keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Hellettä ja huopaa



Päärakennuksen kattoremontti on jonkin verran myöhästynyt alkuperäisestä aikataulusta. Nyt työ on kuitenkin loppusuoralla. Uuden kolmiorimahuopakatteen pitäisi valmistua tämän viikon loppuun mennessä. Toki kattosillat ja tikapuut kuuluvat kokonaisuuteen, mutta ne ovat ensi vuoden ohjelmistossa.




Vanhojen savupiippujen kohtaloa on pyöritelty suuntaan ja toiseen projektin aikana. Ensin ne oli tarkoitus purkaa vesikaton alapuolelle, sen jälkeen vaihtoehtona oli muurata ne kattotyön yhteydessä uudelleen. Nyt ne päätettiin kuitenkin kustannussyistä jättää paikoilleen, koska niiden juuret olivat kuitenkin sen verran kohtalaisessa kunnossa, että huovan voi vetää parikymmentä senttiä ylöspäin kiinni piippujen kylkeen. Sitten kun ne muurataan lähitulevaisuudessa uudestaan alkuperäiseen muotoonsa, voidaan huopa vetää juuren osalta uudemman kerran ylös. Piippujen päälle on tarkoitus tulla myös hatut ja juurelle pellitykset, kuten uudessa väentuvassakin.



Hellettä on meilläkin riittänyt lähes koko remontin ajan. Vaikka se ei ihanteellinen sää olekaan, on tämä parempi kuin sateinen kesä, jota vähän itse ennalta pelkäsin. Huopakaton asennus kuumassa säässä on tarkkaa puuhaa, koska lämpimänä se venyy ja menee helposti rypylle. Sen vuoksi suoraan huovan päällä ei ole tässä säässä hyvä kävellä, vaan on syytä käyttää lapetikkaita.

Olemme Tuovin kanssa tyytyväisiä siihen, että päätimme teettää nimenomaan kolmiorimahuopakaton rakennukseen. Se näyttää hyvältä, sopii perinteiseen hirsirakennukseen paremmin kuin hyvin, eikä sen korjaaminen tulevaisuudessa ole vaikeaa. Toki tiili- tai peltikate olisi ollut pidempiaikaisempi vaihtoehto, mutta jotenkin tuntuu, että huopa istuu pihapiiriin parhaiten. Eikä toki sekään ole huono asia, että huopa on vaihtoehdoista edullisin :)

Sopivasti aurinkoa ja sadetta toivottaen,

Ville

torstai 19. heinäkuuta 2018

Vessan oven ehostus



Ulkovessamme ovat olleet pitkään keskeneräisinä ja toinen vessoista nytkähti vähän eteenpäin kun ovi sai ensimmäisen maalikerroksen pintaansa. Vessat ovat tallin toisessa päädyssä ja säilyneet käytännössä alkuperäisinä 1900-luvun alkupuolelta, jolloin rakennus rakennettiin. Otimme toisen niistä käyttöön kun hankimme talon ja sijoitimme vanhoihin rakenteisiin Biolanin kompostoivan käymälän (joka muuten toimii aivan erinomaisesti, voin suositella!).




Talli on maalattu aikoinaan puna- ja keltamullalla. Vessojen ovissa on ollut aikanaan keltainen öljymaali ja tämän toisen vessan sisäseinissä keltamultaa. Niinpä jatkoin keltaista perinnettä ja maalasin oven Gysingen rautaoksidinkeltaisella (järnoxidgul) pellavaöljymaalilla. Väri on aika kirkas ja mietimme nyt, onko se liiankin kirkas. Pitää vähän haudutella asiaa ja jatkaa sitten toinen ja kolmas maalikerros. Sisäpuolella maalaan myös uudelleen seiniä keltaisella, koska ensimmäinen keltamultamaalini hilseilee pois osasta seinää - laudoissa on varmaankin jokin öljykäsittely, joka aiheuttaa maalin irtoamisen. Harmillista lisätyötä, mutta pellavaöljymaali sitten kestänee niissäkin.



Myös toisen vessan oven korjaus on työn alla ja valmistunee Villeltä tänä kesänä. Sitten senkin voi maalata. Mukavaa saada näitä joitakin yksityiskohtia kuntoon pihapiirissä.

Muutakin maalausta olen tehnyt: huoltomaalasin kaikki väentuvan ikkunat ja kunnostetut tallin ikkunat valkealla Gysingen pellavaöljymaalilla. Nyt niiden pitäisi taas kestää jonkin aikaa aurinkoa ja sadetta. Päärakennuksen ikkunatkin pitäisi huoltomaalata, kun vain ensin kattoremontti valmistuisi alta pois.

Helteet haittaavat maalaustöitä ja myös kattohuovan laittoa. Toivottavasti pian lämpötilat hieman laskisivat, näin perinnerakentajan näkökulmasta.

Rentoa heinäkuun jatkoa!

Tuovi