lauantai 21. tammikuuta 2017

Kynnyksiä ja lauteita



Uudessa väentuvassa työt edistyvät pikkuhiljaa. Viimeksi työn alla ovat olleet ovien kynnysten korotukset ja lauteiden teon aloittaminen saunaan.

Sisäovien karmien asennusvaiheessa sattui keväällä sellainen virhearvio, että ne asennettiin liian alas. Siinä vaiheessa tuvan ja kamarin lattialautoja ei oltu vielä ladottu paikoilleen, joten asentaja ei osannut tarpeeksi huomioida ovien aukeamissuuntaan tulevaa korotusta. Samoin kävi kylpyhuoneen oven kohdalla, jossa eteistilaan myöhemmin asennettu laattalattia oli sen verran paksu, että sen pinta nousi kynnystä ylemmäs. Koska kokonaisten karmien nostaminen ja uudelleen tasapainottaminen olisi ollut isompi operaatio, päädyimme siihen, että korotamme kynnystä hieman ylemmäksi ja sahaamme saman verran ovien alareunoista pois. Näiden korotuspalasten sahaamisessa ja asentamisessa vierähti muutama tovi, koska kylpyhuoneen kohdalla piti tehdä vähän ylimääräistä työtä. Samalla sain muistutuksen, että aina kannattaa pysähtyä miettimään hetki ennen seuraavaa vaihetta. Näin säästyy usein turhalta työltä.


Lähtötilanne oli tämä eli eteisen laatoituksen yläpinta oli kynnystä korkeammalla.


Sitten korotin kynnystä kahden korokepalan avulla.


Sahasin ja naulasin kynnyksen eteen ohuen peitelistan.


Sitten huomasin, että kylpyhuoneen oven alle pitikin toisista oviaukoista poiketen jättää tuuletusrako eli koko kynnys tuli korottaa samaan tasoon. Noh, ei muuta kuin yksi korotuspala lisää. Lopuksi työn jälkeä ihaillessani tajusin, että olisin säästynyt viimeisen lisäkorokkeen tekemiseltä ja kiinnittämiseltä ottamalla kynnyksen leveämmän korokepalan pois. Onneksi ei tuhlaantunut kuin vartin verran aikaa, mutta kuitenkin...



Saunan lauteiden rakentaminen on sekin päässyt jonkinlaiseen vauhtiin. Arkkitehti oli piirtänyt lauteiden mallin ja mitat valmiiksi, ja niistä oli hyvä jatkaa tarkemman työsuunnitelman tekemiseen.








Koska lauteita ei ole aikaisemmin tullut väsättyä, täytyi rakennetta miettiä jonkin aikaa, ja vieläkin on pari yksityiskohtaa ratkaisematta. Täytyy varmistaa, että ne toimivat käytännössä hyvin, kestävät aikaa ja kulutusta sekä näyttävät hyvältä. Sain hommat sen verran alkua pidemmälle, että pääsin kokeilemaan ylempää istuinkehikkoa tukien varassa paikoilleen (ylin kuva). Lauteille on tulossa toki myös tukijalat. Rakennan rungon höylätystä kuusilaudasta. Myös laudelautana aion alkuperäisten suunnitelmien mukaan käyttää melko järeätä 170 x 45 mm:n kuusilankkua.

Saa nähdä, minkä vuoden jouluksi päästään uuteen saunaan.

Ville

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kylmässäkin voi maalata


Olen maalannut pikkuhiljaa uuden väentupamme kierrätysovia uuteen uskoon. Maalaan ne kolmeen kertaan Uulan pellavaöljymaalilla. Saranat olen vetänyt Ferrexillä ja sitten päälle pellavaöljymaalilla. Minulla on ollut yksi ovi kerrallaan pukeilla vanhassa päärakennuksessa ja olen antanut oven aina rauhassa kuivua maalauskertojen välillä. Kiirettä kun ei ole ollut ja muutakin puuhaa on riittänyt.



Koska maalauskertoja ja ovia riittää, ehtivät kelit kylmetä vuoden lähetessä loppuaan. Marraskuulla mietin, pitäisikö työmaa siirtää väentuvan lämpöön. Sitten muistelin lukeneeni jostakin, että kylmällä kelilläkin voi maalata ja niinpä olen maalannut ruokasalissa hengitys höyryten. Mitään ongelmaa en ole huomannut, maali kuivuu hitaasti mutta ihan yhtä laadukkaasti kuin lämpimällä kelilläkin. Pellavaöljymaali kestää kylmää ja jopa pakkastakin, se on toki vähän jähmeämpää, mutta sitten vaan vähän enemmän voimaa pensselinvarteen.



