lauantai 25. heinäkuuta 2015

Järkäleet paikoilleen



Uuden väentuvan luonnonkivijalan asennus alkoi tällä viikolla. Olimme hankkineet ja kuljettaneet erään puretun rakennuksen kaikki kivet tontille sitä varten. Lisäksi entisen saunan maan alle hautautuneita kiviä saatiin tien toiselta puolelta. Muutama sopivankokoinen lohkare olisi kyllä vielä tarvittu, koska suurin osa saunan kivistä oli aavistuksen liian matalia. Parhaat kivet käytetään joka tapauksessa paraatipuolelle, ja taakse pellon puolelle laitetaan rosoisemmat yksilöt. Kiilakiviä löytyi onneksi runsaasti eri puolilta tonttia.

Kivet nostettiin ensin lankkujen päälle riviin, jonka jälkeen aloitettiin sopivien kivien valinta. Lankut nostavat kivet sopivasti maasta irti, jolloin liinat on helppo kiinnittää niiden ympäri nostoa varten. Kivien liikutteluun käytettiin trukkipiikeillä varustettua traktoria ja nostoliinoja sekä hienosäätöön rautakankia ja miesvoimaa.


Koska käytössä olevat hakatut luonnonkivet ovat kaikki hieman erikokoisia, valittiin kivijalan yläpinnan taso korkeimman käytettävän kiven mukaan. Muiden kivien yläpinta nostetaan samaan tasoon alle laitettavien kiilakivien avulla. Kiiloilla voidaan lisäksi asentaa kivet sopivaan asentoon niin, että yläpinnan ja ulospäin näkyviin jäävän pinnan tasot pysyvät mahdollisimman suorina.





Olen itse huomannut, että harvinaisen useissa hakatuissa luonnonkivijaloissa ylimmäisten kivien päällinen on ulkokulmastaan veistetty viettämään hieman sisäänpäin. Tämä on sikäli hullua, että näin sadevesi pääsee juoksemaan väärään suuntaan eli rakennukseen päin. Olisiko syynä sitten se, että rakentajat ovat pelänneet alempien hirsien muljahtamista ulos paikoiltaan enemmän kuin veden haittavaikutuksia? Tokihan joissain paikoissa ovat kivet voineet roudan seurauksena siirtyä väärään asentoon. Mutta kumman useissa kohteissa olen tämän saman havainnut.

Oman kivijalkamme molemmille pitkille sivuille tulee kaksi tuuletusaukkoa ja päätyihin kumpaankin yksi. Kaakonpuoleiselle päädylle tulee isompi aukko, josta pääsee jatkossa kulkemaan ryömintätilaan. Tuuletusaukkoihin tehdään verkoilla varustetut puiset luukut, jotka voidaan talveksi aina sulkea.





Kun kaikki kivet ovat paikoillaan, sidotaan ne yhteen laastilla. Samalla tuuletusluukuille varattujen aukkojen alaosa muurataan luonnonkivillä niin, että aukosta tulee sopivan kokoinen.

Palaan kivijalkatyöhön taas tuonnempana.

Ville

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Pihan täydeltä väentupia



Saimme jokin aika sitten talon entisen omistajasuvun jäseniltä upeita vanhoja valokuvia talon pihapiiristä sekä sisäkuvia pää- ja ulkorakennuksista. Suurkiitokset vielä kuvista! Niiden perusteella olemme voineet hahmottaa paremmin pihapiirin historiaa ja joidenkin huoneiden sisustusta sadan vuoden takaa.

Pihapiirissä on ollut 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kaksi erillistä väentupaa, joista ensimmäinen (ks. kuvat yllä ja alla) purettiin ilmeisesti jossain vaiheessa sen jälkeen, kun uusi navetta kohosi tien toiselle puolelle 1920-luvulla. Toisesta, 1800-luvun lopulla rakennetusta ja 1960-luvulla puretusta väentuvasta emme ole toistaiseksi nähneet kuvia.




