sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Tallin ikkunoita ja vaahteran lehtiä


Vuoden viimeiset korjaustyöt tehtiin lauhassa ja hetkittäin jopa aurinkoisessa säässä. Lunta ei ole lainkaan - en ole tainnut aiemmin haravoida lehtiä joulukuussa. No tulipahan sekin koettua. Pihan haravointi jäi syksymmällä vähän kesken ja jatkoin nyt työn loppuun. Pihassa kasvaa paljon jalopuita, joista tulee valtava määrä lehtiä. Erityisesti vaahteran lehdet ovat työläitä, ne liimaantuvat paksuiksi märiksi laatoiksi, joita ei tahdo saada irtoamaan maanpinnasta. Saarnin, lehmuksen ja jalavan lehdet ovat huomattavasti helpompia. Lehtien eroja oli runsaasti aikaa analysoida haravoidessa.


Mutta sitten varsinaisiin korjaustöihin: sain kaksi tallin ikkunaa valmiiksi. Ikkunat olivat odottaneet ylimääräisten maalien puhdistamista lasipinnoilta ja nyt ehdin viimeinkin viimeistellä pokat. Asensimme ikkunat paikoilleen. Yleensä pokia joutuu aina jonkin verran höyläämään reunoista, jotta ne menevät paikoilleen sujuvasti. Ikkunoita ei uskalla kovalla voimalla lyödä paikoilleen, koska ne on voitava taas joskus irrottaa. Samalla tarkistelin aiemmin korjattujen tallin ikkunoiden kuntoa: hyvältä näyttää, yhdessä kohdassa oli lasitusnaula jäänyt liian pintaan ja ruostunut.



 Ikkunapokia höylättiin sähkö- ja käsihöylällä. Sähköhöylällä saa poistettua puuta vaikka millin kerrallaan, käsihöylällä taas tuntuma puuhun on parempi. Molemmat puoltavat paikkaansa vähän tilanteesta riippuen.

Tallin ikkunat eivät ole yhtä laadukasta puuta kuin päärakennuksen ja ne olivat huollon puutteessa aika lailla rapistuneet. Olen tehnyt pokille pellavaöljykyllästyksen, jos se vaikka pidentäisi niiden elinkaarta. Maalikerroksia maalasin kolme ulkopuolelle ja kaksi sisäpuolelle. Joitakin sisäpuitteita olen joutunut kokonaan uusimaan.

Tallin ikkunoita on nyt korjattu viisi kappaletta ja vielä on viisitoista korjaamatta. Töitä riittää siis seuraavillekin vuosille - hauskaa ja toimeliasta uutta vuotta!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Lehtijuttu ja vierailu Hattulaan


Vähän aikaa sitten ilmestyi viimeisin Glorian Antiikki -lehti, jossa oli kahden sivun juttu Vihreästä kamarista. Tämä liittyi Glorian marraskuiseen blogikilpailuun, jossa Vihreä kamari valittiin Vuoden Vintage -blogiksi.


Viime viikolla teimme lisäksi mielenkiintoisen vierailun Metsäkylän Navetalle Hattulaan. Tapasimme Pia ja Kimmo Kuurman perheineen ja tutustuimme perheen kerrassaan upeaksi kodiksi remontoituun vanhaan tallirakennukseen. Iltapäivän ja talokierroksen aikana tuli uusia ideoita myös oman talon ja ympäristön remonttia silmällä pitäen. Kuulimme myös Metsäkylän Navetan yritystoiminnan alkuajoista ja keskustelimme omista yrityshaaveistamme. Iso kiitos isäntäväelle!


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kaksi aikaa


Saimme talomme entiseltä omistajalta kolme vanhaa valokuvaa pihapiiristä, joita meillä ei ole aiemmin ollut. Kävimme tänään mittaamassa päärakennuksen tarkkojen pohja- ja leikkauspiirustusten laatimista varten ja samalla innostuimme ottamaan kuvat samoista paikoista, joista vanhat kuvat on aikanaan otettu.

