden viimeiset korjaustyöt tehtiin lauhassa ja hetkittäin jopa aurinkoisessa säässä. Lunta ei ole lainkaan - en ole tainnut aiemmin haravoida lehtiä joulukuussa. No tulipahan sekin koettua. Pihan haravointi jäi syksymmällä vähän kesken ja jatkoin nyt työn loppuun. Pihassa kasvaa paljon jalopuita, joista tulee valtava määrä lehtiä. Erityisesti vaahteran lehdet ovat työläitä, ne liimaantuvat paksuiksi märiksi laatoiksi, joita ei tahdo saada irtoamaan maanpinnasta. Saarnin, lehmuksen ja jalavan lehdet ovat huomattavasti helpompia. Lehtien eroja oli runsaasti aikaa analysoida haravoidessa.

Mutta sitten varsinaisiin korjaustöihin: sain kaksi tallin ikkunaa valmiiksi. Ikkunat olivat odottaneet ylimääräisten maalien puhdistamista lasipinnoilta ja nyt ehdin viimeinkin viimeistellä pokat. Asensimme ikkunat paikoilleen. Yleensä pokia joutuu aina jonkin verran höyläämään reunoista, jotta ne menevät paikoilleen sujuvasti. Ikkunoita ei uskalla kovalla voimalla lyödä paikoilleen, koska ne on voitava taas joskus irrottaa. Samalla tarkistelin aiemmin korjattujen tallin ikkunoiden kuntoa: hyvältä näyttää, yhdessä kohdassa oli lasitusnaula jäänyt liian pintaan ja ruostunut.

 Ikkunapokia höylättiin sähkö- ja käsihöylällä. Sähköhöylällä saa poistettua puuta vaikka millin kerrallaan, käsihöylällä taas tuntuma puuhun on parempi. Molemmat puoltavat paikkaansa vähän tilanteesta riippuen.

Tallin ikkunat eivät ole yhtä laadukasta puuta kuin päärakennuksen ja ne olivat huollon puutteessa aika lailla rapistuneet. Olen tehnyt pokille pellavaöljykyllästyksen, jos se vaikka pidentäisi niiden elinkaarta. Maalikerroksia maalasin kolme ulkopuolelle ja kaksi sisäpuolelle. Joitakin sisäpuitteita olen joutunut kokonaan uusimaan.

Tallin ikkunoita on nyt korjattu viisi kappaletta ja vielä on viisitoista korjaamatta. Töitä riittää siis seuraavillekin vuosille - hauskaa ja toimeliasta uutta vuotta!

Lehtijuttu ja vierailu Hattulaan

Vähän aikaa sitten ilmestyi viimeisin Glorian Antiikki -lehti, jossa oli kahden sivun juttu Vihreästä kamarista. Tämä liittyi Glorian marraskuiseen blogikilpailuun, jossa Vihreä kamari valittiin Vuoden Vintage -blogiksi.

Viime viikolla teimme lisäksi mielenkiintoisen vierailun Metsäkylän Navetalle Hattulaan. Tapasimme Pia ja Kimmo Kuurman perheineen ja tutustuimme perheen kerrassaan upeaksi kodiksi remontoituun vanhaan tallirakennukseen. Iltapäivän ja talokierroksen aikana tuli uusia ideoita myös oman talon ja ympäristön remonttia silmällä pitäen. Kuulimme myös Metsäkylän Navetan yritystoiminnan alkuajoista ja keskustelimme omista yrityshaaveistamme. Iso kiitos isäntäväelle!

Kaksi aikaa

Saimme talomme entiseltä omistajalta kolme vanhaa valokuvaa pihapiiristä, joita meillä ei ole aiemmin ollut. Kävimme tänään mittaamassa päärakennuksen tarkkojen pohja- ja leikkauspiirustusten laatimista varten ja samalla innostuimme ottamaan kuvat samoista paikoista, joista vanhat kuvat on aikanaan otettu.

Yllättävää kyllä, aika vähän on muuttunut päärakennuksen ja aittojen ohi kulkevan tien varrella. Talon katemateriaali on vaihtunut tiileksi, ikkunanpokat valkeiksi ja talon edustalla on ennen ollut pyöreä nurmikenttä, jonka ympäri on voinut ajaa hiekkatietä pitkin. Täytyykin tiedottaa puutarhasuunnittelijalle tästä uudesta tiedosta.

Talon ohi kulkevan tien varrella on ennen ollut puuaita ja osa puustoa on hävinnyt varmaan vanhuuttaan pois. Tie on tietysti ollut soratie ja näyttää kelirikon aikaan varsin hankalalta kuljettavalta. Nykyinen päällystetty tie on levennetty aittojen sekä pihan suuntaan ja kulkee nyt vähän turhan lähellä aittoja.

Navetassa on tapahtunut muutoksia: vintille vievä silta on purettu, samoin kattoikkunat. Vesikate on vaihtunut aaltopelliksi. Vintin ovetkin taitavat olla toiset kuin ennen ja monet ikkunat ovat kadonneet. Navetassa riittää korjattavaa!