Nykyinen päärakennus on rakennettu 1870-luvun lopulla. Aiempi päärakennus sijaitsi sen sijaan isojakokartan mukaan suurin piirtein kuvassa näkyvän väentuvan paikalla. Mietimmekin vielä jokin aika sitten, olisivatko väentupa ja vanha päärakennus olleet mahdollisesti yksi ja sama talo. Yllä olevasta valokuvasta kuitenkin selviää, että rakennus seisoo muotoon hakattujen säännöllisten kivien päällä, joten ikä ei täsmää. Muutenkin rakennuksen ulkomuoto viittaa uudempaan aikaan, 1800-luvun jälkipuolelle.

Ylimmästä kuvasta näkee, että suurin osa tien varressa seisseen väentuvan ikkunoista on avautunut tielle ja joelle päin. Pihanpuoleisessa julkisivussa ei taas ole ollut kuistin lisäksi kuin kaksi ikkunaa, vaikka se on ollut sisäänkäynnin ja talon miespihan puoli. Suurin syy tähän on varmasti ollut se, että ikkunoita on laitettu etelän puolelle tuomaan valoa ja lämpöä sisätiloihin. Siitä huolimatta se näyttää erikoiselta ratkaisulta: kookas rakennus ja vain kaksi ikkunaa toisella pitkällä sivustalla.



Uusimman väentuvan perustustyömaa etenee hyvää vauhtia. Ensi viikolla päästään todennäköisesti latomaan kiviä paikoilleen. Siitä lisää tuonnempana.

Ville

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Perustustyömaa vai arkeologiset kaivaukset?


Blogimme on viettänyt valitettavan kauan hiljaiseloa lähinnä muuttokiireiden, lapsenhoidon ja rakennustyömaan valmistelujen vuoksi. Uskon, että kesän edetessä päivityksiä tulee hieman tiheämpään tahtiin.

Uuden väentupamme perustusten teko alkoi viimein tällä viikolla. Jo aiemmin kesäkuussa oli tehty sorapeti valmiiksi ja lyöty yhdeksän teräspaalua 16-18 metrin syvyyteen niin, että paalujen päät ulottuivat savikerroksen läpi kantavampaan moreeniin.

Paalujen päät tullaan valamaan anturoiden sisään. Betonianturan alle ja sivuille tulee routaeristys ja päälle ladotaan luonnonkivet, jotka kiilataan oikeaan asentoon pienten kiilakivien avulla. Laastina käytetään sementtilaastia, koska kivijalasta tulee perustusratkaisujen vuoksi liikkumaton.



Anturatyö alkoi tiistaina. Sorapatjan pinnan korkeudessa ei valitettavasti otettu huomioon routaeristystä, joten ensimmäisenä oli edessä kohtalainen kaivuutyö huonossa säässä. Koska lyhyellä varoitusajalla ei saatu paikalle konetta, jouduimme kaivamaan anturan ja routaeristyksen alalta noin 10-15 senttiä soraa pois. Kahdelta mieheltä meni lähes työpäivä tähän. Tämän operaation jäljiltä työmaa näytti lähinnä arkeologisilta kaivauksilta tai muinaisilta hautakummuilta. Tämä ylimääräinen, tulevien anturoiden väliin korkeiksi kummuiksi kohonnut täytemaa tullaan myöhemmin kaapimaan koneella pois.





Perustustyöt ja kivijalan tekeminen on tilattu turkulaiselta Vili-Ko Oy:ltä, jonka toimitusjohtaja toimii lisäksi työmaan vastaavana mestarina.

Itse kivijalan tekeminen tulee olemaan mielenkiintoinen ja samalla haastava vaihe. Kivijalkakivet on aikoinaan purettu 1900-luvun alussa rakennetusta talosta. Kiviä ei valitettavasti ole merkattu mitenkään, joten niitä joutuu varmasti sovittelemaan paikoilleen jonkin verran. On myös todennäköistä, että lisäkiviä joudutaan hakemaan tien toiselta puolelta, vanhan saunan entisestä ja puoliksi maan sisään hautautuneesta kivijalasta. Tähän työvaiheeseen palaan piakkoin.

Parempia rakennus- ja restaurointi-ilmoja kaikille!

Ville