keskiviikko 17. elokuuta 2011

Mitä kuuluu kuistille?

Kuisti on elänyt pääasiassa hiljaiseloa kesän ajan. Koska ulko-osat ovat miltei valmiina ja vesikatto kunnossa, ei projektilla ole ollut suurta kiirettä. Nyt syksyn tullen alkaa taas aherrus kuistin parissa. Vanhoista osista kokoaminen on hidasta askartelua - sisäkattoa olemme ehtineet tekemään parina viikonloppuna ja se on miltei valmis.

Nuo kattolaudat olivat jääneet purkamisen huumassa numeroimatta, mutta onneksi vanhat maalijäljet ja naulanreiät auttoivat palapelin kokoamisessa: asettelimme laudat pihamaalle rinnakkain ja ryhdyimme sitten etsimään rinnakkaisia pareja. Yllättävän helposti ne löytyivät! Pariin lautaan teimme puupaikkaa lahojen kohtien takia, mutta yhtäkään emme kokonaan korvanneet uudella.

Tapitus käynnissä














Koska laudat olivat olleet aiemmin kiinni järeillä takorautanauloilla, jätti niiden poistaminen ampiaisen mentävät reiät lautoihin. Tapitin reiät umpeen puutapeilla ja liimalla. Porasin ensin reiät puhtaaksi naulojen ruosteesta ja vuolin tapit puukolla. Käytin mäntyä tapeissa, koska ne eivät sisätiloissa joudu mitenkään erityiseen prässiin kosteuden takia.

Vanhojen ponttilautojen laittaminen kattoon oli välillä vähän haastavaa: laudat olivat kieroja ja pontit piti vain väkisin vääntää paikalleen. Sinne ne kuitenkin menivät ja ehkä hämmästyttävänkin tiiviisti. Löimme laudat kiinni ensin tavallisilla nauloilla, jotka korvaamme lopuksi konetaotuilla nauloilla. Niistä jää mukavan vanhanmallinen kanta näkyviin. Tällaisen kaksiosaisen naulaamisen teimme siitä syystä, että vanhoja ponttilautoja asentaessa välillä joutui joitakin nauloja irrottamaan ja uusien naulojen irrotus on huomattavasti helpompaa kuin järeiden takorautanaulojen. Luulen, että naulanpäät on syytä suojata Rostexilla ennen varsinaista maalikerrosta.

Puolet katosta tehtynä














Kuistin sisäpanelointien palauttamisen erikoispiirre on, että ne on aikoinaan tehty hieman erikoisessa järjestyksessä: ensin katto, sitten seinät ja lopuksi vasta lattia. Helpompaa olisi kai ollut tehdä ensin lattia ja sitten operoida kattoa ja seiniä sen päältä. Nyt olemme laittaneet väliaikaisen lattian kasaan työtä varten.

Sisäkaton työstämisen lisäksi olemme saaneet vanhat ulko-ovet paikalleen. Se olikin kaikkien säätöjen isä ja äiti, johon meni kaksi päivää. Emme olleet mitään saranoinnin ihmelapsia ja ovet olivat vielä niin painavat ja isot, että pelkästään niiden nostaminen oli työ sinänsä. Ostimme vanhanmalliset, vahvat saranat Domus Classicasta ja vaihdoimme ovien 1990-luvun saranat niihin. Jos ovi on massiivinen niin ovat saranatkin!

Kiinnitimme saranat vanhanmallisilla talttapäisillä ruuveilla.














Vastinkappaleet kiinnitettiin karmeihin.














Kuistin ulko-ovia on jossain vaiheessa korjailtu hieman omaperäisesti: niihin on lisätty uusia peilinosia, ehkä peittämään kuluneita vanhoja pintoja. Ovet oli myös maalattu ruskeiksi. Voi olla, että jossain vaiheessa vaihdamme väriä ja samalla entisöimme ovet takaisin entiselleen. Yksi käytännön ongelmakin tässä ovien paksuntamisessa on: vanha avain ei yllä enää ulkopuolelta lukkoon saakka. Täytyy varmaan teettää kopio pidemmällä kaulalla.

Ovet paikoillaan!

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Vessan ikkuna valmistui

Sain viimeinkin valmiiksi ulkovessan ikkunakorjauksen. Sikäli tämä oli helppo projekti, ettei puuosia tarvinnut vaihtaa tai paikata, hioa kylläkin tuntikausia. Puu oli kovasti kulunut ja harmaantunut - tuo harmaa puu pitäisi periaatteessa hioa pois ennen maalausta. Vaihdoin osan tapeista uusiin ja tein myös pellavaöljykyllästyksen, sitten kolme kerrosta pellavaöljymaalia. Yksi lasi piti korvata, muut säilyivät samoina. Mukavaa kun ei tarvitse enää katsella muovisuojaa ikkunan paikalla!



maanantai 8. elokuuta 2011

Vessan sisustusta

Aikaa on vierähtänyt viime kirjoituksesta ja tällä välin on ehtinyt taas tapahtumaan paljon. Aloitetaan vaikka ulkovessan kunnostuksesta. Pidimme grillijuhlat sukulaisille heinäkuussa ja päätin kunnianhimoisesti, että vessan sisäosat valmistuvat siihen mennessä. Aika hyvin tavoite piti, vaikka jotain jäikin vielä työlistalle.

Ulkovessa on siis 1900-luvun alun tuotantoa ja siellä oli alunperin valkealla liimamaalilla maalattu katto ja keltaista keittomaalia seinissä. Lattiassa puolestaan oli vihertävä öljymaali, jonka päälle oli vedetty se pakollinen ruskea lattiamaali jossain vaiheessa. Päätin, että alkuperäisiin sävyihin pyritään. Lattian osaltakin päätös oli helppo, koska ruskea ei kuulu lempiväreihin ainakaan sisustuksessa.