Yllättävää kyllä, aika vähän on muuttunut päärakennuksen ja aittojen ohi kulkevan tien varrella. Talon katemateriaali on vaihtunut tiileksi, ikkunanpokat valkeiksi ja talon edustalla on ennen ollut pyöreä nurmikenttä, jonka ympäri on voinut ajaa hiekkatietä pitkin. Täytyykin tiedottaa puutarhasuunnittelijalle tästä uudesta tiedosta.


Talon ohi kulkevan tien varrella on ennen ollut puuaita ja osa puustoa on hävinnyt varmaan vanhuuttaan pois. Tie on tietysti ollut soratie ja näyttää kelirikon aikaan varsin hankalalta kuljettavalta. Nykyinen päällystetty tie on levennetty aittojen sekä pihan suuntaan ja kulkee nyt vähän turhan lähellä aittoja.


Navetassa on tapahtunut muutoksia: vintille vievä silta on purettu, samoin kattoikkunat. Vesikate on vaihtunut aaltopelliksi. Vintin ovetkin taitavat olla toiset kuin ennen ja monet ikkunat ovat kadonneet. Navetassa riittää korjattavaa!


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ottakaat kiini! – vanhoja lehtileikkeitä


Netistä löytyvä Kansalliskirjaston Historiallinen sanomalehtikirjasto -tietokanta on varsinainen aarreaitta! Sen kautta voi lukea lähes kaikkia Suomessa vuosina 1771-1910 ilmestyneitä sanomalehtiä. Olemme itse onnistuneet löytämään useita taloamme koskevia lehtiartikkeleita ja -ilmoituksia, joista vanhin on vuoden 1827 Finlands Allmänna Tidning -lehdestä. Artikkelissa luetellaan talojen nimiä ja niiden osallistumista Turun palon uhrien auttamiseen. Silloinen talomme omistaja lahjoitti hätää kärsiville 10 kappaa herneitä.



Vanhoista lehdistä on selvinnyt, että talon pihapiirissä on pidetty 1800-luvun lopulla jopa maatalousnäyttelyitä, joissa on esitelty uusimpia maatalouskoneita, elintarvikkeita ja käsitöitä. Myös raittiusseurat ovat talossa kokoontuneet. Lisäksi bongasimme talon omistajan kustantamia ”ottakaa kiinni” -ilmoituksia, joissa pyydetään auttamaan laitumelta kadonneen hevosen etsimisessä. Eri lehdistä on löytynyt myös talon palvelusväkeä koskevia työpaikkailmoituksia.

Sanomalehtikirjastosta löytää varsinkin vanhempien lehtien numeroita, jotka eivät ole enää tekijänoikeuden piirissä. Tietokannasta voi etsiä esim. henkilön, talon, paikkakunnan tai vaikka tapahtuman nimellä. Pystyimme jopa jäljittämään oikean lehden sivunumeroineen eteisen kattoon liisteröidyn sanomalehtiarkin yhden lauseen perusteella, jonka syötimme sellaisenaan hakusarakkeeseen.

Hakukone tunnistaa yllättävän hyvin lehtien joskus hyvinkin koukeroista vanhahtavaa kirjoitusasua. Mutta ei pidä luovuttaa, jos osumia ei heti tulekaan. Kannattaa muutella hakusanoja ja käyttää tarvittaessa toista kotimaista.

Käy kokeilemassa osoitteessa:
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/secure/main.html?language=fi

lauantai 9. marraskuuta 2013

Iltapäivä arkistossa


Vietimme muutama viikko sitten mielenkiintoisen perjantai-iltapäivän Turun maakunta-arkistossa tutkimassa taloomme liittyviä vanhoja papereita. Löysimme kymmeniä sivuja lainhuudatusasiakirjoja 1800-1900-luvuilta, perunkirjoituspapereita ja rakennusmestari Onni Tourun laatimat uuden asuinrakennuksen piirustukset vuodelta 1917.

