perjantai 27. heinäkuuta 2012

Vanhat tapetit ja pinkopahvikatot kuntoon




















Entisöitävässä kunnossa olevia tapetti- tai pinkopahvipintoja on talossamme jäljellä vain kahdessa huoneessa: valkeassa kamarissa ja salissa. Muissa tiloissa tapetit ja niiden alla olevat pinkopahvit on joko poistettu aiemmin tai ne ovat menneet liian huonoon kuntoon. 1900-luvun puolivälissä tehty remontti on vienyt mukanaan vanhat tapetit ja pinkopahvit suurimmasta osasta taloa.

Pohjapiirustuksesta katsottuna ruokasalista oikealle, toiseen päätyyn saakka on aluetta, jossa on asuttu 1980-luvulle asti ja samalla nykyaikaistettu huoneita levytyksillä ja muovimatoilla. Kaikissa huoneissa on kuitenkin levytyksien alla jäljellä kaistaleita vanhoista tapeteista, joten voimme vähitellen etsiä korvaavia uusia tapetteja samassa hengessä. Vanhassa päädyssä (vieraseteinen, sali sekä vihreä ja valkea kamari) huoneet taas ovat säilyneet vanhemmassa asussa. Siellä kuitenkin vesivauriot ovat pilanneet vieraseteisen ja vihreän kamarin tapetit. Salissa ja valkeassa kamarissa vanhat tapetit ovat onneksi hyvässä kunnossa.







































Liimamaalilla painettujen, perinteisten tapettipintojen konservoinnissa on kyse arkikielellä sanottuna kuivapuhdistuksesta ja paikkaamisesta. Valkeassa kamarissa pinnat ovat säilyneet hyvin, mutta siellä täällä on repeämiä sekä katon valkeaksi maalatussa pinkopahvissa että seinien harmaasävyisessä kukkatapetissa. Lisäksi katossa sekä seinissä on tahroja, joista osa on selvästi vesivaurioiden aiheuttamaa ja osa vain likaa.

Puhdistimme katon ja seinät kauttaaltaan. Aloitimme harjaamalla pinnat pehmeällä harjalla. Pidimme imuria lähellä harjaa, jolloin se veti enimmät pölyt saman tien. Harjaaminen poistaa irtopölyn, -lian ja hämähäkinseitit. Harjauksen jälkeen jatkoimme puhdistusta sienellä. Kuivapuhdistussieni oli tässä oivallinen väline - sientä voi ostaa ainakin Divan konservointi Oy:n -nettikaupasta. Paloittelimme isokokoiset sienet pieniin osiin, jolloin "sienipinta-alaa" tuli moninkertaisesti enemmän. Sienipalat likaantuvat tietysti puhdistuksessa, mutta onneksi ne voi pestä ja käyttää kuivatuksen jälkeen uudelleen. Sienet kestivät hyvin varovaista hankaamista ilman murenemista.


























































Puhdistuksen jälkeen paikkasimme pahimmat repeämät. Kattoon liimasimme japaninpaperipaloja repeämien päälle selluloosaliisterillä (japaninpaperia saa ainakin taiteilijantarvikekaupoista, liisteriainekset mm. Domus Classicasta). Pahimmissa repeämissä sekoitimme liisterin joukkoon tartunnan parantamiseksi hieman puuliimaa (vesiliukoista Erikeeperiä). Kun paperipalat ovat kuivuneet, maalaamme ne valkealla liimamaalilla, jolloin paikkoja tuskin huomaa.

Tapetin repeämät korjasimme siten, että kohdan alle liisteröitiin vahvempaa (noin 40 g/m2) paperia siten, että liisteripuoli tuli vasten vanhaa pinkopahvia. Liimauksen jälkeen päälle laitettiin ensin palanen polyesterikuitukangasta ja sitten tavallista paperia, jotka nidottiin tulemaan liisteröintiä kuivumisen ajaksi. Nämä irrotettiin sitten varovasti liisterin kuivumisen jälkeen. Suurempien repeämien päälle naulasimme nupinauloilla kuivumisen ajaksi palasen kovalevyä.

