maanantai 23. kesäkuuta 2014

Vieraskuisti sai maalipeitteen


Vieraskuisti on nyt maalattu ensimmäiseen kertaan! Saimme maalaukseen tehokasta talkooapua. Katto-, ikkuna- ja lattialistat ovat vielä maalaamatta kuten kuvassa näkyy. Osa niistä on vanhoja ja osa vanhan mallin mukaan teetettyjä uusia. Ikkunat laseineen ja puitteineen ovat alkuperäiset 1800-luvun lopulta. Samoin lattia (joitakin paikkalautoja lukuunottamatta), ovet, katto- ja seinäpaneelit. Rungon ja suurimman osan vuorilaudoitusta jouduimme aiemmin uusimaan, voit lukea kuistin pystytyksestä lisää parin vuoden takaisesta kirjoituksestani.



Maalaus sujui mukavasti Gysingen pellavaöljymaalilla, jossa käytimme 40 prosenttista ultramariininsinistä. Meillä oli tavoitteena jonkin verran toteutuneesta tummempi sävy, joka kuistin seinissä on alunperin ollut. Todennäköisesti 50 prosenttinen olisi oikea sävy - yritän tehdä tällaisen sekoituksen toisella maalauskerralla.



Huomasin, että maaliseosta tehdessä kannattaa sen antaa tekeytyä pari päivää purkissa. Sininen sävy ikään kuin liukenee lopullisesti valkeaan ja todellinen sävy paljastuu. Maalasin muutaman seinäpaneelin hetin sekoituksen jälkeen ja työ jatkui juhannuksen jälkeen. Huomasimme, että maali oli vaalentunut merkittävästi.


Tässä valokuvassa sävyero ei ehkä näy ihan niin selvästi kuin luonnonvalossa kuistilla. Aina näistä oppii - seuraavalla kerralla annan maalin muhia purkissa parin yön yli.

Ylempänä olevassa kuvassa näkyy rappauksen jäljiltä harmaa hirsiseinä. Olemme pohtineet, mitä sille tehtäisiin ja taidamme vain poistaa hirsien välissä olevat tasotusrimat (käytetty tasoittamaan seinää ennen pinkopahvitusta) ja ehostaa piiloon vesivuotojen aiheuttamat jäljet. Alkuperäinen harmaa hirsiseinä saa siis jäädä näkyviin päätyyn.

Tuovi

torstai 19. kesäkuuta 2014

Vaaleansininen vieraskuisti


Kerron välillä toisen kuistin eli vieraskuistin töistä. Tämä kuisti on ollut pitkä projekti ja nyt ollaan seinien maalausvaiheessa. Mietimme pitkään sopivaa väriä ja valitsimme vanhimman seinistä löytyneen vaaleansinisen sävyn. Kävimme Antiikkiverstaassa vertailemassa seinästä otettua näytettä Gysingen maaleihin ja päädyimme 40 prosenttiseen ultramariininsiniseen: 4 osaa sinistä, 6 osaa valkeaa pellavaöljymaalia. Nyt kun on maalattu pieni pätkä seinää, vaikuttaa siltä, että maali voisi olla vähän tummempaa (kuvissa näkyvä hallitseva turkoosi sävy on myöhempiä kerroksia eli ei se sävy, johon pyrimme). Aiomme toisella maalauskerralla lisätä 5 prosenttia sinistä väriä.


Jätimme seinään muistoksi joitakin vanhoja pinkopahvinauloja ja suojasin niiden kannat Rostexilla, ettei ruoste tule uuden maalipinnan läpi. Löimme paneelit ja listat paikoilleen leikatuilla nauloilla ja tein niille saman suojauksen. Toki sisätiloissa kosteuden määrä ei ole sama kuin ulkona, mutta parempi vara kuin vahinko.

Suurin osa vanhoista koristelistoista oli tallella ja käytimme niitä. Joitakin puuttui ja niiden tilalle teetimme vastaavat listat Helsingin Erikoishöyläyksessä, jolla on kätevä rahtipalvelu suoraan rakennuspaikalle. Yllä olevassa kuvassa oleva kulmalista on vakiomallistoa, jota sai suoraan varastosta. Se sopi hyvin takakulmiin, joissa paneeliseinä ja hirsiseinä kohtaavat. Käytimme sitä myös holkkalistaksi eli katon rajaan. Katon rajassa ja kulmissa oli aiemmin hyvin karkeatekoiset listat, jotka oli jätetty pinkopahvin ja tapetin alle. Niitä ei kuitenkaan voinut käyttää enää, koska emme aio tapetoida kuistia.



Takapihan raivauksen jäljiltä vanhat kukat ovat innostuneet taas kasvamaan: erityisen runsaana kukkii parhaillaan Siperiankurjenmiekka.