Rakennusta ei ole koskaan toteutettu pihapiiriin - liekö syynä ollut pian tämän jälkeen alkanut kansalaissota, joka koetteli talomme tuolloista omistajaperhettä monin tavoin. Paikkakunnan historiikeista käyvät ilmi muun muassa punaisten talon väelle järjestämä "kotiaresti" ja kaksi perheenjäsentä myös kuoli hämärissä olosuhteissa. Seutukunnalla käytiin kiivaita taisteluita punaisten ja valkoisten välillä. Vastakkainasetteluun johti varmasti toisaalta torppareiden runsas määrä ja myös selvä luokkaero varakkaiden tilallisten ja köyhän työväestön välillä.


Vanhat lainhuudatusasiakirjat ovat mielenkiintoista luettavaa! Ennen vanhaan koko tilaisuuden kulku ja eri henkilöiden esittämät puheenvuorot on kirjoitettu muistiin tarkasti. Tekstiä on sivukaupalla. Koska luettavaa olisi ollut liian paljon yhteen iltapäivään, laadimme etukäteen taktiikan: kävimme molemmat läpi omat paperinivaskamme ja etsimme taloamme koskevat kohdat paksuista, sidotuista kirjoista. Sitten kuvasimme sivu kerrallaan kaikki paperit. Näin lueskelua voi jatkaa myöhemmin kotisohvalla ruotsin kielen sanakirjan kanssa - 1800-luvun puoliväliä ennen asiakirjat on laadittu ruotsiksi.

Luettavaa jäi myös seuraavaan kertaan. Perunkirjoituspapereita emme ehtineet käydä läpi. Turun arkistossa vanhat asiakirjat noudetaan tilauksen mukaan tasatunnein. Seuraavalla kerralla kannattaakin varata koko päivä ja eväät mukaan.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Vihreälle kamarille yllätysvoitto!


Vihreän kamarin voitto Gloria Blog Awards -kilpailun Vintage-sarjassa oli valtava yllätys! Pidin ja edelleen pidän kilpakumppanien blogeja eli Domargård - Villa Oliviaa, Villa Iduria, Retroaarteita ja 70-luvulta, päivää! niin superlaadukkaina, että ne olisivat mennen tullen ansainneet voiton. Otan siis tunnustuksen nöyrästi vastaan.

Ilta Katajanokalla sujui mukavissa tunnelmissa ja oli hauskaa pynttäytyä kerrankin kunnolla juhlavetimiin. Seurasimme palkintojenjakoa 70-luvulta päivää -blogin pitäjän hyvässä seurassa ja myös muita tuttuja löytyi. Ruokatarjoilusta jäi mieleen erityisesti Meri-Tuuli Lindströmin kokkaama hevosenliha-carpaccio, joka oli maukasta.

Tästä on hienoa jatkaa blogin pitoa ja talomme korjaustöitä! Iso kiitos kaikille lukijoille ja blogiani äänestäneille sekä uusille jäsenille.

Lue lisää juhlista ja palkituista Gloria-lehden tuoreesta nettijutusta.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Tehtyjä ja tekemättömiä hirrenvaihtoja


Hirsityöt taitavat olla sellainen urakka, joka ei koskaan lopu vanhan talon omistajalta. Jonkun kohdan saa korjattua, mutta monta vielä odottaa korjaajaansa. Viimeisin työrupeama oli päärakennuksen toisen päädyn hirsivauriot, jotka ovat syntyneet saunan ja muiden märkätilojen seurauksena. Pyysimme apuun Restartin väkeä jälleen kerran ja hirsiä vaihdettiin yli 30 metrin edestä. Periaatteena oli jälleen, että korjataan vain se, mikä täytyy. Joissakin kohdin korjattu seinä on melkoista palapeliä.


Kuten kuvasta näkyy, korjattavaa on päädyssä muutakin kuin hirsivauriot - piikainkamarin ja oikealla näkyvän emännöitsijän huoneen ikkunoita on kadonnut ja lahoa löytyi myös seinästä ylempää, jossa saunan ilmanvaihto ja toisaalta katon hankala jiirirakenne ovat tehneet tuhojaan.