Ottakaat kiini! – vanhoja lehtileikkeitä

Netistä löytyvä Kansalliskirjaston Historiallinen sanomalehtikirjasto -tietokanta on varsinainen aarreaitta! Sen kautta voi lukea lähes kaikkia Suomessa vuosina 1771-1910 ilmestyneitä sanomalehtiä. Olemme itse onnistuneet löytämään useita taloamme koskevia lehtiartikkeleita ja -ilmoituksia, joista vanhin on vuoden 1827 Finlands Allmänna Tidning -lehdestä. Artikkelissa luetellaan talojen nimiä ja niiden osallistumista Turun palon uhrien auttamiseen. Silloinen talomme omistaja lahjoitti hätää kärsiville 10 kappaa herneitä.

Vanhoista lehdistä on selvinnyt, että talon pihapiirissä on pidetty 1800-luvun lopulla jopa maatalousnäyttelyitä, joissa on esitelty uusimpia maatalouskoneita, elintarvikkeita ja käsitöitä. Myös raittiusseurat ovat talossa kokoontuneet. Lisäksi bongasimme talon omistajan kustantamia ”ottakaa kiinni” -ilmoituksia, joissa pyydetään auttamaan laitumelta kadonneen hevosen etsimisessä. Eri lehdistä on löytynyt myös talon palvelusväkeä koskevia työpaikkailmoituksia.

Sanomalehtikirjastosta löytää varsinkin vanhempien lehtien numeroita, jotka eivät ole enää tekijänoikeuden piirissä. Tietokannasta voi etsiä esim. henkilön, talon, paikkakunnan tai vaikka tapahtuman nimellä. Pystyimme jopa jäljittämään oikean lehden sivunumeroineen eteisen kattoon liisteröidyn sanomalehtiarkin yhden lauseen perusteella, jonka syötimme sellaisenaan hakusarakkeeseen.

Hakukone tunnistaa yllättävän hyvin lehtien joskus hyvinkin koukeroista vanhahtavaa kirjoitusasua. Mutta ei pidä luovuttaa, jos osumia ei heti tulekaan. Kannattaa muutella hakusanoja ja käyttää tarvittaessa toista kotimaista.

Käy kokeilemassa osoitteessa:
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/secure/main.html?language=fi

Iltapäivä arkistossa

Vietimme muutama viikko sitten mielenkiintoisen perjantai-iltapäivän Turun maakunta-arkistossa tutkimassa taloomme liittyviä vanhoja papereita. Löysimme kymmeniä sivuja lainhuudatusasiakirjoja 1800-1900-luvuilta, perunkirjoituspapereita ja rakennusmestari Onni Tourun laatimat uuden asuinrakennuksen piirustukset vuodelta 1917.

Rakennusta ei ole koskaan toteutettu pihapiiriin - liekö syynä ollut pian tämän jälkeen alkanut kansalaissota, joka koetteli talomme tuolloista omistajaperhettä monin tavoin. Paikkakunnan historiikeista käyvät ilmi muun muassa punaisten talon väelle järjestämä "kotiaresti" ja kaksi perheenjäsentä myös kuoli hämärissä olosuhteissa. Seutukunnalla käytiin kiivaita taisteluita punaisten ja valkoisten välillä. Vastakkainasetteluun johti varmasti toisaalta torppareiden runsas määrä ja myös selvä luokkaero varakkaiden tilallisten ja köyhän työväestön välillä.

Vanhat lainhuudatusasiakirjat ovat mielenkiintoista luettavaa! Ennen vanhaan koko tilaisuuden kulku ja eri henkilöiden esittämät puheenvuorot on kirjoitettu muistiin tarkasti. Tekstiä on sivukaupalla. Koska luettavaa olisi ollut liian paljon yhteen iltapäivään, laadimme etukäteen taktiikan: kävimme molemmat läpi omat paperinivaskamme ja etsimme taloamme koskevat kohdat paksuista, sidotuista kirjoista. Sitten kuvasimme sivu kerrallaan kaikki paperit. Näin lueskelua voi jatkaa myöhemmin kotisohvalla ruotsin kielen sanakirjan kanssa - 1800-luvun puoliväliä ennen asiakirjat on laadittu ruotsiksi.

Luettavaa jäi myös seuraavaan kertaan. Perunkirjoituspapereita emme ehtineet käydä läpi. Turun arkistossa vanhat asiakirjat noudetaan tilauksen mukaan tasatunnein. Seuraavalla kerralla kannattaakin varata koko päivä ja eväät mukaan.

Vihreälle kamarille yllätysvoitto!

Vihreän kamarin voitto Gloria Blog Awards -kilpailun Vintage-sarjassa oli valtava yllätys! Pidin ja edelleen pidän kilpakumppanien blogeja eli Domargård - Villa Oliviaa, Villa Iduria, Retroaarteita ja 70-luvulta, päivää! niin superlaadukkaina, että ne olisivat mennen tullen ansainneet voiton. Otan siis tunnustuksen nöyrästi vastaan.

Ilta Katajanokalla sujui mukavissa tunnelmissa ja oli hauskaa pynttäytyä kerrankin kunnolla juhlavetimiin. Seurasimme palkintojenjakoa 70-luvulta päivää -blogin pitäjän hyvässä seurassa ja myös muita tuttuja löytyi. Ruokatarjoilusta jäi mieleen erityisesti Meri-Tuuli Lindströmin kokkaama hevosenliha-carpaccio, joka oli maukasta.

Tästä on hienoa jatkaa blogin pitoa ja talomme korjaustöitä! Iso kiitos kaikille lukijoille ja blogiani äänestäneille sekä uusille jäsenille.

Lue lisää juhlista ja palkituista Gloria-lehden tuoreesta nettijutusta.