Valoisaa juhannusta - sateesta huolimatta!

Tuovi

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Edistystä kuistilla

Kuva: Puusuutari

Arkikuistin korjaus etenee huimaa vauhtia Puusuutarin hoidossa. Alimmaisia hirsiä on jo vaihdettu useampi ja kulma näyttää paremmalta kuin viime kirjoituksessani. Ensi viikolla on edessä yritys suoristaa runkoa suhteessa muuhun taloon. Lue lisää ajatuksia tästä Puusuutarin omasta blogista.

Kuva: Puusuutari

Kuistin ja talon uudemman päädyn kivijalka on tehty veistetyistä kivistä. Vanhan päädyn kivijalka on luonnonkivistä. Uusi kivijalka on tehty samalla tavoin parin kilometrin päässä sijaitsevan kirkon kivijalan kanssa. Kissanluukkujen päällä olevat kivet on veistetty vinoiksi. Kiviä ei ole kiinnitetty toisiinsa mitenkään ja kuistin kohdalla näkyykin niiden liikkuminen.

Kuva: Puusuutari

Tuovi

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Arkikuistin kimpussa


Kesäkuun alussa alkoi arkikuistin korjaus: kuisti on ollut huonossa kunnossa ja odottanut vuoroaan pitkään. Korjausta tuli tekemään Puusuutari ja työ on edennyt viikossa vauhdikkaasti jo kengitysvaiheeseen.


Kuisti on rankorakenteinen eli pääosin pystyparruista ja vaakalaudasta rakennettu, vain alhaalla kulkee kauttaaltaan kolme hirsikertaa perustuskivien päällä. Kuisti on rakennettu osana uutta laajennusosaa 1907. Se on kokenut myös joitakin muodonmuutoksia: lattiaa on korotettu lämpöeristyksen vuoksi, kahdet pariovet (uloskäynti ja käynti kuistilta taloon sisälle) on vaihdettu yksittäisiin oviin ja ulko-oven päälle on lisätty katos, jota ei alunperin ole ollut lainkaan. Myös puurappu oli vaihdettu betoniseksi.



Kuisti jakautuu kahteen huoneeseen: tilavaan kuistiosaan kiinteine polttopuulaatikoineen ja oven takana olevaan pieneen porrashuoneeseen, josta nousevat jyrkät raput toiseen kerrokseen (ks. pohjapiirros). Puulaatikot olivat huonossa kunnossa ja ne poistimme kokonaan. Ensinnäkin ne olivat lahoja osittain ja toiseksi ne oli jyrsitty piloille kutsumattomien vieraiden toimesta, joita oli houkutellut paikalle lämmön lisäksi runsaat auringonkukansiemenvarastot, joita oli pidetty laatikoissa. Laatikot oli rakennettu helmiponttipaneelista ja ne ovat toki rakennettavissa uudelleen joskus. Meillä ei tosin liene tarvetta yhtä valtaisille klapivarastoille kuin talossa on aikanaan ollut, epäilemättä lähinnä talvilämmityksen vuoksi.

Kuistin puulaatikoista tulee aina mieleen kertomus huutolaispojasta, joka joutui nukkumaan puulaatikon päällä kesät talvet ollakseen aamulla heti valmiina täyttämään laatikoita. Kuisti oli talvella todella kylmä paikka ja kertomus tuntuu karmealta. Olen kuullut tarinan jonkun muistelemana, se ei liity meidän taloomme vaan johonkin muuhun isoon taloon.

Sitten takaisin kuistille: vintin eteisessä oli puulaatikoiden kanssa samassa jamassa kaksi kiinteää helmiponttipaneelikaappia, jotka myös poistettiin. Sen sijaan yhden irtokaapin kunto kuistilla oli melko hyvä ja sen säilytämme, toki sekin vaatii korjausta.



Korjauksen yhteydessä suoristamme kuistin rakenteita ja palautamme lattian alkuperäiselle tasolleen. Lattialankut ja täytteenä ollut olki (melkoinen määrä sitä olikin!) ja hiekka on jo kärrätty ulos. Vaikka olki oli yli 100 vuotta vanhaa, se tuoksui edelleen viljanpuinnilta - nostalginen tuoksu lapsuudesta, jolloin olin usein mukana puinnissa ja välillä puimurin jyvälaatikossakin ajon aikana.

Yllä olevassa kuvassa näkyy olkea hiekan alla: tässä järjestyksessä laitettuna hiekka on tiivistänyt oljen ja lämpöeristys on parantunut. Kuvassa oikealla olevan seinän varrella olivat kiinteät laatikot. Takana näkyy ovi vintin eteiseen.