Jos tapettipinta on enemmän vaurioitunut, voi vaurion päälle liisteröidä palan ohuempaa japaninpaperia, jonka päälle voi tehdä mahdollisen restaurointimaalauksen.

Tasoitimme myös tapettikupruja: pinkopahvit tapetteineen irrotettiin lattianrajasta ja ovien reunoista, joissa ne ovat kiinni nupinauloilla. Suoristimme ja kiristimme kohdan paikoilleen uusilla nupinauloilla reunoista, jotka jäävät ovi- ja lattialistojen alle.






















Seuraavaksi vuorossa onkin tapetin restaurointi eli suomeksi sanottuna vesivalumien ja muiden tahrojen häivyttäminen pastelliliidulla värittämällä. Sisäpintojen entisöinti tuntuu välillä melkoiselta askartelulta verrattuna puutöihin, mutta kyllä puhtaan ja korjatun lopputuloksen erottaa aiemmasta!

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Lankkua lattiaan






















Vihreän kamarin lattia on ollut jonkin aikaa osittain auki odottamassa seinän hirsikorjausta. Sen valmistuttua pääsimme viimeinkin korjaamaan lattian valmiiksi. Poistimme aiemmin lattialankkuja huoneen toisesta päästä reilun metrin matkalta, koko huoneen leveydeltä, koska niiden päät olivat lahonneet ja alapuolella näkyi merkkejä sienikasvustosta. Myös alla oleva alusparru oli lähes kokonaan lahonnut ja lattia notkui tästä syystä toisessa päädyssä kävellessä.









































Vahingon oli aiheuttanut ikkunan  lasien rikkoontuminen joskus aiemmin - vettä oli tullut ilmeisesti jonkin aikaa sisään ennen kuin ikkuna oli korjattu. Kosteutta ei enää lattiassa tai sen alla ollut, mutta teimme kuitenkin paikkakorjauksen vanhan lankun mitoilla tehdyllä uudella puutavaralla. Ei ollut helppoa löytää höyläämöä, joka suostui tekemään pienen erän räätälöityä lattialankkua: tilaus onnistui Helsingin Erikoishöyläyksessä.









































Toisessa päädyssä lankkujen alla oleva alusparru lepää (tai käytännössä kelluu) enimmäkseen hiekkaa sisältävän eristekerroksen päällä. Meillä oli vanha, lahonnut malli, joten teimme uuden samanlaisen. Vanhaa lattialankkua oli poistettu sen verran, että myös seuraava kannatin tuli puoliksi näkyviin. Uudet lankut mitattiin oikeaan pituuteen, jolloin ne asettuivat päistään molempien kannatinparrujen päälle.






















Koska vanhojen, käsin sahattujen lattialankkujen paksuus vaihtelee ja uuden, konehöylätyn lankun paksuus taas on vakio, vaati vanhan ja uuden lankun saumakohdan korkeuden sovittaminen vähän kikkailua. Välillä poistimme hieman puuta kannatinparrusta ja välillä lisäsimme aitan kattoremontista jäänyttä pärettä uuden laudan alle. Näin pidettiin korkeusero kurissa ja saumakohdasta tuli siisti.









































Naulaamisessa toimimme samoin kuin vieraseteisen katon kohdalla: ensin tavallisilla nauloilla, jolloin irrottelu ja sovittelu onnistuu helpommin. Lopuksi viimeistely leikatuilla nauloilla, jotka sopivat paremmin vanhaan lattiaan. Leikattujen naulojen kiinnilyömistä helpottaa, jos naulauskohtiin poraa avausreiät hieman nauloja pienemmällä terällä. Kuulostaa työläältä, mutta helpottaa naulausta huomattavasti.
































































Lattiatöiden ohella ehdimme kesäkuussa leikkamaan myös valtavan määrän koiranputkea pihamaalta. Ruohikonleikkuuta riittääkin koko kesän. Sisätöiden osalta seuraavana on vuorossa valkean kamarin pinkopahvikaton ja tapettien konservointi ja restaurointi.