Vaikka päärakennuksessa eivät työt ota loppuakseen, on samalla edistettävä myös piharakennusten korjauksia. Meillä on ollut tähän mennessä työjonossa toinen vilja-aitoista, joka on rakennettu 1800-luvun alkupuolella: toinen takakulma on lahonnut ja katto vuotaa. Tätä työtä suunnittelemme ensi keväälle tai kesälle. Pohdimme parhaillaan, pitäisikö säilyttää nykyinen sementtitiilikatto vai laittaa huopakatto, joka on tiilien alla. Kaikkein alimpana on toki päre.


Aitta on säilynyt sisätiloiltaan hyvin: sisälle on rakennettu toisesta hirsikerrasta isot viljalaarit ja alakerran lattia on käsinlyödyistä tiilistä. Olemme miettineet, saisiko aitasta nukkuma-aittaa jossain vaiheessa.


Alakerrassa on kolme luukkua viljalaareihin, joista on voinut säkittää viljaa.



Yläkerrassa puolestaan ovat laarien suut, joihin viljaa on kaadettu.



Aitassa on myös jotain irtaimistoa jäljellä kuten iso tiinu ja rautavahvisteinen lapio. Ovessa on mahtipontinen rautalukko, joka näyttää aika monimutkaiselta vempaimelta.



keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Salin varastoista


Olemme pitäneet salissa vanhojen tavaroiden varastoa - kaikenlaista pientä, pölyistä ja kaunista, jota on löytynyt kirppareilta ja vintiltä. Ajatuksena on, että nämä saisivat joskus kunniapaikan jostain hyllyn kulmalta.

Vanhat tavarat erottaa uusista ehkä eniten käsityön kaunis ja koristeellinen jälki. Toki nykyäänkin osataan, mutta työn jälki on paljon pelkistetympää. Tuntuu siltä, että hyvin pieniinkin yksityiskohtiin maltettiin ennen käyttää paljon aikaa.

Olemme ajatelleet tehdä konttorihuoneesta kirjaston, joten vanha maapallo ehkä sopisi sinne? Siihen kuuluu myös kynttilänjalka, jolla ilmeisesti on aikoinaan havainnollistettu auringosta tulevaa valoa ja vuorokauden vaihtumista.


Ostin pari vuotta sitten pienen, valkean kulmakaapin, joka on entisöity joskus hieman omintakeisella tekniikalla. Kaappi on Ruotsista peräisin ja 1800-luvulta. Sekin lepäilee nyt salissa ja odottaa käyttöä. Kaapin oven sisäpuolelle on merkattu vuosiluku, jolloin kaappi on maalattu. Liekö se myös valmistusvuosi?


Seuraavassa kirjoituksessani palaan taas työmaalle: piikainkamari on nyt kengitetty saunatilojen aiheuttamien kosteusvaurioiden jäljiltä. Kamari on tähän mennessä vaatinut paljon korjausta ja vasta ollaan ehkä puolivälissä - opetus on, että ei saunaa vanhaan hirsitaloon. Pihasaunat kunniaan!

lauantai 12. lokakuuta 2013

Mitä tapahtuu navetalle?


Pihapiirissämme on muiden talousrakennusten lisäksi vanha, paikalla valetuista kalkkihiekkaharkoista 1920-luvulla rakennettu navetta. Aikoinaan navetta on ollut komea rakennus - nyt se on surullinen ilmestys rapautuvine seinineen ja puuttuvine ikkunoineen.


Tutkimme kesällä rakennusta tarkemmin: vintti on iso ja valoisa, ja myös alakerrassa on kauniita yksityiskohtia. Seinien kunto on kuitenkin huono ja korjaaminen tuntuu hankalalta operaatiolta. Olemme metsästäneet asiantjuntijanäkemystä, millä tavoin korjausta kannattaisi yrittää, mutta sitä on ollut vaikeaa löytää. Vanhojen kalkkihiekkaharkoista tehtyjen navettojen kunnostusprojekteja on ilmeisesti tehty aika vähän.



Navetta on aiemmin ollut jaettu eri eläimille tarkoitettuihin osastoihin, joiden väliseiniä on myöhemmin purettu lampolan tieltä. Lehmien tilassa on kauniit puupylväät ja niiden yläosissa veistetyt koristeet.