Operaatio pellavaöljymaalia hiomattomalle lankulle

Katto oli tehty pääosin käsin sahatusta leveästä lankusta, jossa oli paikka paikoin todella rosoinen pinta. Liimamaali oli siinä vielä hatarasti jäljellä ja vedin Allbäckin pellavaöljymaalia siihen päälle kaksi kerrosta. Maali sai rauhassa kuivaa välillä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen pinta oli kuultava ja tässä oli lähinnä ongelmana se, että liimamaali sen alla teki laikukkaan vaikutelman. Muutoin tuollainen kuultavakin jälki voisi olla ihan hyvä. Toinen kerros teki pinnasta miltei peittävän ja se riitti minulle.

Katto ensimmäisen maalikerroksen jälkeen















Pellavaöljyllä maalaaminen rosoiselle pinnalle oli kova homma, joka vaati hyvän silveltimen ja pitkää pinnaa. Maalin sai todella hartiavoimin työstää lankkuun. Allbäckin maali sen sijaan oli ihan loistava enkä enää muulla maalaakaan. Maali oli myös maagisen riittoisaa eli vaikka hinta on vähän kalliinpuoleinen niin lunastaa kyllä paikkansa. Hankin maalin Antiikkiverstaasta.


Keittomaalin helppous ja mystinen hilseily

Seiniin tulevan keltaisen keittomaalin itse keittämistä harkitsin hetken verran. Tarvittava määrä oli kuitenkin pieni ja keittourakka ja tarvikkeiden hankkiminen (mm. pata) sitä varten tuntui hankalalta. Niinpä ostin keltaisen keittomaalipönikän Domus Classicasta Hämeenlinnasta.

Keittomaalilla maalaaminen oli ihanan helppoa kattourakan jälkeen! Maalasin suoraan vanhan keittomaalin päälle. Luin ohjeista, että kannattaa maalata runsaalla kädellä ja näin toiminkin. Ensimmäinen seinäpinta alkoi kuitenkin joistakin kohdin hilseillä jo seuraavana päivänä. Seinä ikäänkuin hylki maalia. Hioin seinän ja maalasin uudelleen pienemmällä maalimäärällä, koska luulin laittaneeni maalia liikaa. Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta lopputulokseen. Surffasin hermostuneena netissä ja löysin joitakin kommentteja pohjalla olevasta öljymaalista, joka aiheuttaisi hilseilyn. Tuollaista maalia ei kuitenkaan tässä seinässä ainakaan silmämääräisesti voinut havaita.

Valmista seinää














Kun sain kaikki neljä seinää valmiiksi, oli selvää, että tuossa yhdessä seinässä oli jokin käsittely pohjalla, jota muissa ei ollut. Ei auttanut muu kuin jättää hilseilevät kohdat sikseen. Joskus takaseinän voisi maalata keltaisella öljymaalilla, mutta toistaiseksi menköön tuollaisenaan. Esteettinen haitta on kuitenkin aika pieni.

Ikkunaverho vanhasta pitsilakanasta, seinille vanhoja mainoksia

Vessan ikkunaan tehtiin kaunis valkea verho vanhasta pitsilakanasta. Sen ompeli äitini ja kiinnitimme verhon juhlapäivän aattona. Siitä tuli oikein kaunis! Juhlan ajaksi ikkunalaudalle laitettiin vanha Arabian kannu kukkamaljakoksi. Vielä kun ikkunakin valmistuisi, valitettavasti se on vieläkin telakalla ja ikkunassa oli muovisuoja. Minulla ei vielä ole kuvaa verhosta, mutta lisään sen sitten, kun ikkunakin on valmis ja molemmat dokumentoitu.

Seinätaulut ostin Seinäjoelta antikvariaatista ja kehystin ne. Vanhat mainokset tuntuivat sopivalta teemalta ja sekoittelimme niitä vanhoihin valokuvakopioihin, jotka tehtiin kirpputorilta hankitusta kuva-albumista. Taulukollaasin teko oli haastavaa: levitimme kaikki taulut vessan lattialle ja siirtelimme niitä kuin shakkinappuloita paikasta toiseen. Lopulta paikat vaikuttivat löytyvän.

Taulukollaasia















Suomen Kuvalehtiä ja Kotiliesiä

Vessassa pitäisi aina olla luettavaa ja olen keräillyt jo parin vuoden ajan vanhoja lehtiä tätä tarkoitusta varten. Kelpuutin vessan lehtikoriin 1920-30-luvun aikakauslehtiä ja pääasiassa kokoelmassa on Suomen Kuvalehtiä ja Kotiliesiä. Yhden Pellervo-lehdenkin olen löytänyt. Lehtiä olen ostellut lähinnä kirpputoreilta Lahdesta ja Porvoosta. Erityisesti Porvoossa on erinomaiset vanhojen lehtien markkinat!

Lehti- ja vessapaperikorit ostin rohkeasti IKEAsta ja kuivikeastia löytyi Tuurista. Kuivikeastian kuppia (otinta) oli vaikea löytää ja lopulta tilasin sen Anno.fi-antiikkikaupasta - se on 1930-luvun leimalla varustettu pläkkimitta.

Sisustustavaroita. Istuinosa odottaa vielä maalaamista.















Ja se jäljellä oleva työlista

Vessan ikkuna on jo melkein finaalissa: olen parhaillaan puhdistamassa lasiruutuja maalista ja tämän jälkeen päästäänkin laittamaan se paikoilleen. Sitten on jäljellä vielä lattian ja istuinosan maalaus, jota varten olen ostanut pienen purkin Allbäckin maanvihreää. Koemaalauksen jo teinkin ja hyvältä näyttää!