Vielä on yksi ovi jäljellä. Maalaus on kaiken kaikkiaan tosi mukavaa hommaa. Minulle on muodostunut perinne kuunnella maalauksen aikana Yle Areenalta radion vanhoja puheohjelmia. Jostain syystä musiikkia en oikein jaksa kuunnella maalatessa, paitsi joskus klassista.

Viihdyttäviä maalaushetkiä!

Tuovi

tiistai 3. tammikuuta 2017

Valkoisen pellavaöljymaalin kellastuminen



Vähän aikaa sitten saimme eräältä lukijalta kysymyksen, joka liittyi valkoisen pellavaöljymaalin kellastumiseen sisätiloissa. Kysyjä halusi vinkkejä siitä, olisiko sitä mahdollista välttää jollain keinoin. Tämä on varmasti mielenkiintoinen aihe, ja monella on samasta asiasta omakohtaisia kokemuksia ja ehkä uusiakin vinkkejä. Toivoisimmekin, että voisitte lähettää niitä tämän päivityksen kommenttiosuuteen.

Valkoisen pellavaöljymaalin kellastuminen on normaali ilmiö, ja se korostuu etenkin sisätiloissa, joihin pääsee vain vähän luonnonvaloa sisään. Ilmiö on kuitenkin myös palautuva eli jos talvisaikaan ja vähäisen luonnonvalon aikana pinta kellastuu hieman, sen pitäisi valoisampana aikana jälleen muuttua valkoisemmaksi. Asiaan törmää usein silloin, kun irrottaa valkoiseksi maalatulta seinältä taulun tai hyllyn: niiden tausta on muuttunut ajan myötä ympäristöään huomattavasti keltaisemmaksi. Sama ilmiö vaikeuttaa myös vanhojen maalikerrosten sävyjen tutkimista. Toisen maalikerroksen alla kauan piilossa ollut sävy muuttuu pimeässä alkuperäistä tummemmaksi, mutta tämäkin tosin palautuu jonkin ajan kuluttua jälleen lähemmäksi alkuperäistä.



Yksinkertaisin kiertotie pellavaöljymaalin kellastumisen estämiseksi on varmaankin olla käyttämättä täysin valkoista sävyä. Itse emme ole vielä kokeilleet, mutta sain eräältä tuttavaltani vinkin sekoittaa valkoiseen maaliin aavistuksen nokimustapigmenttiä sekaan. Se ei vaikuta maalin kellastumiseen lainkaan, mutta tuo sävyyn sinertävää vastaväriä, jolloin kellastumisen vaikutelma vähenee.

Kysyin asiasta entiseltä pintakäsittelyjen opettajaltani. Hänen mukaansa maalissa käytettävän pellavaöljyn laadulla on merkitystä. Siksi esimerkiksi eri maalinvalmistajien valkoinen sävy kellastuu usein varsin eri tavalla. Toisaalta kaikki myös vaalenevat luonnonvalossa takaisin. Jos haluaa kikkailla ja kokeilla itse, voi tehdä koeseoksen käyttämällä vernissan sijaan unikkoöljyä, joka ei kellastu juuri lainkaan. Tällaisen maalin kuivuminen kestää tosin pellavaöljyäkin pidempään. Unikkoöljy antaa maalille myös himmeämmän pinnan. Vernissan korvaaminen osittain dammarvernissalla (tärpättiin liotettua dammarhartsia) vähentää myös valkoisen maalin tummumista, mutta tekee pinnasta samalla vähemmän kulutusta ja säätä kestävän.

Mielestäni täysin valkoinen maalisävy ja pellavaöljymaali painivat eri sarjoissa. Puhtaan valkoinen sävy, niin kuin se nykyään ymmärretään, on melko uuden ajan tuote ja sopii huonosti yhteen luonnonmateriaalien kanssa. Siksi ehkä helpoin ratkaisu olisi joko sietää pientä kellastumista tai sitten sävyttää valkoista esimerkiksi nokimustalla.

On toki olemassa muitakin perinteisiä ja uudempiakin maalityyppejä, mutta tässä kirjoituksessa keskityin tarkoituksella ainoastaan pellavaöljymaaliin.

Laittakaa toki omia kokemuksianne tähän alas, koska moni pyörittelee samantyyppisiä pulmia purkeissaan.

Ville