Navetassa on asustanut viime kesään saakka naapurin lampaita. Lampaiden muuttaessa muualle on meillä edessä vaikea päätös: mitä tehdä huonokuntoiselle rakennukselle?

lauantai 28. syyskuuta 2013

Vintin aarteita


Kiipesimme jälleen vintille, tällä kertaa raivaamaan talon uudempaa päätyä tyhjäksi hirsikorjaajia varten, jotka aloittavat ensi viikolla työt piikainkamarissa. Siinä samalla tutkimme vanhassa päädyssä innolla kaikenlaisia tavaroita. Miten ihmeessä onnistuisin inventoimaan kaikki vanhat kirjeet, kirjat, vihot, lehdet, kuvat ja pikkuesineet? Vaatteita ja kenkiäkin on, mutta niiden kunto vaihtelee. Yhden ison kudotun maton toimme alas ja se oli yllättävän hyvässä kunnossa, vain pari reikää ja värit kirkkaita. Vanhoista kuvista päätellen se on ollut aiemmin salissa.

Yllä olevassa kuvassa joitakin tämän päivän löytöjä: lapsen kenkä, koulukaverin antama muistokortti talon tyttärelle, Punaisen Ristin ja Kaasusuojeluyhdistyksen yhteinen arpamainos, voiteluöljyn säännöstelykuponkeja ja Fazerin Paavo Nurmi -pastillirasia.




Muita mielenkiintoisia löytöjä olivat vanha peruukki, lukuisat sikarilaatikot, miesten "paperikaulukset" (mikä lienee oikea termi?) ja kipsistä tehty kattorosetti.

torstai 26. syyskuuta 2013

Naulat pois!


Naulojen poistaminen laudoista on usein vähän tylsää hommaa. Minulla on taipumusta kasata naulaisia purkulautoja odottamaan parempia aikoja. Välillä näitä aikoja tuleekin ja silloin ahkeroin kaikki kerralla naulattomiksi ja uusiokäyttöön.

Kovin haaste ovat isot, naulapyssyllä ammutut naulat paksuissa lankuissa. Näitä on meillä erityisesti ruokasalin madalletussa katossa. Aiemmin väänsin niitä irti sorkkaraudalla, mutta viime kesänä meillä oli lainassa tämä naulanpoistaja. Se on aivan mainio työkalu! Jonkin käsittämättömän ikiaikaisen mekaniikan avulla se poistaa tiukimmatkin naulat vaivatta ja ilman voimaa.

Sellainen tarkennus täytyy tehdä, että vanhat ja ruosteiset leikatut naulat eivät välttämättä tällä lähde vaan katkeavat helposti. Niitä pitää suostutella lempeämmin ottein ja monesti joutuu kuitenkin irrottamaan kannan ja lyömään naulan laudasta läpi.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Mattaa kattoon



 Maalasin viikonloppuna kuistin sisäkattoa Gysingen valkealla matta-pellavaöljymaalilla. Matta maali olikin uusi tuttavuus ja itse asiassa aika erilainen maalattava kuin tavallinen Gysingen pellavaöljymaali. Maali muistuttaa rakenteeltaan jonkin verran keittomaalia: se on melko paksua ja kuivaa nopeasti. Lopputulos puolestaan on lähellä liimamaalia.

Hankin maalin Antiikkiverstaasta ja ostin samalla myös pensselin kattoa varten. Pensseli olikin hyvä hankinta, sillä oli tukevaa vedellä maalia pään yläpuolelle.


Matta pellavaöljymaali oli maalatessa vaikean tuntuinen saada tasaiseksi. Purkin kyljessä on kuitenkin hyvä ohje, joka kehottaa odottamaan kuivumista - jälki olikin kuivuttua melko tasainen. Kuistin kattolaudoissa paikoitellen oleva vanha maali myös kuulsi vähän läpi ja lisäsi epätasaisuuden vaikutelmaa. Täytyy katsoa lopputulos täysin kuivana ja päättää sitten, maalaako katon vielä toiseen kertaan. Periaatteessa mattamaalilla pitäisi riittää myös yksi kerta.

