lauantai 21. huhtikuuta 2012

Lahoa karmeissa


Ikkuna kunnossa, karmi ei.
 
Korjautimme kolme karmia talon vanhasta päädystä puuseppä Lindbladilla. Karmit olivat lahonneet varsinkin alaosistaan ja taas kerran lahoa löytyi enemmän kuin arvasimmekaan. Nyt karmit on puupaikattu. Tavoitteenamme on saada talon vanha pääty pian kesäasuttavaan kuntoon: lahot karmit estivät kunnostettujen ikkunoiden saranoimisen, nyt sekin onnistuu ja ikkunat saa sitten helposti auki.

Karmit ovat järeitä, mutta huonossa kunnossa.
Kuva: Valtteri Lindblad























 
Puupaikka karmissa.
Kuva: Valtteri Lindblad

















Paikkapala liimauksessa.
Kuva: Valtteri Lindblad
















Puupaikattu karmi - puusepän mielestä tässä mennään jo niillä rajoilla, kannattaako tehdä kokonaan uusi karmi, koska paikkaa on paikan vieressä ja rakenteen tukevuus saattaa kärsiä.
Kuva: Valtteri Lindblad
 Myös talon sisäovia operoitiin Lindbladin toimesta, jotta niiden käynti olisi parempi. Kamarin ja salin välinen ovi ei mennyt ollenkaan kiinni ja kuistin sisäpuolen pariovet menivät kiinni, mutta jäivät sikäli kauas toisistaan, ettei lukon kieleke yltänyt mennä kiinni saakka. Molempia ovia höylättiin sähköhöylällä: kamarin ovea yläosastaan, pariovia saranasivuiltaan.

Lehtikuusen vuosirenkaista näkyy, että alkuvaiheessa puu on kasvanut vauhdilla, jonka jälkeen kasvu on hidastunut.


Juuren lähellä puu oli mennyt säleiksi. Tästä osasta ei lautaa saa, ehkä jotain muuta.














Pihan lehtikuusi on myös viimeinkin sahattu ja odottaa pääsyä vannesahan käsittelyyn. Sahautamme siitä lautaa ulkorappua varten.

Huomasimme myös pihamaan ensimmäiset sinivuokot - aurinkoista kevättä kaikille!


sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Perinnerakentajan pääsiäisyllätykset

 












Vietimme pääsiäistä purkutöissä ja kaikenlaista muutakin tuli taas tehtyä. Tärkeimpänä projektina oli tällä kertaa hirsikorjausten valmistelu purkamalla vuorilautoja, lattiaa ja poistamalla purua vintiltä. konttorihuoneen seinässä on paha lahovaurio, joka ulottuu maanrajasta vintille saakka. Syynä on kattojiirin vuotaminen, jiirit tuntuvat olevan ongelma aika monessa paikassa.

Sitten pari sanaa lattian alaisesta elämästä ja eristeistä: konttorin alapohjaan oli aikoinaan tehty korotus ja lisätty vuorivillaa ja muovia eristeeksi. Strateginen virhe, joka oli johtanut mukavan villoitetun välitilan syntyyn jyrsijöille. Lisäksi muovi oli tiivistänyt kosteutta, joka oli pahentanut lahovaurioita. Villaa ja vähän muutakin säkitettäessä tuli mieleen soittaa 1970-luvun korjausmiehelle - signeeraus löytyi listan takaa.


Perinnerakentajan pääsiäisyllätys: lahoa myös ikkunan vasemmalla puolella.













Puutappien elinkaari on usein pidempi kuin hirren.




















Vintillä poistettiin puruja hirsikorjauksen tieltä.














Lahovaurio ohentaa hirttä: tuki kuitenkin riittää vielä.














Asumattomia taloja ei yleensä ole: jos lattian päällä ei ole elämää, voi sitä olla sen alla.




















Jatkoimme myös kamarin lattian purkua, jotta lahovaurion koko laajuus tulisi esiin. Tässä tapauksessa taas ikkunasta on puuttunut jonkin aikaa ruutuja ja vettä on tullut sisään. Lattialautojen alapuolella oleva hirsikerta on lahonnut. Vaurio ei kuitenkaan ole kovin paha – voi olla, ettei koko hirttä tarvitse vaihtaa. Lautoja irrottaessa pyrimme mahdollisimman pieneen purkualaan.