Rossipohjaa korjataan ja aikanaan väli täytetään uudelleen, nyt ehkä kutteripurulla. Lattialankkuja uusitaan. Pariovet palautetaan ja betonirapun poistimme jo viime syksyllä. Sen tilalle tulee puurappu. Katoksen vaihdamme jossain vaiheessa hieman perinteisempään malliin, olemme miettineet sellaista pyöreää peltikatosta. Vaikka kuistin sisäänkäynnin päällä ei alunperin ole katosta ollut, puoltaa se paikkaansa, koska katolla on juuri tällä kohdin jiirirakenne, joka syöttää melkoisen määrän vettä oven päälle.

Samalla kun Puusuutari korjasi arkikuistia, Ville viimeisteli vieraskuistin sisätöitä: nyt on viimeinkin kaikki listat paikoillaan. Pääosin selvisimme vanhoilla listoilla ja teetimme lisäksi mallin mukaan uutta listaa puuttuviin kohtiin. Kerron tästä lisää toisessa kirjoituksessa.

Tuovi

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Päärakennus on ajoitettu!

Päärakennuksen vanhemman osan dendrokronologisen tutkimuksen eli iänmäärityksen tulokset varmistuivat. Ne eivät periaatteessa tuoneet yllätyksiä, mutta ilman absoluuttista iänmääritystä ei talomme rakennusaikaa olisi pystytty varmuudella selvittämään.



Iänmäärityksen tekeminen ei onnistunut perinteisen rakennusinventoinnin avulla eli tutkimalla olemassa olevaa rakennusta, vanhoja arkistoja, kirjallisuutta sekä haastattelemalla entisiä omistajia ja naapureita. Vaikka taloamme on käsitelty useammissa viime vuosisadan alkupuolen maa- ja sukutalokirjoissa, ei julkaisuista löytynyt mainintoja rakennuksen iästä. Tämä on sinänsä ristiriitaista, koska lähes kaikkien pihapiirissä sijainneiden rakennusten kohdalla ajoitus oli ilmoitettu.

Neljästä tutkitusta hirrestä kolme pystyttiin ajoittamaan dendrokronologisen tutkimuksen perusteella muutaman kuukauden tarkkuudella. Ainoastaan yhden puun kohdalla tuli eteen tilanne, jossa ilmeisesti keloutumisen vuoksi olivat vuosilustot kasvun loppupuolella niin epäselviä, ettei niitä pystynyt mittaamaan. Tämä puu oli kasvanut yli 350-vuotiaaksi, mikä on todella harvinaista rakennushirsien osalta. Puun verso oli alkanut itää jo 1500-luvun alussa.

Tutkitut puut olivat kaikki reilusti yli 200-vuotiaita ja niiden vuosikasvut olivat erittäin pieniä eli materiaali on korkealuokkaista. Rakennustarpeet on siis valittu hyvin tarkkaan ja talo oli tehty kestämään aikaa.

Tuota yhtä mainittua hirttä lukuun ottamatta kaikki puut ovat todistettavasti kaadettu joko talvikaudella 1870-71 tai 1871-72. Jos oletetaan, että rakennuspuita ei ole säilytetty normaalia pidempään varastossa, voidaan rakennusajankohdaksi keskeissaliin perustuvan rakennusmassan osalta pitää kesäkautta 1872. Tästä voidaan päätellä, että rakennuksen kattotuolit ja alapohjarakenteet ovat alkuperäiset. Ensimmäisenä katemateriaalina on ollut päre. Rakennuksen pintaan on valmistumisen jälkeen sivelty punamultamaali hirsien laskeutumisen ajaksi. On myös hyvin todennäköistä, että julkisivun vuorilaudoitus ja koristelut ovat myös 1870-luvulta ja ne on tehty tuoreeltaan muodikkaaseen sveitsiläis- eli nikkarityyliin.


Iänmääritys antoi varsin selkeän kuvan rakennusajankohdasta keskeissaliin perustuvan rakennuskokonaisuuden osalta. Tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida täysin varmasti sanoa sitä, onko rakennuksen toisessa päässä osia, jotka ovat peräisin vanhemmasta rakennuksesta. Hirsien veistotavan ja pintakäsittelyiden sekä ala- ja yläpohjarakenteiden perusteella näyttäisi kuitenkin vahvasti siltä, että rakennus on pystytetty kokonaisuudessaan samalla kertaa. Ainoastaan vuonna 1907 toteutettu L-kirjaimen muotoinen laajennusosa on nuorempaa vuosikertaa.


Perimätiedon puuttuessa vanhojen maaseudun rakennusten ajoitus on hankalaa. Dokumentteja on säilynyt harmittavan vähän ja usein tiedot ovat ristiriidassa keskenään. Puulustot puhuivat kuitenkin selkeää kieltä ja nyt ajoitus on vahvistettu.


Ville