Meillä oli kuistin katossa pari uutta lautaa vanhojen joukossa ja muistin viime hetkellä, että oksankohdat pitää suojata ennen maalausta sellakalla. Lakka onneksi kuivaa nopeasti. Kattolaudoissa olevien leikattujen naulojen kannat maalasin myös varmuuden vuoksi valkealla Rostexilla ennakkoon.

Seuraava haaste onkin sitten seinien värin valinta. Laitan tähän kuvan, jossa on kaikki seinästä löytyvät värit mukana. Harkitsemme tällä hetkellä sinistä väriä.


Kuisti muuttui taas piirun verran valoisammaksi valkean katon myötä - valoisaa syksyn jatkoa kaikille lukijoille!


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Valmista tuli tallin kulmalla


Palaan vielä hetkeksi hirsitallimme korjausoperaatioon, joka oli tämän kesän (nyt on vielä niin kesäistä, että ilmaus sallittakoon) pääprojekti. Aluksi tuntui, että nopeastihan tuon kulman korjaa, mutta kyllä aikaa taas kului odotettua enemmän. Valmista kuitenkin tuli viimeinkin.


Alimpien hirsien laittaminen paikoilleen tuntui ensi alkuun vaikealta. Perustuskivien pinta oli muhkurainen ja hirttä piti sovittaa siihen sekä samalla yläpuolella olevaan hirteen.Tätä työtä tehtiin mittaamalla korkeus muutaman sentin välein ja veistämällä hirttä sen mukaan. Sitten tunkkasimme rakennusta ylös niin paljon, että hirsi melkein mahtui paikoilleen. Tässä vaiheessa näki, mistä kohtaa otti vielä kiinni - näitä kohtia veistettiin lisää. Lopulta hirsi sujahti paikoilleen.

Lopuksi kiinnitimme seinään jäävät följarit ja poistimme väliaikaiset tuet. Ja nurkkaan nurkkalaudat paikoilleen. Laudat olivat aika leveitä ja löysimme sopivaa materiaalia jälleen kerran Puufoorumin kautta.


Kuten kuvista näkyy, ei tässä vielä kaikki. Tallissa riittää korjaamista. Käytännössä rakennus täytyy kiertää vähitellen ympäri kengittämällä. Yllä olevassa kuvassa näkyvät seinät on lisäksi tarkoitus suojata lähitulevaisuudessa pystyrimalaudoituksella. Nyt korjattu nurkka oli kuitenkin kiireellisin osuus, joten suhtaudumme tulevaisuuteen valoisasti!


maanantai 2. syyskuuta 2013

Vanhojen kuvien kertomaa


Vanhan talon kunnostuksessa vanhat valokuvat ovat aivan korvaamattomia. Ne kertovat paitsi entisajan asukkaista ja heidän asuintyylistään, myös yksittäisistä rakennusosista, pihapiiristä ja rakennuksen kuntoon liittyvistä asioista (esimerkiksi oliko talon nurkka vajonnut jo 1900-luvun alussa vai onko vajoaminen tapahtunut myöhemmin).

Harmi kyllä emme ole löytäneet kovin paljoa vanhoja kuvia omasta talostamme. Kokosin tähän tärkeimmät löytömme, jotka saimme talon aiemmin omistaneen suvun jäseniltä.

Ylimmässä kuvassa on 1800-luvun lopun valokuva talon isännästä tyttärineen. Kuva on arvatenkin otettu valokuvausstudiossa. Alapuolella puolestaan toisen tyttären häiden aikoihin otettu kuva 1900-luvun alusta.


1920-luvulta löysimme hieman enemmän kuvia: alla näkyy myös laajennusosa, joka rakennettiin 1907.




Kuvien lisäksi tietoa vanhoista ajoista olemme saaneet kyselemällä naapureilta ja muilta kylän asukkailta sekä lukemalla alueen historiikkeja ja sukututkimuksia. Maakunta-arkisto on myös kiintoisa paikka, josta on löytynyt muun muassa lainhuutopapereita ja rakennuspiirustuksia. Ja paljon mielenkiintoista olemme löytäneet myös talomme vintiltä kuten 1900-luvun alussa tehdyn tarkan irtaimistoinventoinnin.

lauantai 31. elokuuta 2013

Vihreä kamari kilpailee Vuoden paras vintage blogi -sarjassa!