Lattialaudoista saa palan pois helpoiten käsisirkkelillä...














...ja sorkkaraudalla.





























Kamarin lattian alta löytyi palasia 1800-luvun tapetista.















Tapaninpäivän myrskyssä kaatunut lehtikuusi on vielä pihalla ja tarkistelimme sitä metallinpaljastimella naulojen ja rautalankojen varalta. Pihapuissa on usein kaikenlaisia virityksiä, jotka voivat rikkoa sahanterän. Tarkoituksena olisi tehdä puusta lautaa mm. ulkorappua varten. Lehtikuusi kestää hyvin kosteutta ja sopii sateelle alttiisiin ulkorakenteisiin.





















Ikkunoitakin ehdittiin korjaamaan: tässä ovat työn alla alapuitteestaan kunnolla lahonneet ikkunapuitteet, joihin tehtiin kokonaan uudet alasarjat. Puuosat olivat valmiina ja teimme sovitustyön aurinkoisella pihalla. Seuraavaksi vuorossa on liimaus ja tapitus.


Puupaikkaukset ovat hermoja vaativaa, pikkutarkkaa työtä.














 Ei pääsiäistä ilman roskakokkoa. Kokossa paloivat viime kesänä korjatun aitan lahot hirret ja lisäpotkua saatiin lehtikuusen oksista.















Raatajat rahanalaiset.














Poistimme vielä huonokuntoiset linnunpöntöt päivän päätteeksi.




















Reippaat kaksi päivää kuluivat nopeasti talkootöissä. Tästä on hyvä jatkaa, töitä riittää vielä! Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Ei taloa ilman talkoita?

Saunan hirret oli merkattu valmiiksi kokoamista varten.















Talkoot eli talkootyö (venäjän sanasta toloka) on perinteinen suomalainen naapuriavun muoto, johon liittyy vahva yhteisöllisyyden tunne. (Wikipedia 4.4.2012)

Talkoot ovat ehkä viime aikoina jääneet vähän unholaan muutoin kuin asunto-osakeyhtiöiden pihatöissä - ja niissäkin taitaa olla aina se sama talkooväki paikalla. Mietin myös, ovatko talkoot enää naapuriapua vai enemmänkin sukulaisapua? Onko niin, että naapureita ei oikein enää tunneta eikä uskalleta pyytää tekemään ilmaista työtä? Meilläkin talkoot tehdään usein sukulaisporukalla.

Tästä huolimatta tai juuri tästä syystä talkoissa on useimmiten oikein mukavaa. Työnteko maistuu, samoin ruoka ja illalla pääsee saunaan. Työn tulokset näkee konkreettisesti ja talkoissahan on se hyvä puoli, että yleensä tehdään joku rajattu, mutta laaja kokonaisuus. Työ etenee ripeästi ja valmista tulee.

Tässä kokoamistyö on jo loppusuoralla. Tukkikoura on ehdoton apuväline tässä työssä.















Talkoiden järjestäminen on oma taitolajinsa, jotta talkooporukka tulee uudestaankin. Usein talkoita järjestäville tulee myös vastakutsuja toisten talkoisiin - niistä ei parane kieltäytyä.

Olemme pitäneet jo aika monet talkoot oman talomme parissa ja nyt oli vuorossa toisten talkoisiin osallistuminen. Vietimme viikonlopun Itä-Suomessa aurinkoisessa säässä hirsisaunaa rakentaen. Oma osuuteni rajoittui ruokahuoltoon, eristeiden niittaukseen, tappien sahaamiseen ja niiden jakeluun tikkailla keikkuville työmiehille.

Hirsien merkkauksessa oli kiintoisa logiikka, jossa käytettiin kirjaimia, tavallisia numeroita ja roomalaisia numeroita.












Villaa niitataan hirsiin eristeeksi.


























Pääsiäisenä onkin vuorossa oma työmaa, tällä kertaa vain kolmen hengen iskujoukolla. Ruuat ajattelin pitää yksinkertaisena: hernekeittoa, pyttipannua, makkaraa, kahvia ja pullaa. Ja illalla saunaan.