Suureksi yllätyksekseni sain kutsun osallistua Gloria Blog Awards -kisaan Vuoden paras vintage -blogi sarjassa. Hienoa, että myös perinnerakentaminen on nyt teemana mukana! Vintage-sarjassa kilpailevat Vihreän kamarin ohella 70-luvulta, päivää!, Domargård - Villa Olivia ja Villa Idur.

Nyt vain äänestämään omaa suosikkia! Äänestysaikaa riittää 18.10. saakka.

perjantai 23. elokuuta 2013

Tapista asiaa


Tapit ovat tärkeä osa hirsirakennuksia ja ajattelinkin omistaa niille yhden blogikirjoituksen. Tapit kannattaa tehdä samasta puusta, jota hirretkin ovat. Me teimme tappeja korvaushirsistä sahatuista ylimääräisistä paloista, joita syntyi runsaasti, kun hirsiä lyhenneltiin oikeisiin mittoihin.

Tappien veistäminen kävi kätevimmin vesurilla ja viimeistely puukolla. Molempien työkalujen täytyy olla teräviä, jotta työ sujuu joutuisasti - vanha hirsi on yleensä sen verran kovaa puuta. Tallin nurkkaan kului yhteensä 38 tappia, joista suurimman osan veisti appeni, joka oli mukana talkoissa. Teimme tapit pyöreään muotoon.



Ylimpien hirsien tapit porattiin alhaalta päin. Reikä porattiin kokonaan läpi ensimmäisestä hirrestä ja puoliväliin seuraavaa. Poran täytyy olla järeää kaliiberia ja poran terä täytyy aina välillä vetää pois, jotta puru tulee ulos. Alussa meillä oli vaikeuksia saada syviä reikiä kun terä alkoi vain velloa purussa menemättä eteenpäin. Sitten tajusimme aina vähän väliä puhdistaa reikää ja näin poraus onnistui.




Kun hirsikerroissa päästään riittävän alas, ei enää voi porata alhaalta ylöspäin, koska poralle ei ole hirsien alla tilaa. Porasimme vielä yhden hirsikerran alhaalta käsin siten, että teimme hirteen ensin reiän ennen seinään asentamista. Kun hirsi oli seinässä paikoillaan, poran terä laitettiin ensin irtonaisena reikään ja terään kiinnitettiin porakone. Näin se mahtui vielä hirren alapuolelle. Sitten porattiin reikä valmiiksi toiseen hirteen saakka.

Lopulta reiät porattiin alimpiin hirsiin rakennuksen sisäpuolelta vinosti ylhäältä alaspäin. Aloituspaikan yläpuolisen hirren reunaan taltattiin ensin pieni kolo, jotta poran sai riittävän pystysuoraan asentoon.



Tappien lyöminen ylhäältä alaspäin oli tietysti helpompaa kuin alhaalta ylöspäin, joka vaati voimia. Tappi saa olla napakka suhteessa reikään, mutta ei toisaalta liian tiukkakaan.




Lopuksi tapit sitten sahattiin juurestaan hirren pinnan tasoon. Tapin paikan ja suunnan yhtenä logiikkana on, että vettä pääsisi mahdollisimman vähän tapinreikään. Tämän takia esimerkiksi ylhäältä alas lyötävät vinot tapit laitetaan rakennuksen sisäpuolelta, ei ulkopuolelta.



Kokeilimme myös hieman erikoista tappitekniikkaa lapaliitoksiin eli kohtiin, joissa kaksi samalla tasolla olevaan hirttä on liitetty toisiinsa. Tässä kohtaa tapit tulevat vaakatasoon ja kiinnittävät liitosten puoliskot toisiinsa. Tapin kärkeen sahattiin ensin puunsyiden vastaisesti pieni lovi ja sitten vuoltiin kiila lovea varten. Kun tällainen tappi lyödään reikään, kiila leventää tapin päätä ja se kiinnittyy lujemmin paikoilleen.